Vihreät ja persut ovat nosteessa, politiikan keskikenttä laskussa – onko tämä ajan henki ja ainoa mahdollinen lopputulos? Katin kontit sanon minä ja väitän että itse asiassa nyt on keskikentän puolueilla mitä mahtavimmat mahdollisuudet kannatuksen nousuun. Siellä on vain unohdettu, että keskitiellä oleminen ei saisi tarkoittaa mielipidehiljaisuutta vaan sitä että ne mielipiteet ovat fiksuja.
Reaktio vastaan pelisilmä
Katoin sitten Kokoomusta, Kepua tai Demareita, isoissa julistuksissa äänekkäpimipä ovat reagointi siihen kun joku muu on väärässä. Tämmöinen ”ei ainakaan noin” -politiikka toimii populisteille, mutta ei maltillisella puolen. Tässäkin on mielestäni mennyt konseptit sekaisin. On tärkeää olla pelisilmää ja katsoa mitä poliittisella kentällä tapahtuu, jotta osaa kehittää strategiaa sen pohjalta. Nykypäivänä on ehkä myös hyödyllistä ymmärtää, että reaktiotwiitti kannattaa pistää pihalle aika nopeasti. Sisällön pitäisi kuitenkin olla muuta kuin pelkkää vastakkainasettelua. Maltillisella puolen vastaukseen on sisällyttävä lihaa luiden ympärille. Raivoaminen ei riitä.
Äärilinja vastaan linjanveto
Kaiken ytimessä on mielestäni kyvyttömyys muodostaa omaa, selkeää linjaa. Niin keskustaoikeisto kuin -vasemmistokin pystyisi brändäämään itsensä nykypäivän henkeen jopa melko helposti. Linjan pitää kuitenkin olla selkeä, omaperäinen ja määrätietoinen. Nämä puolueet selvästikin pelkäävät määrätietoisen linjan vetämistä, olettaen jotenkin että linjanveto implikoisi äärimielisyyttä. Linjan on vain oltava rakentava, keskitietä lähellä, mutta se voi silti olla jämäkkä. Tällä hetkellä linjanvedot ovat täyttä höttöä – samoilta puolueilta, jotka vielä vuosikymmen-pari sitten uskalsivat kertoa mitä ajoivat. Kun viestinnän pitäisi terävöityä, se tylsistyy ja sitten mietitään miksi uusia äänestäjiä ei löydy.
Väitän pokerinaamalla, että asiat kuten maahanmuutto, verotus, työllisyyspolitiikka, ympäristönsuojelu, koulutus, hoiva ja asuminen voidaan käsitellä selkeästi, määrätietoisesti kantaa ottaen, ilman että päätyy populismiin tai politiikan karikkoisemmille reuna-alueille. Siteeraan oman puolueeni sinänsä erittäin taidokkaasti kirjoitettua periaateohjelmaa, joka on todellakin hyvää tekstiä, mutta samalla kovin ujo. Pitää olla kiinnostunut puolueesta ja tuntea sen ihmisiä ennen kuin tuo teksti aukeaa konkretiaksi ja siinäpä se ongelma on. Sillä ehkä pidetään kiinni nykyjäsenistä, mutta tulevaisuuteen sillä ei katsota. Vastaavan kritiikin voi antaa muillekin vanhoille keskitien kulkijoille. Niiden kaikkien linjanvedoissa luennoidaan ja pohditaan – vaan kun lukee Persujen tai Vihreiden ohjelmia, niissä sanotaan. Tässä on vissi ero. Väitän, että myös maltilliset mielipiteet voi sanoa suoraan ja yksiselitteisesti.
Nurkkaan maalaus vastaan lähtökohdat
Moni perinteinen puolue on oppinut vuosikymmenien aikana, että tiukoilla linjanvedoilla voi maalata itsensä nurkkaan ja vaikeuttaa parlamentaarista yhteistyötä. Tämä on hyvä oppi myös tänä aikana, mutta jotenkin ihmeellisesti tätä rikotaan kahdella tapaa. Samat puolueet, jotka eivät juuri mistään uskalla ottaa tiukkaa kantaa, ovat kuitenkin hetkessä valmiina laittamaan ukaaseja yhteistyölle jo ennen kuin sitä on ehditty ehdottaakaan. Toisaalta, monissa linjakysymyksissä taas ei sanota edes omia lähtökohtia selkeästi. En oikein edes tiedä mitä pitäisi suositella vaikkapa demareille tai kepulle tässä kohtaa. Miten olisi kertoa omat lähtökohdat ja tavoitteet, mutta ilmaista ne suoraselkäisesti, keskittyen asiaan eikä uhkakuviin ja vihollisten nimeämiseen. Väitän, että edelleenkin enemmistö niin poliitikoista, toimittajista kuin kansalaisistakin ymmärtää että yhteistyön hetkellä tehdään kompromisseja. Nekin on helpompi rakentaa jos tiedetään mistä lähdetään liikkeelle.
Keskelläkin on ideologia
Viimeisenä esitän, että jämäkkä ideologinen linjanveto pelkän pusipusikielen sijaan mahtuu myös keskelle. Minä toivon, että pääsen näkemään Kokoomuksen määrittävän itsensä pohjoismaista markkinaliberalismia ajavaksi puolueeksi, esimerkiksi Elina Lepomäen ajatuksia soveltaen. Olen varma, että myös kepulle ja demareille voi löytyä ideologinen määränpää, joka on toisaalta ajankohtainen, sanomaltaan väkevä ja kantaaottava, mutta myös rakentava ja maltillinen, kansan enemmistölle ainakin varauksin sopiva.
Kovin moni on kovin väsynyt jyrähtelevään populismiin ja kaipaa sille vaihtoehtoa. Minä väitän, että politiikan keskitielle on väkevää kysyntää. Vain tarjonta puuttuu.
Monikaan ei tunnusta olevansa persu en minäkään, mutta heidän ohjelmansa on monille mieleen. Vihreät ovat helppo samaistumisen kohde jos ei ajattele heidän ajavan taantumaa.
Ei keskellä voi olla mitään selvää ideologiaa.
Keskellä on tiettyjen asioiden tavoittelua – omille kaikenlaista mukavaa.
Kokoomuksella on ollut oikeistopuolueena selvä ideologia, mutta se on ”vesittynyt” – laimentunut.
”Vanhat puolueet on mädänneet sisältä jo aikoja sitten.”… ”Kokoomuksella on ollut oikeistopuolueena selvä ideologia, mutta se on ”vesittynyt” – laimentunut.”
Sattuipa samalle minuutille samantyyppinen ajatus, ei tässä muuta. Sattumaa, minä en usko sattumiin.
Tänään kävin meikäläisen jälkipolvesta kahdelle järjestämässä Kuopioon kivan illan elokuvien parissa ja illanviettoa, maksoin kaiken koska uskon jälkipolviin, ilman heitä, ei ole tulevaisuutta.
En kuulu PS puolueeseen mutta moni asia on hyvin samankaltainen kuten minäkin ja moni muu miettii. Siinäpä se… jokainen järkevä alkaa menemään samaan suuntaan. Vanhat puolueet on mädänneet sisältä jo aikoja sitten.
Tällä hetkellä voi sanoa, että keskusta on sementoitunut järjettömän maakuntahimmelin eli omien kannattajiensa etujensa ajajaksi eikä mitään muuta kepulien selityksistä irtoa.
Tässähän tuo vähän on, että perinteiset keskikenttäläiset ovat jumiutuneet saavutettuihin etuihin.
Pitää olla sanoma, ja pitää osata ilmaista se. Ja ei tarvitse katsoa kovin montaa vuosikymmenä taakse kuin niin demareilta, kepulta kuin kokkareiltakin löytyi tiukka, selväkielinen sanoma. Nyt sanoma löytyy vain vihreiltä ja persuilta, molemmilta terävästi ja fiksusti, vaikkakin eri suuntiin. On helppo ymmärtää miksi heitä äänestetään, sentäs tietää mitä saa.
Kyuu: ”On helppo ymmärtää miksi heitä äänestetään, sentäs tietää mitä saa.”
Valitettavasti tämä ei pidä paikkaansa. Vihreät on Kremlin luomus demokraattisten maiden heikentämiseksi – ajamaan imperialistisen roistovaltion Venäjän etua.
Vihreät on vastaava kommunistien peitejärjestö kuin oli aikoinaan SKDL.
DDR:stä käsin edistettiin Vihreää liikettä nimenomaan vahingoittamaan Länsi-Saksan markkinataloutta.
Länsimailta vaadittiin kalliita ympäristötekoja, ja itse tuprutettiin kaikki saaste vapaasti taivaalle.
Jos kaikki tavoitteet on saavutettu sadan vuoden kuluessa, eikä uutta kunnianhimoa löydy, ei ole häpeä ajaa puolueen toiminta hallitusti alas.
Just..nimellä ei saa mainita, mutta kyllä savolainen kommentoija on sysännyt itsensä niin ulkoraiteille kuin vaan voi..Enemmän kokoomuksella on nykyisin yhteyksiä Kremliin kuin millään muulla suomalaisella puolueella. MOT:
Juhani, olet toki oikeassa siinä että pitkän jänteen lopputulos ei ole se mitä luvattiin, mutta ”mitä saa” asenteen ja puheiden puolesta on aika lailla luvattu. Tiedät mitä vihreät äänestävät monista avainasioista, tiedät mitä persut äänestävät. Ei ole keskitietä tai pohdiskelua, vaan selvä linja – hyvässä tai pahassa.
Mitä nyt Venäjään tulee niin kepulla on Putinin luottokaveri johdossa ja Liike nyt on käytännössä aivan suora Kremlin jatke ja välitön äänitorvi – ja bisneskumppani. Eipä sillä etteikö itärajan yli käsi ulottuisi yhdellä jos toisellakin…
Aika moni suomalainen yritys koosta riippumatta käy niille elintärkeää kauppaa venäläisten yritysten kanssa. Mielestäni luonnollista toimintaa ja niiden yritysten kannalta todella välttämätöntä… Näilläkin palstoilla joku aivoton Venäjän vihaaja kehottaa suomalaisia yrityksiä lopettamaan Venäjän kaupan…tyrmistyttävää tekstiä ja vielä kokoomuksen pitkäaikaiselta jäseneltä.
Kokoomuksen jäsenistä suurin osa elää nälkäpalkalla yrityksessään, eläkkeelle jäädessään nämä on perseaukisia ja hakevat ruokansa alelaarista. Jos tälläistä maailmaa Suomeen toivotaan niin se on lähes sairasta.
Olen erittäin eri mieltä siitä, että ns. vanhoilla puolueilla olisi ollut selkeä sanoma kymmenisen vuotta sitten. Juuri siksi Soinin Perussuomalaiset nousi, että se oli epätyypillinen puolue, Soini puhui parhaina päivinään asioista suoraan ja kansan kielellä. SDP, Keskusta ja Kokoomus pyörittelivät asioita ympäripyöreästi. Yksi kolmesta oli aina oppositiossa ja hoki ”hallitus jakaa kansan kahtia”. Vaalien jälkeen oppositiopuolue vaihtui, mutta sama hokema kelpasi sillekin. Perussuomalaistenhan sanottiinkin ”palauttaneen politiikan politiikkaan”. Selkeät linjaukset innostivat äänestäjiä, mutta samalla ne ehkä jyrkensivät vastakkainasettelua ja siinä olemme nyt.
Omasta mielestäni Keskustalla olisi menestyksen avaimet, jos se tajuaisi olla sosiaalista oikeudenmukaisuutta ajava konservatiivipuolue, mikä sen oikeasti kuuluisikin olla. Perussuomalaiset saa kannatuksensa paljolti juuri konservatiivisuudella ja koska sen uskotaan olevan ”pienen ihmisen asialla”. Sipilän Keskusta alkoi leikkiä varakokoomusta ja romahdutti kannatuksen.
USA:ssa työväki ja vahvat ammattiliitot olivat perinteisesti demokrattien tukena.
Nyt veroamaksava työväki on ryhmittynyt konservatiivisen D. J. Triumpin taakse.
Ihan pätevä analyysi Norpaltakin tuo. Ehkä kymmenen vuotta on liian pieni aikaväli taaksepäin.