Haluan jatkaa positiivisten vaaliblogausten kirjoittamista vaalirauhan nimissä, koittaen etsiä neutraalimpaa kantaa eri puolueisiin. Siten haluan tarjota vinkin aivan jokaiselle puolueelle jotka ovat kiinnostuneita kannatuspohjan laajentamisesta. Se on vanha tarina, mutta viime viikkojen uutiset vinkkaavat tarvetta kertaukselle.
Hädässä huudetaan
Kansalaisilla(kin) on tunteet. Tunteet nykyistä hallitusta kohtaan eivät ole keskimäärin kovin lämpimiä, mutta on sitä muutakin murhetta tarjolla. Yhden mielestä ongelmana on ilmastohysteria, toisen mielestä maahanmuuttopolitiikka suuntaan tai toiseen, kolmannen mielestä hoivapalveluiden yksityistäminen, ym. Yhtä kaikki, ihmisillä on hätä ja huoli, ajoin jopa paniikki. Tämä saa monet heistä äänestämään ns. väärin, eli siis kuullen populistisia sanomia. Mainittakoon, että tässä kohtaa en tarkoita populismilla vain yhtä puoluetta.
Kun ihmisellä on hätä ja hän kuulee lupauksen paremmasta, hän saattaa näyttää suoraan sanoen idiootilta toista mieltä olevan silmin. Tällöin tulee herkästi haukuttua nämä populistien äänestäjät aika ikävin sanoin. Vaan mietipä hetki tilannetta jossa sinä olisit hädässä, veden virran viemänä, jolloin populisti ojentaa kättä ja haluaisi auttaa sinut rantaan. Sitten tulee joku toiselle puolen rantaa ja raivoaa ”älä pelastaudu, pelastajasi on idiootti ja niin olet sinäkin jos otat hänen kädestä”. Toisin sanoen, tämä moraalisesti oikeaa mieltä oleva taho käskee sinua hukkumaan kuin kiltin kansalaisen kuuluu. Kumman otat – populistisen pelastuksen vai moraalisesti korrektin, kivuliaan hukkumisen? Tiedostan mielikuvan olevan vahvasti karrikoitu, mutta älyllinen keskustelu edellyttää eri näkökantojen pohtimista.
Mielestäni siis ei ole viisas idea haukkua hädässä olevia ihmisiä vääristä valinnoista, toisin sanoen heitellä heitä kivillä. Jos haluat heidät sinun puolelle rantaa, heitä kivien sijaan pelastusrengas. Kuule heitä. Älä pidä hätää kärsivää pilkkanasi ja jos satut hallituspuoluetta edustamaan, ole valmis ottamaan kritiikkiäkin vastaan. Tuo ymmärryksesi puolitiehen, tiedosta murheen syyt. Ei tarvitse nöyristellä vaikka olisi vähän nöyräkin, eikä pelkkään inhimilliseen keskusteluun tarvitse myydä puolueensa aatteita. Se on todellinen tie populismia vastaan. Ei alentuminen populismin tielle, vaan reitin näyttäminen parempaan. Osoita, että sinun puolellesi rantaa on vähän pidempi matka, mutta rannasta löytyy myös lämmin tupa jossa voi kuivatella.
Ylpeys asuu lähellä
Vanha perisynti nimeltä ylpeys on lähellä samaa ilmiötä. Jos puolueesi menestyy tuoreessa gallupissa, pahin virhe on lähteä julistamaan omaa hyvyyttään. Ole nöyrä ja jatka työtä, älä hukuttaudu omaan ylemmyyden tunteeseen. Ei ole yksi tai kaksi kertaa kun ylpeilevä asenne poliittiseen menestykseen on ollut mitä varmin tie pikaiseen alamäkeen. Muista, että politiikkaa ei tehdä gallupien takia, ei edes vaalitulosten takia, vaan asioiden parantamiseksi.
Voin luvata sinulle, ystäväni vaaliehdokas, äänestäjä tai tarkkailija, että maailmassa on vastakin idiootteja. Elät heidän kanssa samalla pallolla. Idiotismi ei parane käskemällä, vaan kuten mikä tahansa tauti, se tarvitsee aikaa parantumiseen. Ihmisissä on kyky toimia viisaasti ja tyhmästi. On meistä jokaisesta kiinni kumpaan suuntaan ystävää autamme.
Miehilläkin on tunteet, mm nälän tunne 🤣
On mukavampaa heitellä kiviä kuin pelastusrengas. Jos heittää pelastusrenkaan niin saattaa vielä saada sen pelastetun riesakseen. 🙂
Meitä on kaikenlaisia eikä tilanne tule muuttumaan.
Populismia on kaikenlaista.
Erityisen vaarallista on laajamittainen kansainvälinen populismi, missä ideologiset organisaatiot ja poliitikot jauhavat samaa yksisilmäistä mantraa ja koittavat vaientaa vähänkin kriittistä mielipidettä esittävät henkilöt ja organisaatiot.
Nyt meillä on sote-, maahanmuutto-, hoiva-, ilmastonmuutos-, eu-, euro-, tasa-arvo-, oikeudenmukaisuus-, jne jne populismia joko puolesta tai vastaan laidasta laitaan.
Valitettavasti populismissa pelataan usein, kuten politiikassa yleensäkin, väärillä korteilla tosiasioista piittaamatta ja osa ihmisistä menee typeryyttään mukaan, koska tosiasioiden selvittäminen olisi liian työlästä tai vaikeaa tai menee oman mukavuusalueen ulkopuolelle.
On helpompi uskoa luotettavan tuntuista itsensä ”asiantuntijaksi” nimeämää
helppoheikkiä kuin vaivautua itse selvittämään.
Minä äänestin yhteiskunnassa menestynyttä taistelukaveria jolla on hyvin samanlaiset arvot ja johon voin luottaa myös sodan syttyessä. Isänmaallisuus merkkaa ja oman maan etu.
En voisi kuvitellakaan äänestäväni vain puolueen määräyksestä ilman omia aivoja. Siksi äänestin PerusSuomalaista nuorta ehdokasta, koska tulevaisuuden rakentaminen alkaa siitä että on itselläkin eduskunnassa henkilö joka oikeasti ajaa omiensa ja SUOMEN asiaa!
Minäkin äänestin, vaikka valinta teetti töitä.
Kuitenkin äänestin henkilöä, jonka uskon uskaltavan äänestää omien vakaumustensa mukaisesti puoluejohdon raippauhkauksista huolimatta.
Äänestyksessä karsiintuivat ensin punavihreät, joiden utopiat ovat katastrofi yhteiskunnalle.
Seuraavaksi karsiintuivat pienpuolueet, joilla ei juuri ole vaikutusmahdollisuutta. Myös niiden puheenjohtajat kahta lukuunottamatta kuvittelevat ilmastonmuutoksen olevan ihmisen aiheuttama, mikä kertoo jalat tukevasti ilmassa olemisesta.
Poistin listalta myös demarit, koska demarien taloustaito on aiempien hallitusten ja demuvetoisten hallitusten aikana osoittanut lähinnä kykyä taloudelliseen katastrofiin.
Lopulta valinta meni melkoiseen seulontaan, mutta se johti kuitenkin tulokseen.
Toivoa sopii, että kaiken kaikkiaan vaalitulos on Suomen etua ajava eikä eu-liittovaltion ajaja.
Antti on luvannut auttaa onko heitä muita?
Kiky kiukuttaa
ja yt-neuvottelut kiukuttaa.
Se on pienestä kiinni että menetät luottotietosi – ketä silloin äänestät?
Ellet saa työtä saat siitä hyvästä entistä heikomman sosiaaliturvan.
– Tällä menolla ei hyvää seuraa ja lisää autettavia haluaa ne jotka voivat yhä riistää.