Kirjoitin eduskuntavaalien alla listan hyviä ehdokkaita eri puolueista. Koska mielestäni maahamme mahtuu monta käyttökelpoista puoluetta, aion toistaa saman jälleen kerran. Eli olkaa hyvä, muutama ehdokas joita pidän maininnan arvoisena eurovaaleissa vuosimallia 2019.
Sirpa Pietikäinen (kok/epp)
Sirpalla on pää paikallaan ja joka ruuvi kiristetty. Hän tietää mitä tietää, tietää mitä ei tiedä ja kulkee perusteltu, tutkittu asia edellä, oli se oman puolueen lobbarien mieleen tai ei. Hän on valmis keskustelemaan ja pitää huolen että Euroopan asukkaatkin saavat tuntea kuuluvansa koneistoon nimeltä EU. Pitkäjänteistä ja kovaa työtä, sopivalla yhtälöllä nöyryyttä ja ammattiylpeyttä
Matti Viren (ps/???)
Tässä on mies jota ei kukaan puhu penkin alle taloustiedossa. Hän tietää, osaa, ymmärtää ja oppii koko ajan lisää – ja ilmaisee vaikeat asiat niin että ihminenkin ymmärtää. Hänen aseistuksena on toisessa kädessä terävä järki ja toisessa kynä jota hän käyttää sitä mestarillisesti. Hän osuu asioihin ihmisten sijaan ja perustelee hyvällä yhdistelmällä kansantajuisuutta ja väkevää faktapohjaa. Tämä mies on vakaa kuin peruskallio.
Olli-Poika Parviainen (vihr/egp)
Yksi harvinaisuuksista nimeltä miespuolinen vihreiden aktiivi, mutta mikäs siinä kun hän ei ole koskaan katsonut sukupuolta vaan ihmistä yksilönä. Työ maittaa, asia ilmaistaan terävän asiallisesti ja vastapuolta ymmärretään dialogin, ei huutamisen kautta. Voit istua kuulemaan häntä, keskustelemaan hänen kanssa, etkä koskaan tunne että se aika olisi hukattu. Samoin hän myös tekee päätökset, maltilla ja järjellä. Sille on EU:ssa tilaa.
Bonus: Junes Lokka (asyl/???)
Jooh, elikäs. Junes ei omaa käytöstavoista parhaita, ainakaan mitä tulee dialogiin päättävässä asemassa olevia kohtaan – tämän näkee myös litaniasta pikkurikoksia rekisterissä ja oikeuden käsittelyputkessa. Tehköön kukin valintansa onko tämä ongelma, mutta ihan rehellisesti sanoen, isommissa puolueissa on isompiakin ehdokkaita isommilla rikosrekistereillä. Se, mikä on varmaa, on Lokan ehdoton antaumus asiaansa. Hän menee omalla tyylillään, ajaa lupaamaansa asiaa eikä pompi hillotolppien perään. Jos se mitä vaaleista etsit on tinkimätön liittovaltion ja syvän integraation vastustaja, tässä hän seisoo.
Huomautan, että minä en tässä sen paremmin syytä kuin puolusta Juneksen sanomisia – kuten en kenenkään muunkaan. Olen suruissani hänen kiistasta Vehkoon kanssa, sillä mielestäni heillä molemmilla on paljon sanottavaa. Lopulta kukin vastatkoon omista teoistaan. En kuitenkaan voi hyvällä omallatunnolla jättää mainitsematta Junesta, sen verran selkeän paikan hän on vaalikartalla ottanut. Ja olen sen verran rehellinen että pidän hänen vaalimainoskampanjaa mallikelpoisena, ehtana ja täysin tyylikkäänä farssina. Poliittisesti korrekti termi hänen äänestämiselle lienee ”protestiääni”. Sekin on demokratiassa sallittua. Kun katsoo minkä tason tragikomiikan oloista protestia hän Oulun valtuustossa suorittaa, sanoisin että pitkä oppimäärä on hanskassa. Muista kuitenkin niin hyvässä kuin pahassakin: sitä saat mitä tilaat.
Ei pompannut kauaksi arvioinneistani Junesinkaan suhteen.
Tuo Pietikäinen on jäänyt perehtymättä, mutta arvelisin liian vihertäväksi.
Tässä jo Ruohonen-Lerneriä mainostelin, koska hän on vuosikaudet ollut vaalikonetestieni kärjessä. Mutta Keskustorin vaalitorilla kuulin hänen tehneen vihertävän kömmähdyksen jossakin äänestyksessä.
Matti Virenin kanssa tulin vaalitorilla keskustelleeksi ja aloin vähän kallistua hänen puoleensa, koska hän vaalikoneessanikin menestyy. Hän ei taida kuitenkaan olla PS -puolueen jäsen, vaan haitanneeko tuo mitään, jos toimii samassa eu-parlamenttiryhmässä PS:n kiltaamine aatteineen.
Ei kauhean hyvältä näytä…
Maailma vihaa, vain saha puoltaa.
Eipä ole tuttuja muuta kuin Pietikäinen, häntä olen aikanaan jopa äänestänyt. En kylläkään enää rattijuopumustuomion jälkeen. Kovasti on muutenkin alkanut vihertää ja on muutenkin Kokoomuksen äärimmäistä vasenta laitaa.
En ole koskaan voinut sietää Pietikäistä – antipatia jatkunee kuolemaani saakka.
Kokoomuksessa on useitakin loistavia naisia, mutta eurovaalien kyseessä ollen nostan esiin Eija-Riitta Korholan. Ilmastopolitiikasta tohtoriksi väitellyt, aiemminkin meppinä pitkään toiminut. Hän on energiapolitiikan ja ilmastopolitiikan todellinen asiantuntija.
https://blogit.iltalehti.fi/eija-riitta-korhola/2019/05/19/kolmannen-valtakunnan-testi/
Pitäisi saada Korhola tutkailemaan mahdollisuuksia metaanin valmistamiselle turpeesta sekä ilmaston, talouden ja tekniikan kannalta.
Ehkä joku EU-kriittinen ja kansallismielinen kumminkin. Teuvo Hakkarainen?
Korholan ongelma on se että hän on homofobi, ja sellaista en voisi koskaan tukea. Ei tarvitse olla sateenkaari hatussa, mutta jos ei edes ihmisoikeuksia salli erilaisille kansalaisille niin ei pääse jatkoon.
Persuissa on mielestäni aika heikko ehdokaskaarti tällä kertaa, tämä sitoutumaton Viren on ainoa selvä valopilkku.