Voimme puhua rikosuutisista, sotesta, väyläremonteista tai vaikka naapurin äänekkäästä kitaran soitosta. Aina kun joku asia nappaa, se herättää reaktioita. Sovellan Viktor E Frankl:n kuuluisaa lausahdusta mitä tulee syyn ja seurauksen väliseen hetkeen. Haluaisin hetkeksi nostaa esille keskustelua sinänsä täysin luonnollisista ja ymmärrettävistä reaktioista karmeiden uutisten äärelle.
Esimerkin kautta
Otan siis esimerkiksi tuoreet uutiset lapsia kohtaan tehdyistä seksuaalirikoksista, koska se nyt on pinnalla. En aio puida näitä tapauksia itsessään, vaan listaan reagoinnin muotoja pohdittavaksi itse kullekin.
Välitön, harkitsematon viha:
Tähän menevät kommentit kuten maahanmuuttajien laaja leimaaminen, vaatimukset rajojen sulkemisesta, kuten myös syyllisten etsintä, ministerien haukkuminen. Kyse on välittömästä reaktiosta joka muodostuu henkilön aiempien aatemaailmojen pohjalle.
Välitön, harkitsematon vastareaktio:
Yhtä lailla välitön ja olematonta harkintaa soveltava reaktio on koittaa siirtää huomiota pois asiasta – suomalaisetkin raiskaa, maahanmuuttajia ei saa syyllistää, yms. Myös tässä kohtaa etsitään syyllisiä rasisteista, huonosta kotoutuksesta, yms.
Välitön itsestäänselvyys:
Tässä esimerkissä etsitään turvallisia ja itsestäänselviä vastauksia. Tarkoituksena on osoittaa ”hei, minäkin huolestun” tavalla joka ei suututa suoraan ketään, siten tämä malli on poliittisten johtajien suosiossa. Vaaditaan lisää poliiseja, parempaa kotoutusta, tutkintarauhaa, pidempiä vankilatuomioita, yms. Saatetaan myös spekuloida katalyyttejä, koska suorien syiden listaaminen herättäisi liikaa tunteita. Puhutaan syrjäytymisestä, osattomuudesta, yms.
Välillinen itestäänselvyys:
Mikäli aikaa ja järkeä piisaa, voidaan edellinen toteuttaa myös lisäämällä kontekstin tuntoa, asiantuntijalausuntoja ja pohdiskeluja. Etsitään yksityiskohtaisempia ajatuksia ja täsmätoimia, mutta yhä turvallisia ja mauttomia ratkaisuja joita pyritään kuitenkin hieman perustelemaan.
Pohdiskeltu aatteen mukainen reaktio:
Tässä kohtaa on jo nukuttu yön yli. Pohjalla on yhä oma aate, joka kallistuu enemmän maahanmuuton puolelle tai vastaan. Etsitään realistisempia, maltillisia mutta silti selvästi yhteen suuntaan kalleellaan olevia vaatimuksia, esimerkiksi maahanmuuton rajaamista tai poliittisia malleja joilla rikollisten karkoitusta voidaan sujuvoittaa. Toisella puolen mielipidekenttää voidaan vaatia humaanimpaa maahanmuuttopolitiikkaa, perheiden yhdistämistä, maahanmuuttajayhteisöjen voimakkaampaa tukemista, yms.
Rauhassa pohdiskeltu neutraalimpi reaktio:
Tämä on vielä näkemättä, nimittäin pitkään pohdiskeluun, kattavaan asiantuntijanäkökulmaan ja vailla poliittista väriä etsittyyn taustasyiden ratkaisuun. Tämä on hyvin vaikeaa, koska mielipide on usein vastoin välitöntä reaktiota. Esimerkiksi rangaistusten koventaminen on kansan suosiossa, mutta numeroiden valossa se voi jopa pahentaa ongelmaa. Toinen ongelma on että pitkäjänteinen taustasyiden korjaaminen näkyy hitaasti. Nyt tehtävien toimien hyödyt voisivat näkyä vasta vuosien päästä. Lisäksi tällaiset ajatukset nähdään usein uhkana molemmilla puolin poliittista kenttää ja keskitien kulkijoiden herjaaminen on aikamme vahva ilmiö.
Pohdiskelkaa!
On helppoa ja luonnollista reagoida välittömästi joko kovaa vaatien tai laimeita itestäänselvyyksiä ladellen. Siten on varsin luonnollista että blogit täyttyvät näistä aatteista. Pohdiskeltuja mielipiteitä ei juuri näy ja jos näkyy, niitä ei juuri kommentoida. Se on sääli, sillä voimakkaat reaktiot lähinnä herättävät voimakkaita reaktioita kahta puolen. On selvästi osoitettu että kovin voimakkaat poliittiset mielipiteet aiheuttavat myös yhä voimakkaampia vastareaktioita, usein jopa pahentaen sitä ongelmaa jota vastaan halutaan toimia.
En sano että unohtakaa kaikki mitä ajattelette ja tehkää toisin. Sanon, että pysähtykää hetkeksi pohtimaan. Ottakaa se aika, pysähtykää ennen reagointia, käykää ajatuksenne kanssa lenkillä mielikuvituksen tulevaisuudessa. Pohtikaa reagoinnin vaikeaa lajia.
Sehän on vain hyvä jotta reagoinnissa refleksit toimii.
Anteeksi nyt, mutta mihin tällä blogilla pyritään. Eikös jokainen, joka noudattaa suurin piirtein annettuja sääntöjä ja tietty lakeja saakaan kirjoittaa mitä haluaa ja milloin haluaa?
Olen sitä mieltä, että tämä some ja juuri tämä blogialusta toimii myös uutisten välittäjänä. Kun joku reagoi nopeasti johonkin uutiseen missä vain mediassa , esim Oulun tapaukset, laittaa siitä linkin, niin sillä tavoin tulee informoiduksi.
Some alkaa olla jo tärkeä media. Sitä seurataan varmasti puolueissakin tarkoin. Ja somen merkitys vaaleissa on jo ollut ennenkin tosiasia.
Väinö, osoitit juuri syyn miksi tämä blogaus on. En ole missään kohtaa sanonut että ei saisi kirjoittaa mitä haluaa. Kiirehdit laittamaan sanoja suuhuni ennen edes tekstin lukemista. Juuri tämä on sitä hätiköityä reagointia josta puhuin.
Se on yhä täysin sallittua. Siitä vaan. Olen kuitenkin aina sillä mietteellä että joka kerta pyrin vähän parempaan, haastaa itseään vähän enemmän, koittaa löytää uuden näkökulman, ajatella asiaa. Koittaa reagoinnin sijaan etsiä ratkaisua.
Edelleen, ihan jokaisen oma asia tekeekö niin vai näin. Esitän vain ajatuksia, en käskyjä.
Etkä ole suinkaan väärässä siitä, että somessa tärkeät tiedot leviävät nopeasti ja se on hyvä asia.
Mieluusti kuulisi myös Suomesta mukaviakin uutisia. Mutta todellisuus on että nyt saamme näitä ikäviä uutisia ja niistä pitää voida myös puhua.
Tässä vanha intiaanisanonta:
Vanha cherokee-intiaani kertoi eräänä iltana lapsenlapselleen ihmisten sisällä tapahtuvasta taistelusta. Hän sanoi: ”Poikani, meidän kaikkien sisällä taistelee kaksi ’sutta’.”
”Toinen on Paha. Se on kiukku, kateus, mustasukkaisuus, suru, katumus, ahneus, ylimielisyys, itsesääli, syyllisyys, inho, alemmuudentunne, valheet, väärä ylpeys, ylemmyydentunne ja ego.”
”Toinen on Hyvä. Se on ilo, rauha, toivo, tyyneys, nöyryys, lempeys, hyvänsuopuus, empatia, anteliaisuus, totuus, myötätunto ja usko.”
Lapsenlapsi ajatteli asiaa hetken ja kysyi sitten isoisältään:
”Kumpi susi voittaa?”
Vanha cherokee vastasi yksinkertaisesti:
”Se, jota ruokit.”
Edelleen totean että media ruokkii lööppejä ja niihin tartutaan –
Jos tulee riitaa niin lyödään
– jos harkittaisiin niin mentäisiin yöksi kotiin.
Kyuu on siinä oikeassa, että nyt ollaan
kiihkon partaalla ja on hyvä välttää ylilyönnit,
ettei jouduttaisi raastupaan.
Toisaalta suvaitsevuuden sieto on todella koetuksella.
Syitä pitää etsiä myös päättäjistä,
jotka ovat kiihkossaan halunneet tulijoita halpatyövoimaksi,
joka sekin tulee monella tapaa kalliiksi yhteiskunnallemme.
Parhaillaa on uutisia että odotetaan lisää tulijoita
– eikö pitäisi pohtia miten voitaisiin ehkäistä sillä läheskään kaikki eivät
ole turvapaikan tarpeessa?
Jos kirjoittaisin huomenna olisinko eri mieltä?
Historiassa en ole hähnyt kivutonta eri kansojen yhdistämisessä
eikä se ole sitä lähi-idässä esim johon yhdistyy vielä eri uskonnot.
Kaikesta huolimatta on hyvä että
Blogin pitäjä pyrkii suojelemaan meitä itseltämme.
Kiitoksia hyvistä neuvoista. Oppia ikä kaikki. Sallittakoon kuitenkin luonteiden erilaisuus. Toisilla reagointi on nopeampaa, kuin toisilla ja agressiivisuustasot vaihtelee. Hyvä on pitää mielessä, että sanat kiitos ja anteeksi eivät kulu käytössä.
Päivän mietelause:
Kaikki paha johtuu hanttapulismista.