Vanhan kertausta

” blogistien, jopa henkilöön menevä nimittely, on aivan liian yleistä, osalle jopa sallittua.”

Yllä oleva lause on lainaus eräältä blogilta. On siis aika jälleen puuttua asiaan ja oikoa vääriä käsityksiä. Täällä ei todellakaan suosita ketään erikseen eikä yhdessä. Joskus saattaa näyttää ja tuntua siltä, koska kuten ennenkin on sanottu, niin kaikki on inhimillistä vikoineen ja puutteineen.

Hyvä keino nimittelyn ja kaiken muunkin sopimattoman välttämiseksi, on jokaisen omassa käytöksessä. Itse kukin voisi ajatella ja miettiä mikä on sopimatonta ja poistamisen arvoista.

Kaikki julkaistut blogit pyritään tarkastamaan, mutta joskus se on täysin mahdoton tehtävä. En halua mainita, että edelleen kaikki tehdään vapaaehtoisuuden pohjalta, kaikille se on selvää sanomattakin.

JK. Mikä saamari tähän editoriin on tullut, kun se on ihan omituinen ja teksti on niin pientä, kuin kärpänen on ruudulla juossut.

Sotavankien pako Muurmannin ratatyömaalta.

Olen viimeisen parin kuukauden ajan lueskellut tri Matti Lacmanin kolmea historiantutkimusta, ajoittuen Itävalta-Unkarin ja keisarin saksan I maailmansodan aikaisiin sotavankien pakoihin Muurmannilta ja vähän muualtakin Veäjältä Kainuun kautta Ruotsiin. Jatkossa luin valtavan teoksen; Suomen vai Saksan puolesta. Teos käsittelee jääkärien taustoja ja aikaa Saksassa, sekä sisällissodan jälkeistä aikaa, Villi itä, taas käsittelee heimosotia, vapaajoukkoja ja balttian maiden itsenäisyystaisteluja, sekä suomalaisten osallisuutta niihin.

Kaikki nämä teokset käsittelevät jääkäreiden vähän tuntemattomampaakin aikaa itsenäisyyshankkeistamme, sisällissodasta mutta nykypäivän tutkimusten valossa.

Asioita ei käsitellä aikalaiskertomuksina, siloiteltuina voittajan historiankirjoituksina, eikä minään ”sankarikertomuksina”.

Tuo I maailmansodan aika käsittelee ns etappimiesten toimintaa Muurmanin sotavankien auttamiseksi Kainuun läpi Ruotsiin.

Samalla valaistaan muun muassa merkittävän kainuulaisen, jääkäriaktivistin ja etappimiehen, Juho Heikkisen (Hallan Ukko), elämää ja merkittäviä toimia itsenäisyysajatuksemme edistämiseksi ja jopa taloudelliseksi auttajaksi, vaikka asuikin Hallan tilalla Hyrynsalmella vuokraviljelijänä. Maalaisliiton kansanedustajakin oli kahteen kertaan.

Tuo kirjan kuvaama ajanjakso aina itsenäisyyteemme asti sisältää koillismaan ja Oulun-seudun monenkirjavaa elämää. Salakuljettajia, etappimiehiä, poromiehiä, jääkäriaktivisteja, huijareita, venäläisiä virkamiehiä, ts koko elämän kirjo. Kaikkia noita sisältyi mm itsenäisyysaktivisteihinkin.

Tämän kirjan tapahtumat ikään kuin loppuvat sisällissotamme päättymiseen ja rauhansopimukseen. Saattaapa muuten olla, että monelle on uusi asia se, että myös Saksa pakotti Suomen allekirjoittamaan Suomen ja Saksan välisen rauhansopimuksen, huolimatta siitä, ettei sotatilaa ko maiden välillä edes ollut. Saksa halusi tehdä Suomesta eräänlaisen saksalaisen provinssin, satelliitin.

Ken haluaa saada selkoa noista runsaan sadan vuoden takaisten aikojen historiasta; suosittelisin näitä tri Lacmanin teoksia, ei tarvitsisi uskoa kaikenlaisia sotakirjoja, elämänkertomuksia ja sopivasti kiillotettuja aikalaisteoksia.

Kuva; Agricola.

 

 

VÄLITYSTILI

Olen tässä pohtinut eloni järjettömyyttä, kun eläkkeeni ei tahdo riittää kuin kahdeksi viikoksi ja sitten olen toiset kaksiviikkoa kuukaudesta nälässä ellen vippaa kavereilta. Nyt teen asialle sen että otan käyttöön välitystilin: Se tarkoittaa sitä että saan tililleni vain tietyn rahasumman päivässä kattaen 30 päivää. Toisin sanoen rahani tulevat riittämään koko kuukaudeksi, mutta niukasti pitää elää ja tehdä valintoja: Loppuu kaljottelu ja nykyinen tupakanpolttoni pitää vähentää puoleen.

19.2. minulla on varattu aika etuuskäsittelijälle tuossa asiassa ja laitetaan pyörät pyörimään. Tämä siksi koska minulta loppui vaihtoehdot.

Kielipolitiikan viikkokatsaus

Kulunut viikko oli varsin mielenkiintoinen kielipolitiikan näkökulmasta.

Yleisradio uutisoi näyttävästi Suomen kieltenopettajien ammattiyhdistysliikkeen puheenjohtajan haastattelun, jossa ties monennenko kerran valitettiin koululaisten ja opiskelijoiden kielivalintojen suppeutta.

Syylliseksi mediassa esitetään usein ”englannin kielen ylivaltaa”, mutta ongelman todellista syytä ei uskalleta sanoa ääneen.

Kielivalintojen suurin este on ruotsin kielen ylivalta. Ruotsin kieli on nimittäin ainoa pakollinen kieli alakoulusta yliopistoon. Pakko on absoluuttinen.

Pakkoruotsia on totuttu pitämään koululaisten ja opiskelijoiden kokemana pakkona, mutta se on laajempi rakenteellinen ongelma.

Myös kunnilla on pakkoruotsi. Kuntien pakkoruotsi tarkoittaa sitä, että valtio vaatii kuntia järjestämään ruotsin opintoja ja pakottamaan koululaiset ruotsin tunneille. Ilman valtion asettamaa pakkoa kunnat voisivat tarjota sellaisia kieliä, joita kuntalaiset haluavat opiskella.

Tampere on eräänlainen edelläkävijä kieliopintojen järjestämisessä. Varsin moni oppilas valitsee jonkin muun A-kielen englannin lisäksi.

Tampere on sikälikin mielenkiintoinen kaupunki, että tamperelaisten tekemien kielivalintojen pohjalta voidaan epäsuorasti päätellä, mitkä kielet ovat aidosti suosittuja ja kiinnostavia.

Englannin valitsi ensimmäiseksi vaihtoehdoksi 2/3 ekaluokkalaisista, saksan kielen 18 %,ranskaa ja espanjaakin valittiin jonkin verran.

Kaikkein mielenkiintoisin oli ruotsin kielen suosio. Vain 0,3 % valitsi ruotsin ensimmäiseksi vaihtoehdoksi A1-kielen valinnassa.

99,7 % tamperelaisista ekaluokkalaisista ei siis valinnut ruotsia, vaikka kunta ruotsia tarjosi yhtenä vaihtoehtona seitsemän kielen joukossa.

Onko ruotsin suosio siis vain 0,3% Tampereella?

Helmikuussa on vielä tulossa vapaaehtoisen A2-kielen valinta, joten vasta näiden valintojen jälkeen voidaan arvioida, mikä ruotsin kielen todellinen suosio on. Koko Suomessa pitkän A-ruotsin on omasta tahdostaan valinnut vajaat 10% kaikista koululaisista. Ruotsista aidosti kiinnostuneita lienee siis noin 10% koululaisista.

Tämä on hyvä pitää mielessä,kun hallitus suunnittelee kaikille pakollisten ruotsin tuntien määrän lisäämistä peruskoulussa.

Ruotsin kielen todellinen suosio voidaan mitata ainoastaan muuttamalla ruotsin kieli vapaasti valittavaksi. Vasta silloin nähdään lopullinen suosio,

Mikä on blogistien arvio ruotsin kielen todellisesta suosiosta?

Onko se 10, 20 vai 50%, jos jokaisen on pakko lukea kahta kieltä äidinkielen lisäksi ja kielen saa kaikissa oloissa valita vapaasti seitsemän eri kielen joukosta? Nyt englanti, saksa, ranska, espanja, venäjä, kiina, ruotsi

HUOM: Otetaan oletusarvoksi se, että mimimiryhmäkokoja ei ole eli opetusta voidaan järjestää jopa yhdelle kielen valinneelle oppilaalle.

Mikä olisi kielivalintojen lopputulema?  Prosentteina yläasteen 7-luokan oppilaista?

Oma arvio: Englanti 100%, saksa 25%, espanja 25%, ranska 15%, venäjä 10%, ruotsi 15% kiina 5%, vapautetut 5%. Kyseessä siis A1-, A2 ja B1-laajuudet.

Viikon muita tapahtumia: Tutkiva ryhmämme jatkoi ruotsin kielen pakollisuuden kannattajien haastatteluja. Tuloksista tiedotamme myöhemmin. Olemme käynnistäneet tutkimusprojektin, jonka tarkoituksena on ymmärtää, miksi joku kannattaa ruotsin kielen pakollisuutta, vaikka valinnanvapaus ei estä ketään lukemasta ruotsia valinnaisena kielenä.

Saamelaisten kansallispäivää vietettiin 6.2. Saamelaisten osalta ongelmat ovat huomattavasti laajempia kuin pelkkä kielikysymys,

Poliitikot päättävät sekä suomalaisten että saamelaisten päiden yli meidän asioistamme, kuuntelematta ja huomioimatta meidän mielipiteitämme .
Saamelaisten osalta tämä koskee useita aihealueita, suomenkielisten osalta kielipolitiikkaa ja kielikoulutuspolitiikkaa.

Meidän mielipiteitämme ei kuunnella eikä meidän etuamme huomioida.

Piristävä poikkeus tosin oli perussuomalaisten toissa viikolla julkaisema kulttuuripoliittinen ohjelma, joka korosti suomen kielen asemaa.

Toivottavasti muutkin puolueet tästä esimerkistä rohkaistuneina ottavat suomen kielen asian ajettavakseen. Tähän asti muiden puolueiden ohjelmat ovat keskittyneet ruotsin kielen aseman varjelemiseen.

 

 

 

 

Vanhemman väestön osan huolen pito

Eipä sitä ole ollut vaikka taitaa jopa laki siitä sanoa jotain jäin vuonna 2013 leskeksi mutta eipä minulta ole kukaan kysynyt mitenkä tulet toimeen

Taikka mitenkä jaksat hoidella talouttasi johtunee siitä olen mies ja katsotaan kyllä se pärjää

Asiahan ei aina ole lainkaan noin vaan miehellä on hyvinkin sellasia asioita joita hän ei hallitse

No itselläni ei näitä  hankaluuksia ollut vaan se meni samaa rataa kun ennen vaimon kuolemaa

Olin tehnyt vuosia meille ruuat ja siivonnut asunnon ettei ne ollut mistään kohtaa uutta

Nyt kun vielä keksin että kerran viikossa tuotan  kaupan autolla  minulle viikon ruuan kotiin

Maksaa muutaman euron ja minun ei tarvitse itse kantaa koska ne tuodaan kotiin voin hakea kevyet tuotteet itse

Lähikauppaan on n yksi kilometri yhteen suuntan pari kilometriä siinä on kävelyä

Mutta kaiken painavan tuotan kaupan  palvelulla suoraan kotiin

Mutta vois olla sellanen instituutio joka vois kysyä meiltä ikääntyneiltä onko kaikki hyvin ei luulis maksavan paljon korkeintaan vaivan

Lapsiani en rasita se kun ei heille kyllä kuulu lainkaan kyllä lapset saa elää omaa elämäänsä kyllä ne mun luona käy ja viestit pelaa

Mutta noin ne menee silloin kun on mies leski mitä siltä kyselee sehän on mies seommoro tepivaari Kirjoitti Teuvo Mast

Kulmunin probleema ja Keskustan tulevaisuus

Väyrynen
Kulmuni-Katri
Kulmuni-Katri

Vaikka Paavon paluu aiheuttaa Apollokadulla tilapäistä päänkivistystä, niin aleneva kannatustrendi on päähuolenaihe. Hesarin toimittaja Junkkari valottaa tilannetta artikkelissa, joka on kylläkin maksumuurin  takana. Lainaan sen johdannosta:

Kulmuni kertoo, että työpajojen visioinnissa on noussut esiin käsitteitä, esimerkiksi perheet, koulutus, sivistys, ympäristö, keskitie, tasapaino, paikallisuus, ihmisen hyvä elämä, alueellisuus, ekologisuus, taloudellinen kestävyys ja yrittäjyys.
Joku toimittaja kysyy Kulmunilta, eivätkö nuo samat käsitteet sovi kaikkiin muihinkin puolueisiin.
Muut puolueet voivat ajaa jotain näistä, mutta eivät kaikkia yhtaikaa, Kulmuni selittää. ”Yksikään muu puolue ei aja samaan aikaan ympäristöllistä tasapainoa, alueellista tasa-arvoa, yrittäjyyttä ja köyhän asiaa niin kuin me.”
Tästä yhdistelmästä syntyy Kulmunin mukaan se keskustan omaleimaisuus.

Ei se kyllä ole omaleimaisuutta, jos ei osaa valita jotain painopistealuetta. Junkkari kutsuu sitä ”paniikiksi puolueessa.”

Ruuanlaittopaniikkia.

Eilen sitä iski äkkiä ”pikaruuan” tarve. Vaimolla oli aamuleipomiset vielä kesken kun saimme viestin; kaksi vierasta tulossa (harvinaisia) parin tunnin päästä.

Vaimo ei voinut keskeyttää leipomisiaan ja arvata saattaa, kenelle lankesi ”keittiövuoro”.

Mietiskelin; mitkään pitsat eivät tulleet kyseeseen näiden vieraiden kohdalla, joten äkkiä piti inventoida; mitä olisi valmiina ja millä täydentää, aikaa oli kovin vähän, hankintareissuun liian vähän.

Meillä oli kylmäsavulohta, eilen valmistunutta, ainekset kermaviilikastikkeeseen, vaimo leipoi juuri pasteijoita.

Kermaviilikastike; kermaviiliä, sinappia, sitruunan mehu, runsaasti kiinanruohosipulia. Yksinkertaista.

Siispä n tunnissa valmistuvat paahdetut perunat lisukkeeksi.

Eipä muuta kuin sähköuuni päälle, 200 astetta, ylä-/alalämpö.

Uunin lämmitessä otin sopivan määrän perunoita, pesin ja halkaisin ne. Kuorin valkosipulin kynsiä, rosmariinia kolme oksaa ruukusta ja tilliä löytyi tuoreena.

Isoon paistovuokaan perunat pohjalle, valkosipulin kynnet sinne lohkojen väliin, maustoin savusuolalla ja musta-viherpippuria suoraan myllystä, kolme rosmariinin oksaa ja runsaasti tilliä. Kaiken päälle kaadoin runsaahkosti oliiviöljyä ja kun uuni oli 200 astetta, vuoka uuniin. Paistoaika n 45 min.

Menu;

alkupalat: Lihapasteijoita.

pääruoka: Kylmäsavustettua lohta, paahtoperunat, porkkanaraastetta sitruunalla, kermaviilikastike.

jälkiruoka: Mansikkarahkaa.

Ruokajuomana: Omatekemää mustikkamehua, sitruunavettä, tummaa olutta.

Klo 12.00 vieraat tulivat ja ei kun suoraan pöytään; olivat olleet reissussa varhaisista aamutunneilta lähtien.

Aterioimme siis ja aterian jälkeen saimme ylitsevuotavat kiitokset herkullisesta ateriasta. Tuota paahtoperunaa ihmettelivät, sekä ihan erikseen kehuivat.

Tosiasiassa koko ateria oli melkoisen yksinkertainen toteuttaa, ei edes kallis. Artikkelikuvassa uunivuoka vielä maustamisvaiheessa. Kun vuoka on kypsennetty, valkosipulinkynnet osin karamelisoituvat ja ovat tosi maukkaita.

Parin tunnin päästä vieraat sitten jatkoivat matkaa, edessä 10 tunnin taival.

Pikaruokaahan tämä tosiaan oli.

 

 

Suomessa on nimittelystä tullut liian suuri asia ja mitä Suomessa ei tarvita

Kun Suomessa ollaan valmiita nimittely kulttuuriin ollaa aika lailla menossa sellaseen Suomeen jota ei kenenkään kannata tukea

Presidentti Niinistö on asiassa aivan oikeilla reiteillä vaikka jotkut oikeiston puolelta sitä arvostelee

Presidentin linja on oll puolueestaan riippumaton ja sitä esim kokoomus ei hyväksy muuta väittäessään

Mutta nimittelyt joita Suomessa muka pidetään ns hyveinä ei johda vievät kyllä huonolle tielle

On turhaa nimitellä ketään esim punikiksi taikka lahtareiksi ne ajat ovat Suomen historiaa ja menneen ajan lumia

Mutta sitten niistä joita oikeisto pitää mölyä ne ovat kauas kantoisia asioita ja niissä pitää ottaa ne tosi asiat huomioon joita siihen liittyy

Niistä vois julki tuoda esim suojeluskunnat niitä ei tarvita Suomeen jos ei kyllä muihinkaan maihin

Ei myöskään Natoon menemistä niissä kummassakin on vaara tekijänsä vaikka toiset muuta kertoilee

Siitä Nato jäsenyydestä ei Suomelle ole todellista turvaa taikka suojaa ei siitä ole suojeluun edes nykyisille Nato maille

Ja suojeluskunnista niistä tulisi kansalle vaaratekijä sanokoot kuka mitä haluaa

Ja syyt miksi niitä tulisi johtamaan ääriliikkeet ei sellaset joille Suomen etu olisi kaikkien edellä

Ja olisi kansan parhaaksi eikä se asia ole kummankaan asian päällimmäinen asia siksi molemmille pitää sanoa jyrkkä ei kumpaakaan  Suomeen

Presidentti Niinistö on aivan oikeilla teillä ja se linja on Suomelle ainoa tie menestykseen maailmalla

Ja se on Suomen kanslle parasta seommoro tepivaari  Kirjoitti Teuvo Mast

Häkkänen on Kokoomuksen viimeinen toivo.

Kokoomuksen Orpo on ajanut vain omaa asiaa ja vielä ylimielisesti. Hänen johtama Kokoomus on menossa unholaan. Ainut joka voi pelastaa tämän vielä jonkin asteisen oikeistopuolueen on Häkkänen. Mies toteaa itse ettei mitään puoluetta pidä syrjiä omien asenteiden takia eli koskee juuri tämän hetkistä gallup johtajaa PS puoluetta.

Häkkänen tylyttää keskustaa dramaattisesta virhearviosta: ”Kansa äänesti niin, ettei tässä maassa tarvitse viher­vasemmistolaista politiikkaa harjoittaa” https://www.is.fi/politiikka/art-2000006401063.html

Paskanmarjat

 

 

Kuten tiedetään, rakkaalla lapsella on monta nimeä. Torttu, pökäle, uloste, kakka ym. Paska on ollut myös meille suomalaisille kautta historian elinehto. Kuinkahan monta miljoonaa talikollista suomalaiset ovat levitelleet pelloilleen lehmän – ja hevosenpaskaa? Ai ai minkälaisia satoja pellot ovat tuottaneet paskan voimalla. Aidon paskan ansiosta ruisleipä oli sitä oikeaa leipää jossa vitamiinit ja kuidut antoivat ”ruista ranteeseen”.

 

Jostain syystä ihmisen peräsuolesta tulevasta tuotteesta on tehty jotenkin häpeällinen. Lapsille puhutaan kakasta ja lääkäriin viedään näyte ulosteesta. Jotenkin on koettu irtiottoa alkukantaisuudesta ja haluttu korostaa sivistyneisyyttä puhumalla paskasta kiertoilmaisuin.

 

Mitä naapurit sanoisivat jos äiti huutaisi pihalla lapselle, että mene käymään vielä potalla, ettei matkalla tule paskat housuun. Tässä tilanteessa koetaan sivistyneeksi kehottaa menemään potalle, etteivät kakat tule housuun. Aikuiset taas keskenään porukoissa joissa ollaan kutakuinkin selvin päin, kerrotaan mentävän vessaan ”isolle hädälle”, ”suolen tyhjennykselle”, ”istunnolle” jne.

 

Paska on asia josta väännetään huumoria ja kerrotaan siihen liittyvistä kommelluksista. Kuuluisin kommellus lienee aikanaan radiosta tullut Markus – sedän lasten ohjelma. Kuinka ollakaan erään kerran ohjelman loputtua Markus – setä unohti sulkea mikrofonin ja niin suomalaiset saivat suorana kuulla eetteriin kuuluisat sanat: Markus – setä lähtee nyt paskalle. Tästä puhutaan ja muistellaan asiaa yhä.

 

Jätkäporukoissa on naureskeltu ja puhuttu krapula-aamuina kuinka oli herätty ripulipaskat housuissa ym. tarinoita. Oliko niin, että jopa Runeberg kirjoitti Sven Tuuvan kyykkineen kiven takana paskalla kiljun juonnin seurauksena, kun korkea-arvoiset upseerit yllättivät hänet ja pitelivät nenäänsä.

 

Kaikki taitavat muistaa Irwin Goodmanin laulaneen: ”Haistakaa paska koko valtiovalta, ette osaa muuta kuin verottaa”. Laulu upposi kansaan kuin häkä. Kerrankin asiat sanottiin suoraan, niin kuin ne on, oli suomalaisten mielipide. Rauli Badding Somerjoki taas lauloi: ”Maailma hukkuu paskaan, me vain luemme lehtiä”. Paska on siis ollut tärkeä myös tiedonvälityksessä.

 

Nyt sitten taas paska on saanut arvoisensa sijan yhteiskunnassamme. Opetusministeri Li Andersson loihe lausumaan sanat jotka jäävät elämään historian lehdille. Hän nimittäin sanoi Jussi Halla – ahon puheenvuoron olleen paskapuhetta. Siitäkös riemu repesi mediassa ja varsinkin sosiaalisessa mediassa.

 

Että ihan ministeri käyttää suorassa lähetyksessä aidosta luonnon tuotteesta paska sanaa, mihin tämä maailma menee? Liekö paska juttu hallitukselle, joka muutenkin saa koko ajan paskaa niskaan milloin mistäkin. Oliskos ihan välikysymyksen paikka, taikka presidentin tukistus paikallaan, mitä?

 

Paskan marjat, sanon minä. Anteeksi vaan kaikki puolukat, mustikat, mansikat ja muut marjat sekä Marja nimiset, kun sotkin teidät mukaan tähän kirjoitukseeni ihan otsikkoa myöten. Mutta minkä sille voi kun paskanmarjat on niin hemmetin osuva ilmaus asioille joilla mennään ihan väärille urille, eikä toinen/toiset ymmärrä millään. Joten haistatetaan koko Li Anderssonin kohulle paskan marjat.