Yle otti esille tärkeän asian kodinkoneiden kestävyydestä. Katsoessani toimistomme lähes 40 vuotta vanhaa mikroaaltouunia ”Electrolux – Made in USA”, tai lukuisia 20 vuotta täyttäneitä tietokoneita, alan itsekin allekirjoittamaan sanonnan vanhasta laadusta. Olen kuitenkin vähän huolissani että EU ei osaa tehdä asiasta sopivaa lakia.
Laadukasta tehdään nytkin
Ensin haluaisin kritisoida väitettä ettei laatua tehtäisi nytkin. Viisas ostaja saa lisärahalla myös lisää laatua. Tietotekniikan puolelta voisi mainita Lenovo (ent. IBM) ThinkPad-läppärit. Löydät helposti varaosia 15 vuotta vanhoihin malleihinkin, eikä toista kymmentä vuotta pitkä käyttöikä ole mitenkään harvinaista. Jokaiseen koneeseen saa huoltomanuaalin ja koneet on helposti avattavissa, jokainen osa vaihdettavissa jos vain pari eri kokoista ristipäämeisseliä talosta löytyy. Myös Panasonicin raskaan käytön Toughbook-läppärit kestävät oman kokemukseni mukaan järjestäen 15 vuotta aktiivista käyttöä. Ongelmaksi tulee käyttöjärjestelmän tuen päättyminen, vaikka rauta kyllä jaksaisi. Kolmantena esimerkkinä voisi mainita paremman sarjan kamerat vaikkapa Nikonilta ja Canonilta, jotka myös kestävät todella kauan ja varaosia löytyy vuosikymmeniä vanhaankin malliin.
En usko että lailla kannattaisi kovin kiireesti pakottaa valmistajia korjaamaan ongelmaa, sillä äkisti tehtynä se nostaisi hintatasoja rajusti. Olisikohan mitään tehdä väliporras ensin? Vaikkapa niin että laitteeseen voisi pistää erillisen sertifikaattitarran joka kertoo laitteen pitkäikäisyydestä sekä kuinka pitkäksi aikaa valmistaja takaa varaosien saannin. Toinen puolisko asiasta voisi olla puolueettoman testaajan huollettavuusarvio, esim. pisteet yhdestä kymmeneen. Tällaisia tarjoaakin esimerkiksi iFixit sivuillaan kännyköistä ja läppäreistä. Tällaiset tiedot voisivat tulla energialuokan kylkeen ja auttaa kuluttajia ostamaan viisaasti. Epäilemättä tämä synnyttäisi myös uusien, EU:n laajuisten varaosakauppiaiden bisneksiä. On melko edullista pistää vaikkapa itäiseen Eurooppaan iso halli varaosia ja hoitaa verkkokaupan kautta toimitus eri puolille mannerta. EU:n kauppapykälät tekevät tästä nykyään melko helppoa.
Tietotekniikan puolella asiaan kuuluu myös päivitettävyys. On hyvä että osia voi vaihtaa, mutta tärkeää on myös mahdollisuus tehopäivityksiin. Minulla on parikin pöytäkonetta joita on pala kerrallaan päivitetty niin, että vanhimmat osat ovat 1990-luvulta ja tuoreimmat tältä vuodelta. Tällä tavoin myös uudemmat ohjelmat toimivat vanhemmassa koneessa ja jätteen määrä pienenee koska vain yksi osa vaihdetaan. Itselleni vanhojen tietokoneiden huolto ja päivitys on suorastaan terapeuttista. Firmat heittävät vanhoja pois, niistä pistetään osia yhteen ja parhaassa kunnossa olevat lahjoitan hyväntekeväisyyteen. Tässäkään asiassa rauta ei ole ongelma, mutta ohjelmavalmistajat eivät halua apuaan tarjota edes hyväntekeväisyystarkoituksiin.
Kuluttajan pitää voida tietää
Kaiken ydin on mielestäni siinä, että kuluttajan pitää voida tehdä viisaita valintoja. Tieto on valtaa ja puolueeton tieto laitteen laadusta sekä huollettavuudesta ovat siihen paras apu. Emme tarvitsisi ihan hirveän raskasta byrokratiaa tämän toteuttamiseen, eikä siitä tulisi liian kallista valmistajille. Uskoakseni monikin kuluttaja maksaisi mieluusti hieman lisää laitteen pitkästä käyttöiästä. Köyhällähän ei pitäisi olla varaa halpaan. Valmistajilla puolestaan ei pitäisi olla varaa olla hyödyntämättä uutta markkinarakoa jonka laadun esiinnostaminen toisi.
Paljon on tekemistä. Esim. koko nykyaikainen kännykkä kaipaisi täysin uuden paradigman jos kestävyydellä pitäisi olla väliä. Toisaalta, kun bisnes muuttuu yhä enemmän raudan myymisestä palvelun myymiseen, tästäkään ei tarvitsisi tehdä ongelmaa. Toivottavasti tämän aiheen keskustelu jatkuu ja EU:n ratkaisu ei kaadu byrokratiaan.
Minulla on Whirpoolin mikro, jonka ajastin vähän heittelehtii: Esim jos säädän lämmitysajaksi 3 minuuttia , niin mikroni heittääkin sen 4 minuuttiin ja niin edelleen.
Joo, rauta kestää, mutta softa ei.
Minä ostin vuonna 2001 HP Omnibook XE3 laptopin. Oli todella kallis, mutta hyvä. Mukana tuli täydellinen Office ynnä muuta hyvää. Käyttis Win 2000.
Kone toimii vieläkin ja sillä voi edelleen tehdä paljon.
Kaikki uudet ohjelmistot eivät tietenkään toimi siinä, vaan haluaisivat vähintään Win XPn. Win XP:tä en ole saanut koneeseen millään konstilla. Win 7 taas haluaisi, että koneessa olisi Win XP.
Ns.kertakäyttölaitteet vasta kalliiksi tulevat mutta markkinat kiittävät.
Erinäiset huoltovaikeudetkin että laskut kiittävät suorittajaa. Kannattaako ?
Kuten Juhani edellä…ne ohjelmistot ”netteineen” !
Päältä ladattava Asea Scandia rumpupesukone kesti 30 vuotta. Siinä oli ylös nostettava rumpu, joka oli parilla kuusiokoloruuvilla kiinni. Kaukalo meni aikanaan naapurille sahdin tekoon. Rumpu kalasumpuksi.
Hyvää uusiokäyttöä Juhani 🙂
Kuinkas sattuikin, meillä on ihan sama mikro, toimii edelleen, joskus olen polttimon vaihtanut.
Jotain kertoo laadusta Rosenlewin pitkälti yli 40 vuotta oleva pakastearkku. Sekin toimii edelleen, meidän alakerrassa.
Minulla oli yli 15 vuotta vanha Fujitsun läppäri XP selaimella. Siihen sitten vaihdoinkin melkein kaiken mitä irti lähti. Lopulta katkesi kannen sarana ja läppäri sai mennä.
Kun nyt vanhoista puhutaan, niin meillä on 40 vuotta vanha pakettiauto, viime syksynä katsastettu.
Meillä on varmaan jotain uudempaakin, en vaan ihan heti keksi, niin no tämä Fujitsun läppäri, puoli vuotta.
Viron Suojeluskunnalla on käytössä isoja Panasonic Toughbook läppäreitä. Ovat jo vanhoja, mutta toimivat edelleen. Sisäinen akku ei kestä kovin kauan ja virtaakin haluavat melkoisesti. Viestiautossa se virrantarve ei hirveästi haittaa kun on suuret akut autossa ja ne latautuvat paikkaa vaihtaessa, sekä tarvittaessa generaattorista.
Ne Toughbookit vaan maksavat maltaita. Ei ihan tavalliseen netissä surfaamiseen kannata ostaa.
Ihan halpa tavara on usein roskaa ja kannattaa jättää ostamatta. Kaikkein kalleimmissa taas menee nähdäkseni rahaa ihan hukkaan.
Toughbookit ovat tosiaan melko hintavia, läppärimallista pitää maksaa veroineen lähes 5 000 euroa. Toisaalta, jos ovat olot kovia ja pitää pitkään kestää, se tulee halvemmaksi. Mutta, siinä on kone jonka voit ottaa saunaan, pestä juuriharjalla, pudottaa kivilattialle tai jättää lumimyrskyyn. Olen testannut itse noita kaikkia edellisiä n. 15 vuotta vanhalla Toughbookilla, olen kerännyt muutaman. Pitäisi kyllä muutama myydäkin pois jo…
Tulipahan tuossa myytyä muutama vuosi sitten Voigtländer Prominent vm 1957, kolme kakkulaa, nahkalaukku, neljä suodatinta yms.
Oli minulla aina myyntiin saakka käytössä mutta kun tuntui, että tuo iphone nävertää valokuvausinnostustani, niinpä myin kun ihan sikamaisen hinnan (2xkeräilyn listahinta) eräältä keräilijältä sain. Mistähän edes tiesi, että Voikkarilla kuvaan vielä 2010-luvulle asti. Toinen myyntiargumenttini oli, että melko pienessä arkussa minut tuonpuoleiseen lähetettäneen; ei siihen kaikki vanhat roinat mahtune.
Muuta järjestelmäkameraa minulla ei ole ollutkaan, ei edes tarvetta.
Niin ja muuten kalapakastimenani on tuolla varaston puolella puhissut yli 40 vuotta vanha Elektrolux. Pärjää muuten pakkasasteillakin kun se hieno elektroniikka on niin yksinkertaista.
Laatua siis voidaan tehdä – vaan olemmeko valmiit maksamaan?
Jos kaupassa on 500 euron jääkaappi ja samankokoinen 1500 euron jääkaappi jolle luvataan 25 vuoden käyttöikä, miten toimimme?
Melkoisen suurella varmuudella ostaisin tuon jälkimmäisen; halvalla harvoin hyvää saa.
Vanhat ns. yritysläppärit ovat harkinnan arvoisia verrattuna uusiin halpis-koneisiin. Itse ostin Torin kautta Dell Precision M4700 läppärin, jossa on fullHD näyttö, Intel i7 prosessori, 16GT keskusmuisti, 256GT SSD kiintolevy, hyvä näppäimistö ja alumiinikuoret. Hintaa tuli 400 euroa ja jos kaupasta lähee (tai varsinkin lähti reilu vuosi sitten) hakemaan konetta niin ei kovin kummoista irtoa. Koneessa oli jo Windows 10 ja laitoin siihen vielä Linuxin, jota yleensä köytänkin, Windows on lähinnä testailuun miten jokin pyörisi Windowsissa. Yritysten hankkimat koneet ovat laadukkaita, on kuin hankkisi käytetyn huippumersun sen sijaan että ostaa uuden Nissanin tai Hyundain.