Muutama vuosi sitten erään keittiövälineitä valmistavan firman outlet-myymälä Suomessa suljettiin. Se teki väestömäärään nähden huipputulosta ja oli erittäin voitollinen, mutta firman globaalissa strategiassa se oli liian pieni. Muutama kuukausi sitten Huawei lakkautti yritystuotteiden jakelun Suomessa samasta syystä. Onko Suomen pienuus uhka vai haaste globalisoituneen kaupan maailmassa?
Eivätkö ne osaa matematiikkaa?
Ensimmäinen kysymys on looginen. Jos kerran toiminta on voitollista, miksi ihmeessä se halutaan lakkauttaa? Eikö se ole vain merkki firman heikkoudesta, kun hajautusta ei osata skaalata eri kokoisiin markkinoihin? Kieltämättä ajatus yhdestä globaalista suunnitelmasta koko maailmaan tuntuu vähän pöhköltä. Siinä on tietty idea, mutta myös tietty näköalattomuus. Se tuo mieleen monen suomalaisen yrityksen epäonnistuneen laajentumisen USA:han, joka useimmiten tyssäsi kyvyttömyyteemme tehdä kauppaa maan tavoilla. Tällä hetkellä esimerkiksi Outokumpu kärsii samasta ongelmasta, heitä ennen tusinat muut. On samalla lohdullista ja surullista huomata koko maailman kärsivän samasta ongelmasta.
Spekuloin, että globalisaatio ei ole tehnyt maista niin samankaltaisia kun jotkut johtoryhmät haluaisivat kuvitella. Edelleen arvelen tässä kisassa voittajien olevan niitä jotka ymmärtävät kohdemarkkinoita ja osaavat sopeuttaa globaalin organisaation kullekin kohdemarkkinalle. Keskus- ja aluejohdon välisen tasapainon löytäminen on vuosituhansia vanha haaste niin valtioilla kuin firmoillakin. En usko ongelman poistuvan, enkä näe tiukan globaalin keskusjohtomallin vievän voittoa tässä kisassa.
Auttaako tehokas logistiikka?
Jos tänä päivänä haluan tilata erikoismallisen muistimodulin tietotekniikan tukkukaupan verkkosivuilta, näen tuotteen kohdalla kaksi saldoa. Ensimmäinen on määrä jota löytyy tukkurin Suomen varastosta, toinen se mikä löytyy valmistajan Euroopan keskusvarastosta muutaman päivän toimitusajalla. Tässä on järkeä. Tähän voi yhdistää toisen kokemukseni, joka ei valitettavasti ole yksittäistapaus: jos tarvitsen tiettyjä tietoverkon laitteita nopeasti, tilaan ne Puolasta tai Ruotsista. Jos minulla ei ole kova kiire, tilaan ne Pirkkalasta. Puolassa toimiva yritys toimittaa tavarat Tampereelle järjestäen nopeammin kuin naapurikunnassa toimiva. Logistiikan tehostuminen yhdistettynä EU:n sisämarkkinaan muuttaa pelisääntöjä. Lopultahan minulle ei ole mitään väliä tilaanko amerikkalaisen firman Kiinassa valmistetun tuotteen naapurista, toiselta puolen Suomea vai toiselta puolen mannerta. Minua kiinnostaa hinta ja toimitusvarmuus.
Edellisen mallin edellyttää kuitenkin toimivia tietojärjestelmiä. Esimerkiksi Huawei ei voi tai halua myydä tuotteita suoraan jokaiselle IT-alan firmalle tai operaattorille, vaan se tehtävä jää alueellisille jakelijoille. Tämän jakelijan pitää saada välitön tieto Euroopan keskusvaraston saldoista ja vastaavasti tilausten on lähdettävä suomalaisesta kylänpahasesta sinne nopeasti, jotta paketti tulee kohtuullisessa ajassa perille. Tämä tiedonkulku erottaa tukkukaupan, logistiikan ja jakelun toimijoissa jyvät akanoista hetkessä. Niin teknologisesti erinomainen kun Huawei onkin monissa operaattorituotteissaan, tämä on esimerkki alasta jossa he toimivat yhä sähköpostilla ja jo lähetyshetkellä vanhentuneilla excel-raporteilla. Moni muu on ymmärtänyt rajapintojen merkityksen jo vuosikymmeniä sitten, joskin pitkä matka on kuljettu EDIn alkuajoista tähän päivään.
Arjen esimerkki löytyy vaikkapa kesäisestä grillin ostosta. Jokaisella grillivalmistajalla on tusinoittain malleja, mutta läheisestä kaupasta tai messuosastolta löytyvät vain mallikappaleet. Asiakas käy Ranen Rautakaupassa valitsemassa sopivan mallin, jonka jälkeen kassakoneelta vilahtaa tilaus grillivalmistajan lähimmälle keskusvarastolle, joka postittaa grillin suoraan Aila Asiakkaalle. Tämä on jo arkipäivää ja hyvä esimerkki tehokkuudesta josta hyötyvät kaikki. Ranen Rautakauppa saa paremman tarjonnan, asiakas suuremman valikoiman ja hintakilpailu paranee.
Yksi alusta, yksi ratkaisu?
Joka toisessa alan jutussa puhutaan Amazonista ja pienessä määrin Alibabasta kaupan alustatoiminnan jätteinä. Tässä kohtaa luvataan kaikkien ongelmien poistuvan, kunhan kaikki myyvät tuotteensa tämän alustan kautta. Logistiikka on nopeaa ja hinnat sopivia. Kunnioittavasti sanon että katin kontit. Yhden alustan malli voi olla kätevä kuluttajien hittituotteille, mutta yrityksiltä yrityksille myynnissä Amazon on pahimman luokan farssi. Ebay on hieman pidemmällä tässä, mutta silläkin on valovuosi matkaa tehokkaimpien tukkureiden toimintaan. Toki Amazonilla on varaa panostaa ja negatiivinen veroprosentti antaa epäterveen kilpailuedun, mutta mielestäni EU-alueen toimijoiden ei tarvitse panikoida, ainoastaan jatkaa työtä kehityksen matkassa pysymiseksi. Oman kokemukseni mukaan kaupan ala ei EU:ssa ole teknologista kehitystä pelännyt tähänkään asti. Veronkierto voi itse asiassa olla uhista suurin, sillä tukkukaupan marginaalit ovat pieniä ja muutamankin prosentin veroetu muuttaa viivan alle jäävän tilanteen täysin.
Suomen asema
Voimme huutaa täältä kurkku suorana vaatien jättiyrityksiä huomiomaan markkina-alueemme. Sillä ei ole mitään vaikutusta. Olen itse istunut erään ym. yrityksen maajohdon kanssa pitkään ja hartaasti. Keskustelu oli rakentavaa ja asiallista, mutta pääkonttorin linjaa se ei heiluta tippaakaan. Suomessa toimivat teknologiayritykset kautta linjan joutuvat yksinkertaisesti kärsimään siitä, että he saavat työhönsä tarvitsemat laitteet ja komponentit hitaammin ja kalliimmin kuin vaikkapa saksalaiset kilpailijansa. Mielestäni jalan polkeminen on turhaa, paljon parempi optio on vain tehostaa EU:n sisäistä kauppaa ja logistiikkaa. Kuten todettua, tärkeintä on saada oikeat tavarat, oikeaan aikaan ja oikeaan hintaan, tulivat ne sitten Seinäjoelta tai Stuttgartista.
EU-vaalien lähestyessä haluaisin nostaa pinnalle yhä enemmän aiheita Suomen asemasta muutakin kuin vain geopolitiikan (siis Venäjän) näkökulmasta. Olemme huonoja kaupassa mutta fiksuja keksijöinä ja suunnittelijoina. Kun ymmärrämme mitä parhaiten osaamme, ymmärrämme myös varmistaa järjenkäytön parhaat toimintaedellytykset. Tämä on yksi niitä asioita joissa EU:n sisämarkkina ei ole uhka vaan pelastus. Varmistakaamme sen reiluus vastakin.
Toimiva verkkokaupan alusta JA toimiva logistiikka ovat ratkaisevan tärkeitä asioita.
Olen tehnyt melkoisen määrän elektroniikan komponenttien tilauksia, joten jotakin alasta tiedän kokemuksesta.
Minusta oli kätevää tilata yhdestä verkkokaupasta lähes kaikki mitä tarvitsen kertatilauksina. Kappalehinta oli varmaankin kalliimpi kuin ”merkkiliikkeestä”, mutta minulle se oli kätevää ja sain tavarat melkoisen nopeasti. Esimerkiksi Belgian varastosta kolmessa päivässä omalle ovelle.
Samalla tuli vain yksi lasku, joten kirjanpidossa ja laskujen maksamisessakin väheni turha työ. Rahtikulutkin olivat vain yhdestä firmasta.
Parhaillaankin kerään sellaista yhden pompsin tilausta yhdeltä luukulta sen sijaan, että tilailisin sieltä sun täältä.
Huonosti toimivan verkkokaupan kanssa menee aikaa ja kuluu hermoja.
Logistiikka laahaa jäljessä. Tuotteita valmistetaan halvimmassa mahdollisessa ympäristössä, mutta mitä se saa aikaan ilmastolle, jos tuote valmistetaan saastuttavasta ja kuljetetaan ympäriinsä pienissä erissä?
Reinoja ei kannata valmistaa Suomessa onkohan asiaa mietitty kokonaisuuden kannalta?
Eihän noita Reinoja ole valmistettu Suomessa kuin 2005 lähtien. Eivätkä ne aidot Reinot malliltaan ole; Reinoissa oli etupuolella solki, jolla suljettiin jalkineen etuosa. Minulla on vieläkin sellaiset tuolla jossain varastossa; kertaalleen pohjatutkin.
Valmistus on toki asia omansa. Kyllä kaukoidästä saa myös vastuullisesti valmistettuja tuotteita jos haluaa.
Omalla alallani kyse on tuotteista jotka joka tapauksessa valmistetaan aina kaukana eikä koskaan Euroopassa. Silloin on turha murehtia tästä, kun valinnanvaraa ei ole.
Kuluttajaelektroniikka mielletään yleisesti valmistetun Kiinassa.
Ihmeiden aika ei kuitenkaan taida vieläkään olla ohitse.
Saksalainen Lidl myy Suomessakin tarjouksissaan varsin laadukasta mutta silti halpaa elektroniikkaa, joka on kumma kyllä valmistettu Saksassa, eikä suinkaan Kiinassa.
En tiedä miten saksalaiset sen ihmeen tekevät, mutta minulla on huomattava määrä erilaista Lidlistä ostettua kodin elektroniikkaa, joka on valmistettu Saksassa, on halpaa ja johon olen hyvin tyytyväinen.
Laitan tähän joitakin esimerkkejä:
– henkilövaaka
– keittiövaaka
– ”munakello”
– matkaradio
– suuri LCD-kello, patterikäyttöinen, joka näyttää muutakin kuin kelloajan
– langaton sääasema, näyttää mm. ilmanpaineen ja sen trendin sekä huoneessa vallitsevan ilmankosteuden niiden tavallisten ulko- ja sisälämpötilojen lisäksi
– walkie-talkie radiopuhelin
– polkupyörätietokone
Kaikki aivan käsittämättömän halpoja, silti laadukkaita – ja valmistettu Saksassa.
——
Ja Suomessa ei muka kannata valmistaa mitään.
Logistiikka tulee merkittävästi eteen autovaraosien kanssa. Niitä ei valmisteta Suomessa ja niillä on aina kiire, josta syystä niiden varastointi ja kuljetus on kehitetty huippuunsa. Yleensä keskusvarastot ovat nykyään, ainakin isommilla valmistajilla on nykyään Ruotsissa jossa ne ovat yhteisiä muiden Pohjoismaiden kanssa. Näin saadan varaosien nimikkeistöprosentti huomattavan suureksi, nykyään se taitaa olla lähellä 90% se on siis suuri ja vähemmän liikkuvat osat tulee Euroopan keskusvarastosta Tanskasta, tai Saksan Kölnistä.
Ruotsista kiireisimmät osat tulevat Suomeen yönylikuljetuksina, se siis tarkoittaa sitä, että osat ovat seuraavana päivänä aamulla Suomessa. Silloin pitää logistiikan todellakin toimia ja se tarkoittaa automaattista varastoinnin ja osavalikoinnin käyttämistä. Myös kuljetus hoituu huippuunsa kehitetyllä automatiikalla.
Joskus tuleekin eteen se automatiikan umpisolmu, mikä on erikoisen vaikea avata, eikä mikään toimi manuaalisesti. Se vaan on onneksi harvinaista.