Sinistä tulevaisuutta on puolueena haukuttu pettureiksi, selkäänpuukottajiksi, on puhuttu Soinin pohjattomasta himosta ministerisalkkuun ja ties mitä. On toki mahdollista, että kansa ei yksinkertaisesti halunnut nähdä petturin maineesta kärsivää puoluetta, mutta pohdin kuitenkin hetken voisiko rankan vaalihäviön tarinassa olla jotain muutakin kulmaa. Tämänkin puolueen takana oli kuitenkin ihmisiä ja ajatuksia joista hieman jutun juurta löytää.
Vihan teoria on vahva
Kun katsoo sitä määrää järkyttävää vihanpitoa joita pudonneita kohtaan on heitetty, väittäisin että vihan teorialle on vahvat perusteet. Häpeän todella suomalaisuutta tällaisina päivinä kun vaalitulos ei riitä, vaan pitää vielä uhkauksia lähteä latelemaan. Kaikessa kauheudessaan se kuitenkin osoittaa monen kansalaisen olleen äärimmäisen vihaisia sinisille ja heidän toimilleen. Siten kenties ainoa analyysi vaalimenestyksestä on kansakuntamme nuiva suhtautuminen pettureina pidettyihin. Yhtä kaikki, korostettakoon ihan varoiksi, että opetelkaa käyttäytymään! Uhkailuilla ja herjauksilla kylvää vain pahaa, myös itselleen. Puolue voi olla vaikka miten hirveä, mutta jonkin tason ihmisarvo kuuluu kaikille.
Toisaalta, siniset ulostulot olivat vaisuja. Iso lehdistötilaisuus jonka ainoana tarkoituksena oli näyttää todella halvan näköinen logo sekä kertoa että puolue on kehittyvä tai siis ei, kun konservatiivinen, tai siis ei, tai siis kyllä. Muutkin ulostulot olivat samaa tasoa. Oltiin duunareiden puolella mutta kovasti puolusteltiin pakkolakeja. Oltiin maahanmuuttokriittisiä mutta silti kovin -myönteisiä. Seassa oli sinänsä ihan fiksujakin ehdotuksia, mutta niitä tuli ja meni sieltä täältä. Ei ollut mitään selkeää keihäänkärkeä, heiteltiin vain lauseen puolikkaita ilmaan. Vaaliohjelman pitäisi olla terävä, parin avainasian selkeitä ja jämptejä. Pitää kuulla kansan huolia, etsiä niistä pari sopivaa ja muotoilla niihin helposti pureskeltava vastaus. Sinisten poliittiset linjanvedot olivat kädenlämpöisiä, niistä puuttui niin asian terävä kärki kuin myös tunteen palo. Parempi puolueen nimi olisi ollut Sininen virkamieskomitea.
Entäpä sitten henkilöt? Olen yhä sitä mieltä, että Sampo Terho oli leijonaosan ministeriajastaan yksi viime vuosien parhaita ministerejä. Itse en tunne sotilaspuolta mutta ymmärrän Jussi Niinistöllä olleen vankat kannattajansa. Muut ministerit jäivät ehkä vähän vaisummiksi, mutta näkyvyyttä oli heilläkin. Terho pesisi mennen tullen lattiaa vaikkapa LN:n Harkimolla, mutta toki jälkimmäisellä oli paitsi erään naapurivaltion tuki, myös ehkäpä tuhatkertainen vaalibudjetti. Terho myös teki saman virheen kuin puoluekin ulosantinsa osalta. Paljon oli ihan fiksujakin heittoja, mutta fokus oli hukassa. Hän sanoi kaikesta vähän.
Puolueen perustaminen on työtä
Puhun kokemuksen rintaäänellä kun totean miten vaikeaa on perustaa ja ylläpitää pienpuoluetta. Se on kovaa työtä joka on parhaimmillaan todella hyvää yhteishenkeä, pahimmillaan hemmetinmoista lillukanvarsiin takertumista. Toisaalta, ei politiikan pitäisikään olla vailla haastetta eli aivan turha valitella miten ankeaa ja vaikeaa sen tekeminen joskus on. Siniset pääsivät suoraan keskelle kovinta pelikenttää ja totta puhuen he eivät ihan hanskanneet tätä. Heillä oli hirveästi kivoja ideoita puolueen rakentamiseen, mutta ne jäivät lähes järjestäen ideatasolle. Ministereillä epäilemättä oli hyvä hallinnon osaaminen, mutta se on ihan eri homma tehdä kun apuna on virkamiehistö ja sihteerit. Nollan euron budjetilla pyörivän puolueen kanssa haaste on aivan erilainen.
En tiedä kuulemmeko sinisistä enää mitään. Kovasti heillä vielä ääntä on, mutta toisaalta se vähäkin ilmainen näkyvyys mistä he nauttivat eduskuntavaaleissa on nyt poissa. He ovat tyhjän päällä. Tietenkin heillä on mahdollisuuksia, mutta onnistuminen edellyttäisi täydellistä uudelleenajattelua. Jos he siihen pystyvät, olen aina ilahtunut nähdessäni uusia yrittäjiä demokratian kentälle. Jos voimat loppuvat, sekin on inhimillisesti hyvin ymmärrettävää.
Mä sain vaalikoneissa ykköseksi Sinisten ehdokkaan, mutta äänestin muuta.
Hyvä tuo : Opetelkaa käyttäytymään 💓 !
Niin tai näin mutta esim.politiikka sinällään ei ole koko elämä.
Hyvä alustus keskusteluun Kyuu.
Tätäkin asiaa voi tarkastella objektiivisestikin useilta eri kanteilta ja subjektiivisesti vieläkin useammilta.
Esitän yhden näkemyksen, jota en edes yritä väittää oikeaksi – yleensähän esitän vaikkapa sotahistoriasta mielestäni kylmiä tosiasioita.
Kesken hallituskauden tapahtui jotakin odottamatonta, joka jakoi persut kahteen eri ryhmään. Olisi syytä tutkia tarkasti oliko siihen suoranaista ulkoista vaikutusta (vaikkapa Venäjän toimesta).
Uskallan olettaa, että Suomen ja suomalaisten kannalta olisi ehdottomasti ollut vahingollisempaa antaa silloin Sipilän hallituksen kaatua – ja sitä myöten oli parempi, että siniset mahdollistivat hallituksen jatkon. Tällä asialla ei ole mitään tekemistä sen kanssa oliko mahdollisesti persut parempia kuin siniset vaiko päinvastoin. Minä katson pelkästään Suomen ja suomalaisten etua.
Sinisten synty ja siten Suomen hallituksen jatko oli Suomen ja suomalaisten hyväksi siinä valitettavassa tilanteessa. Esimerkiksi Jussi Niinistö sai edelleen jatkaa puolustusministerinä Suomen puolustuskyvyn kehittämisessä positiiviseen suuntaan sen sijaan, että hänen tilalleen olisi tullut joku punikki tai viherhörhö.
Perussuomalaisilla tai siitä eronneilla sinisillä ei ole yhteyksiä Venäjään. Sen sijaan kokoomuksen veljespuolue löytyy..Putinin puolue.
Risikko (KOK) kävi sitävastoin Venäjällä ennen vaaleja saamassa ohjeita…
Risikko matkusti Moskovaan – tapaa Matvijenkon ja Medvedevin https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005965345.html
Semmottii. Muut puolueet, ei edes SDP veljeile toveri venäläisten kanssa…
Halla-aho olisi varmaankin antanut Jussi Niinistön jatkaa puolustusministerinä. Jos Soini olisi vetäytynyt hallituksesta, niin ehkäpä eivät Sipilä ja Orpo olisi halunneet hallitusta hajoittaa. Mutta, Soini katsoi, että hänen omistusoikeuttaan puolueeseen oli loukattu: Tästä Soinin asenteesta seurasi yhtä ja toista Sampo Terho oli taas Soinin renki.
Kyllä Soinin olisi pitänyt olla ehdokkaana toukokuun eurovaaleissa ja näyttää kaikille närhen munat!
https://www.youtube.com/watch?v=Tfxx6wHC384
Tässä se on kiteytetty.
Putkisen Jussi, kyllä Sipilällä ja Orvolla oli oma todennettu osuutensa Persuin hajottaminessa. Halla-aho oli valmis jatkamaan hallituksessa, mutta silloin Soini olisi menettänyt ministerin paikkansa.
Suomesta puuttuu juurikin sinisten edustama rasismista vapaa keskusta-oikeistolainen puolue., jonka agenda olisi kaupunkilähtöinen.
Halla-Ahon persut ovat rasismilla, tiedevastaisuudella ja alkoholisteilla pippuroitu puolue, joten persut eivät tuota aukkoa täytä.
Kepu on maakunnissa ja maaseudulla hyvä mutta ei näytä pärjäävän kaupungeissa.
Suomessa ei ole pulaa liberaalipuolueista. Sinisten ongelma oli että ei ollut mitään syytä äänestää heitä kun oli persut.
Juhanin teoria on kiintoisa. Aamulehden toimittajahan esitti aika hyvän paketin siitä miten tuo sinisten luonti tehtiin.
Itse pohdin että montakohan suojatyöpaikkaa heille on jemmassa jotka kohtapuoliin julkaistaan.
Pohtikaa mitä pohditte mutta Suomi oikeasti tarvitsee keskusta-oikeistolaisen puolueen, jota ei ole sidottu maakuntiin/ maaseutuun.
Missä viipyy kaupunkilähtöinen keskustapuolue?
Mikä on kaupunkilais mielinen keskustapuolue ei sellasta ole vielä keksitty muualla kun tupa illloissa haave kuvana terv tepivaari
Kokoomus ja persut on lähimpänä kaupunkilaista keskustapuoluetta. Suomeen tarvitaan oikestolaisia puolueita, jotka on arvomaailmaltaan konservatiivejä ja kansallismielisiä.
Olematta silti kiihko mielisiä se ole kovin hyvä asia keltään .
No siniset loikkarit sai tekojensa mukaan terv tepivaari
Liittykää sinisiin kaikki kehujat saatte arvoistanne seuraa.
Juuri näin. Siellä olisi nyt huutava pula ”osaajista” 😚😚
Keskustan häviö on suuri tappio maaseudulle, se on ainoa puolue joka elää edes vähän maaseudun elävöittämisen puolesta. Kaikki muut ovat niin kaupunkilaisia, jotka maaseudusta eivät mitään tiedä. Suurin osa niiden kannattajista toki on täältä lähtöisin, mutta ovat valaneet itsensä betoniin ja kaupunkien asfalttiin. Varsinkin Vihreä puolue, Helsingin kivierämaasta on hartiavoimin suojelemassa meidän maalaisten omaisuutta, metsiämme, peltojamme jne.
Kyllähän kaupunkikuvaakin voidaan ryhtyä suojelemaan. Kielletään purkaminen ja rakentaminen sadaksi vuodeksi ja katsotaan sitten.
Kokoomuslaisissa on melkoinen liuta maanviljelijöitä ja metsänomistajia, jotka hoitavat metsiään ja ovat oikeasti kiinnostuneita luonnon hyvinvoinnista. Ei se ole kepuleiden yksinoikeus.
Petturimaisesti demokratian muroihin kusemalla tällaisen tarinan kirjoittaminen ei välttämättä ollut mikään valtaisa jytky.
Kokoomuksesta monia asuu kaupungeissa, ovat hyvin samanlaisia kuin Vihreät ilmastphysteriä agendaansa myöten. Kepulit on unohtaneet maanviljelijät ja metsänomistajat. SDP on perinteinen punainen puolue. PS puolue taas on saanut enemmän kannatusta hyvin koulutetuilta henkilöiltä ja vaikuttajilta koska Jussi Halla-aho on rationaalinen sekä looginen ajattelija ja tämä näkyy puolueen linjassa. PS on Suomen ainut oikeistolainen puolue.
Isoissa puolueissa on yksi ominaisuus: ne ovat isoja. Kokoomuksessa on maaseutua ja kaupunkia, on liberaalia ja konservatiivia, yhdistävä lanka on oikeastaan lähinnä jonkin tason usko liiketoimintaan osana yhteiskuntaa.
Myös demareista löytyy yrittäjiä jäsenistä ja kepusta kaupunkilaisia.
On yksi optio tehdä kepusta taas vahva maaseutupuolue, mutta maaseutukin on muuttunut. Kepunkin pitää siis muuttua.
En jaksa uskoa että uusi haastaja voisi innostaa maaseutua hirmusti.
Kokoomuksen pahin vika on pyrkimys yksityistää monopoliasemassa olevia valtion ja kuntien yrityksiä.
Kok on käynyt monasti valtion kukkarolla, sieltä kun yksityistetään menee rahat näiden liiveihin, alkaa irtisanomisaalto ja hyväveli kaupat, hävettävää touhua.
Persut haluaa pitää koko Suomen asuttuna, mutta eivät ole sidottu maakuntahimmeliin. Eli tarvittaessa yhteistyö onnistuu keskustan ja kokoomuksen kanssa.