Noin se on. Mannerheim oli suorittanut 25.1. 1918 keskusvaltamielisen sotilasvallankaappauksen Suomen johdossa ja oli heilunut jo useam- man päivän sotatoimissa aluksi vähäisiä jäljellä olevia venäläisiä jouk- koja vastaan,kun Punaiset julistivat vastavedoksi työväenvallankumouksen 28.1. 1918.
Venäläiset olivat kotiuttaneet sotaväkeä syyskuusta 1917 alken 20000:n kuukausivauhtia. Sitä oli enimmillään ollut noin 120000. Man- nerheimin tarkoitus ei ollut ajaa loppuja venäläisiä heidän kotimaahan- sa vaan päin vastoin estää heitä pääsemästä sinne – ja tappaa heidät. Mannerheimin väitti muka ”Neuvosto-Venäjän hyökänneen Suomeen”. Kyseessä oli mahdollisesti jonkinlainen ”diplomityö” saksalaisille.
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/jussina/suomi-aloitti-vapaussodan-venajaa-vastaan-27-1-1918/
Suomi aloitti Vapaussodan Venäjää vastaan 27.1.1918
Alkutilanne
Suomi oli julistautunut itsenäiseksi 6.12.1917, mutta Venäjä ei vetänyt miehitys-joukkojaan Suomesta,sillä niitä oli tarkoitus käyttää Suomes- sa Venäjän yllyttä- män ja Venäjän aseistaman aseellisen kapinan tuke- miseen. Siis punaisten kapinan Suomen vapailla vaaleilla valittua Eduskuntaa ja laillista hallitusta vastaan.
Suomen Eduskunta ja laillinen hallitus perustivat Suomelle Armeijan 25.1.1918 ja määräsivät sille Armeijalle Ylipäällikön kenraali Mannerheimin.
[i]
Päätös aloittaa venäläisten riisuminen aseista
Mannerheim halusi hallituksen suostumuksella perustaa Etelä-Pohjan- maalle tuki- alueen, jossa kootaan ja harjoitetaan joukkoja Suomen vapauttamiseksi Venäjän miehitysjoukoista. Oli tiedustelutietoja siitä, että oli tulossa lisää venäläisiä joukkoja Pojanmaalle. ”Jos venäläiset toteuttaisivat päätöksensä ja lähettäisivät lisäjoukkoja tehdäkseen tyhjäksi sen, mitä olimme saaneet aikaan, eli, kuten he itse sanoivat, »palauttaakseen Vaasaan järjestyksen», meillä ei ennen pitkää olisi edes lähtökohtaa, mistä käsin toimia.”[ii]
”Tänä tammikuun 25. päivän iltana tein kohtalokkaan päätökseni ryhtyä toimin- taan, ennen kuin vastustaja ehättäisi edelle, ja lähetin vastaavat käskyt. Suojeluskuntalaisten oli tammikuun 28. päivän vastaisena yönä yllätettävä ja riisuttava aseista Etelä-Pohjanmaan varuskunnat.”[iii]
Vapaussodan ensimmäiset viralliset laukaukset
Karjalassa suojeluskuntajoukot, jotka oli määrätty Suomen Armeijan joukoiksi, olivat jo aiemmin joutuneet ottamaan yhteen Venäjän joukkojen kanssa, mutta se oli ollut tilanteen pakosta, eikä ylijohdon käskystä. Siksi katson vasta Ylipäällikön käskyn seurauksena tapahtuneet ensimmäiset laukaukset sodan alkulaukauksiksi.
”Etelä-Pohjanmaan suomalaiselle alueelle sijoitettujen venäläisten aseistariisumista johti kenraalimajuri Paul von Gerich. Lauantaina, 26:na, matkusti hän Vaasasta Ylistaroon järjestäen valtauksen siellä, ja jatkoi sitten matkaa Lapualle henkilökohtaisesti johtaakseen Lapuan ja Seinäjoen valtauksia.
Etelä-Pohjanmaan suomalaisilla suojeluskunnilla oli valtausta aloitetta- essa yhteensä noin 850 kivääriä ja kolme konekivääriä. Venäläisillä oli 1700 kivääriä ja parikymmentä konekivääriä. Edelliset olivat etupäässä maanviljelijöitä, joiden useimpain sotataito supistui muutaman illan hä- täiseen harjoitteluun, parhaiksi osasivat he kiväärin ladata; jälkimäiset olivat – tai ainakin olivat olevinaan – säännöllisesti harjoitettuja joukko-osastoja, sodassa karaistuja ja hyvin aseistettuja. Tältä näkökulmalta arvostellen oli siis edessäoleva ottelu kaikkea muuta kuin tasaväkinen.
Mutta toisekseen: tasankojen miehet olivat päättäneet voittaa, vaikka hampain iskeytyä ryssän kurkkuun, jos muuta asetta ei osu käteen. He iskivät kotiensa ja kamaransa, vapautensa ja maansa puolesta. Heillä oli innokkeena vuosisatoja hautunut viha, ja sitä paitsi heillä oli käsissään aloite. Yllättää vastustaja, se oli alkavan taistelun ja voiton tärkein edellytys.”[iv]
”Tammik. 27:nä, klo 7 illalla, kajahtivat Vapaussodan ensimmäiset laukaukset Etelä-Pohjanmaalla. Ne ilmoittivat Laihian valtauksen alkaneeksi.”[v]
Tämän ensimmäisen kahakan omat tappiot olivat viisi suojeluskuntalaista kaatuneina. [vi]
Odotusta kärsimättömän jännittyneenä
”Olimme todella hyppäämässä tuntemattomaan, mutta päättäväisyyt- tä ei puuttu- nut, sen olin nähnyt koko Suomessa oloni ajan. Ja yrityk- sen onnistuminen perustui juuri päättäväisyyteen ja nopeuteen. Jos suojeluskunnat epäröisivät ja menettäisivät aikaa, niin eri varuskunnat ehtisivät kokoontua yhteiseen puolustukseen ja liittyä punakaarteihin, jolloin mahdollisuutemme saada ne riisutuksi aseista olisivat minimaaliset. Kärsimättömän jännittyneenä odotin siis Ylihärmässä ilmoituksia.
Jo yön aikana saapui hyviä tietoja, ja aamupäivällä 28. tammikuuta oli ilmeistä, että alkumenestys riitti varmistamaan tukialueen tuleville sotatoimille. Suurimmat varuskunnat, Vaasan, Seinäjoen ja Lapuan oli riisuttu aseista. Ennen toiminnan aloittamista oli puhelinyhteydet katkaistu. Sen jälkeen olivat suojeluskuntarivistöt – joissa vain kärkimiehillä oli kivääri – käyneet majoituspaikkojen kimppuun pimeän turvin,luottaen siihen vaikutukseen,jonka epäselvästi häämöttävät joukot tekisivät unenpöpperöisiin venäläisiin.Päivän mittaan riisuttiin aseista yhä useampia varuskuntia. Missä toiminta oli viivästynyt,s yntyi kuten oli odotettavissa todellisia taisteluita. Neljässä päivässä oli koko Etelä-Pohjanmaa vapautettu; 5000 venäläistä oli pakotettu luovuttamaan aseensa, 8 000 kivääriä ja 34 konekivääriä saatu, minkä lisäksi tuli vielä 37 tykkiä, joukko kranaatinheittimiä ja melkoiset määrät varusteita ja ampumatarvikkeita.Sanoma aseistariisumisesta levisi kulovalkeana maakunnassa, eikä innostuksella ollut rajoja – ase kädessä tai aseetta halusi joka mies ja nuorukainen olla mukana! Suojeluskuntain miesvahvuus lisääntyi päivä päivältä, ja vallatut aseet tulivat hyvään tarpeeseen. Ei ollut luottamukseni noihin sisukkaisiin, isänmaallisiin miehiin ollut turha.
Nyt oli ennen kaikkea varmistettava tukialueemme etelästä tulevia hyökkäyksiä vastaan ja turvattava Haapamäen kautta itään kulkevat rautatieyhteydet. Tammikuun 29. päivän vastaisena yönä rata räjäy- tettiin Haapamäen aseman eteläpuolelta. 31. päivänä varmistus työn- nettiin 25 km etelään, Vilppulan kapeikkoon. Tämä tapahtuikin kreivin aikaan, sillä vain kahta päivää myöhemmin puhkesivat tällä kaistalla ankarat taistelut.” [vii]
Ryssien vastahyökkäys
”Vaarallisin hyökkäys suunnattiin kuten sanottu juuri rintaman takana olevaa Haa- pamäen rautatiesolmua kohden,jonka menetys olisi mer- kinnyt valkoisen rintaman katkeamista kahteen osaan. Hyökkäystä johti eversti Svetshnikov (106. venäläisen jalkaväkidivisioonan komentaja), joka oli nimitetty ”Länsi-Suomen armeijan” komentajaksi.” [viii]
Vapaussodan rauhansopimus
Vapaussodan rauhansopimus solmittiin Suomen ja Venäjän välillä pit- kien ja vaikeiden rauhanneuvottelujen jälkeen Tartossa 14.10. 1920. Se rauhansopimus on oikeastaan Suomen syntymätodistus, sillä siinä sovittiin yksityiskohtaisesti mm. Suomen ja Venäjän välisestä rajasta. ”
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2017/10/suomen-ja-nl-n-tartton-rauhaa-ei-tehty-mistaan-vapaussodasta-vaan-suomen-tynkaeduskunta-oli-julistanut-venajalle-sodan-15-5-1918
RK:
Viimeinen punainen taisteluosasto oli antautunut 14.5.1918 eli yhtä päivää aikaisemmin.
Suomen äärioikeisto pyrki tekemään Suomesta 1917 Venäjän maakun- nan Kerens-kin vallan alla ”hajotuttamalla” NAAPURIVALTION SOTI-LASDIKTAATTORILLA oman ylimmän vallan haltijan Eduskunnan. Hyvä kun Kerenski sentään tiesi, mitä sellainen ”vaalit” on, kun hän oli itsekin ollut ehdokkaana Tsaarin neuvoa antavan Duuman vaaleissa 1912 omassa ja Leninin kotikaupungissaan Simbirskissä (Ulja-novsk), ja tullut valituksikin perustamansa ”Sosialistipuolueen” ehdokkaana hänen äänestäjiensä suuren osan epäilemättä luullessa äänestävänsä Leninin puoluetta…
Suomi oli Wienin kongressin rauhan mukaan RIIPPUMATON VALTIO SIITÄ ALKA-EN, KUN TSAARIN HALLITSIJAHUONE LAKKASI OLEMASTA VALLASSA. Suo-men rajatkin oli määrätty Wienin kongressissa, joskin tsaari teki niihin tarkistuk- sen itään päin (suomenkielisen Karjalan liittäminen Suomen suuriruhtinaskuntaan.
Jos Punaiset ja valkoiset kaartit olisivat tuolloin yhdessä tiedottaneet Kerenskille itsenäisyyden olevan voimassa ja että sitä puolustetaan (kuten esimerkiksi Stalin vihjaisi, mutta ei voinut sanoa suoraan, kun bolshevikitkin tukivat vielä tuolloin Kerenskin hallitusta Valkoisten, Kornilovin ym., kapinaa vastaan, sisällissota olisi voinut olla vältettävissä. On kuitenkin huomattava,että kaikissa muissa Euroopan maissa paitsi läntisissä naapurivaltioissamme oli tuolloin sisällissota.
Se, että Kerenski lähti pelleilemään Suomen kysymyksessä oli viimei- siä ja ratkaise-via nauloja hänen poliittiseen ruumisarkkuunsa. Eserrien johtama Ukrainan Keskus-rada esimerkiksi lähti omille teilleen.
Suomen eduskunta saattoi sodan julistaessaan tietysti minkään estä- mättä ”Tulki- ta olleensa sodassa” jo olleensa sodassa pitempään.Olihan ylipäällikkö Manner- heim väittänyt omille, erityisesti maalaisliittolaisille kaarteille muka ”Neuvosto-Venäjän hyökänneen Suomeen”,kun hän itse hyökkäsi venäläisissä varuskunnissa vielä jäljellä olevaa väkeä vastaan, joka ei ollut NL:n hallituksen komennossa (eikä tätä ennen myöskään punakaartien,joihin monien venäläisten oli nyt henkensäkin säilyttääkseen liityttävä).Tuollainen tulkinta on pantu mm.kenraali A.F.Airon suu- hun. Toki hän on voinut sellaista puhuakin vaikka ei tunnetusti ollut puhelias, eikä kirjoittanut muistelmiakaan.
Tuo tulkinta ei kuitenkaan ole oikea diplomaattiselta (de jure) eikä fak-tuaaliselta kan- nalta (de fakto):sotaa ei ollut julistettu eikä esimerkiksi aluevaatimuksia vielä esitetty suuntaan eikä toiseen (jos sellaisia ei esi- tetä, ei yleensä kannata julistaa sotaa, vaikka jossakin vaikka ilmassa tai merellä tapella rymisteltäisiinkin).
Venäjän hallitus oli kahteenkin otteeseen yrittänyt lähettää edustajan- sa myös val-koisten puolelle (mahdollisesti myös sovittelutarkoitukses- sa), mutta nämä vangit- sivat lähettiläs eversti Nikolai Kovankon (joka oli ollut Viaporin viimeinen venäläi- nen komendantti) ja torjuivat myös seuraajan minkä jälkeen Suomi kohta julistikin sodan.
Neuvosto-Venäjän armeijan joukkoja ei ollut eikä varsinkaan sotinut Suomessa.
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2017/07/neuvosto-venajan-armeija-ei-tapellut-suomen-sisallissodassa
… ”
JP:
[i] Kai Donner, et al – Suomen Vapaussota; Osa I; 1921; sivu 1
[ii] G. Mannerheim – Muistelmat; Osa I; 1951; sivu 259
[iii] G. Mannerheim – Muistelmat; Osa I; 1951; sivu 260
[iv] Kai Donner, et al – Suomen Vapaussota; Osa II; 1922; sivu 183
[v] Kai Donner, et al – Suomen Vapaussota; Osa II; ; 1922; sivu 184
[vi] Kai Donner, et al – Suomen Vapaussota; Osa II; ; 1922; sivu 186
[vii] G. Mannerheim – Muistelmat; Osa I; 1951; sivut 264-265
[viii] G. Mannerheim – Muistelmat; Osa I; 1951; sivu 269 ”
Toinen suomalainen kautta aikojen Ortodoksikirkon marttyyriksi