Ruben Stillerin radio-ohjelmassa puitiin vaaleja, vaalien keskusteluaiheita ja kampanjointia. Yksi pöydälle heitetty ajatus on, että lupauksista täysin riippumatta kaikki suuret puolueet päätyvät tekemään pitkälti sen hetken reaalipolitiikkaa kunhan hallitukseen päätyvät. Ehkäpä meillä ei olekaan syytä huoleen, vai onkohan huoli toisenlainen?
Kaikki tekevät, vaan kuka osaa?
Kun hetken väitettä mietin, allekirjoitan sen todeksi. Jos talous on ollut tiukalla, kaikki suuret puolueet ovat säästelleet. Kun jakovaraa on, kaikki sitä käyttävät. Reaalitalous ja polttavimmat ongelmat tulevat nenän eteen hallituksessa, eivätkä niitä puoluevärit peittele. Puheissa on toki eroja ja aina tulee välillä vähän persoonallisempia tapauksia kuten Sipilä, mutta lopulta semmoista päättäjää ei olekaan joka jokaisen ykkösen nollaksi vaihtaisi. Demaripääministeri osaa tinkiä työehdoista ja porvaritkin osaavat antaa palkankorotuksia. Toisin sanoen, älkää hurjasti hätäilkö. Vaalilupauksista ei moniakaan pidetä eikä maailma lopu vaalien jälkeen.
Tämä johdattaa haasteeseen. On käytännössä selvää että vaalilupauksista isoa osaa ei voi noudattaa monen puolueen hallituksessa. Siten tuntuisikin mielekkäältä kehittää vaalikampanjointia ja -paneeleja vähemmän ”minun puolueen linja” mallista ”näistä voidaan jutella” malliin. Tietenkin joka puolueella on omat prioriteettinsa ja tyylinsä, mutta olisi äänestäjän kuluttajansuojalle tärkeää vertailla myös puolueiden diplomatian taitoja. Jos kovin paljon känkkäränkkää otetaan yhteistyöpuheisiin mukaan, ei puolueella voi olla kovin helppoa hallituksen teossa, saatika sen kasassa pitämisessä.
Jos puolueet siis periaatteessa kaikki tekevät samat asiat, missä ero? Vastaus on osaamisessa. Puolueilla on eri alojen osaajia ja erilainen tapa nostaa osaajia ylös. Yksi puolue nostaa kärkiehdokkaiksi maanviljelijöitä, toinen talousosaajia, kolmas juristeja ja niin edelleen. Vaikka jokainen puolue ottaakin saman ongelman hoitaakseen, on tuloksen laadussa vissi ero mitä tulee ratkaisuntekijän omaan osaamiseen. Jos ministeri on työssään lobbarien vietävänä, voi paras ratkaisu jäädä löytämättä. Jos häneltä löytyy lähdekritiikkiin tarpeellinen määrä erikoisosaamista aiheestaan, on parempi todennäköisyys että ratkaisu rakennetaan tukevalle pohjalle.
Äänestä osaamista
Ota siis näiden vaalien alla uusi ajatus äänestämiseen. Mieti sinulle tärkeimmät asiat ja tutki sitten ehdokkaiden osaamistarjontaa tämän aiheen ympärillä. Katso ehdokkaiden osaamista monelta kantilta, ei vain koulutuksen vaan erityisesti työhistorian kannalta. Katso myös miten puolue nostaa näiden asioiden osaamista esiin. Jos tärkeän asian osaajia ei tuoda esille puolueen viestinnässä tai nosteta esille, on todennäköistä ettei heillä ole asiaa hallitusneuvotteluihin eikä heitä kuulla puolueen hallinnossa.
Se, että joka puolue ratkaisee lopulta samoja asioita, ei tarkoita etteikö työtä voisi tehdä paremmin tai huonommin. Itse luotan suomalaiseen osaamiseen. En tiedä vielä ketä äänestän, mutta alan olemaan kärryillä siitä millä perustein ehdokkaani valitsen.
Tulee vauhdikas kevät..
En ihan allekirjoita blogistin näkemyksiä. Osittain kyllä, mutta kyllä värillä on väliä. Otetaanpa esimerkki tästä Sipilän hallituksesta. Rahasta on tässäkin tapauksessa kysymys, mutta ei tuloista, vaan mennoista. Persut Soinin johdolla meni hallitukseen, kun saivat hallitusohjelmaan kirjauksen, jonka muuten laati Halla-aho, että maahanmuuttopolitiikkaa tiukennetaan. Sitä ei kuitenkaan koskaan toteutettu. Halla-ahon ainoa kynnyskysymys halltukseen menosta tultuaan valituksi puheenjohtajaksi persuille oli, että se kirjaus maahanmuutosta toteutetaan. Sipilä ja Orpo kieltäytyivät vedoten erilaisiin arvoihin eli verukkeisiin, kun tiedossa oli jo silloin, että Soini kumppaneineen tulee hallitukseen ikään kuin ottopoikina ilman, että heillä oliedes puoluetta takanaan. Jos se hallitusohjelman kirjaus olisi toteutettu, olisi valtio säästänyt paljon rahaa esim. vanhusten hoitoon.
Hallitus voisi esittää lieventävänä asianhaarana, että koko sakki sattui olemaan hönössä ratkaisevalla hetkellä. Suomessa on aina painettu juoppojen tekosia villaisella.
Se ”reaalipolitiikka” koituu aina muiden kuin Kokoomuksen turmioksi. Ennen viime vaaleja SDP:n kannatus oli romahtanut ”liian kokoomuslaisen talouspolitiikan” takia. Tässä hallituksessa ”kokoomuslainen talouspolitiikka” hajotti koko PS puolueen kun sen kannatus oli ensin romahtanut ja sittemin Keskusta – tosin ihan omasta tahdostaan- on vajonnut saman talouslinjan takia.
Jos SDP nyt menee taas hallitukseen, sen kannatus ei tule kestämään, jos talouslinjaa ei muuteta vaan keskitytään pitämään kiinni leikkauksista ja veronkevennyksistä. Ainoa puolue, jonka kannattajat ovat tyytyväisiä, on Kokoomus, vuodesta toiseen. Muiden puolueiden kirouksena onkin osittain se, että ne eivät ikinä pääse hallitukseen ilman Kokoomusta, koska niiden suosio hallituksessa aina romahtaa ennen vaaleja. On tarjolla vain paikkoja ”Kokoomuksen apupuolueena”.
Persujen ehdokkaiksi on pyrkimässä pari kaikenmaailman dosenttina, joiden viiteryhmään haluaa valtaosa tavallisia kansan tolloja ollakseen jotain .
Edustajan vastuu? Paremman väen edustajia opetetaan myötäelämään lupaamatta mitään, joten vastuu siirtyy kuulijalle.
Muutama vähemmän kokenut sanoo ja hänet leimataan populistiksi tai tietyn puolueen edustajaksi.
Maahanmuutto tosin ei ollut asia jota oli ajettu ns. reaalipolitiikkana virkamiesten tai ministeriöiden toimesta. Niissä asioissa puolueet kyllä eroavat.
Siinäkin asiassa toki kannattaa etsiä osaajia – eikä äänekkäin huutaja ole useinkaan paras osaaja.