Varmaan maailmassa olisi paljon suurempiakin asioita vihan kohteeksi jos sillä nyt aikaan saa jotain hyvää
Jota kyllä suuresti epäilen enkä varmaan ole ainoa jolla on tuo näkemys itse olen kyllä hetero mies enkä siitä varmaan miksikään muutu
Minun ei silti tarvitse näitä seksuaali vähemmistöjä vihata taikka muutenkaan syrjiä ne ovat ihmisiä minun silmissäni
Jotkut sanoo että he ovat poikkeavia mutta mitenkä on moniko on joutunut kaltoin kohdelluksi heidän taholtaan
Jos joku urheilija on sellanen onko siihen sanomista edes maan päämiehellä jolla ei taida olla taitoja muutoinkaan johtaa maataan oikein
Mutta saahan näitä eräät kirjoitella ja pohjana on pelkästään viha ihmisiin vois melkeinpä sanoa vihaa ihmisyyttä vastaan
Jota vois pitää jo sikkana rikoksena jota fanatismi johtaa senhän maailma näki jo toisessa maailman sodassa
Mihin johtaa fanatismi silloin se kohdistui Juutalaisiin nyt seksuaali vähemmistöön
Mutta kumpikaan ei ole oikea suunta seommoro tepivaari Kirjoitti Teuvo Mast
Lapsuudessani kaikkea poikkeavaa katsottiin tuomitsevasti ja opettaja koulussa piti tiukkaa kuria samaan muottiin ohjaamisessa.
Nyt kaikkea poikkeavaa ihannoidaan liiaksi.
Minä en oikeasti ihannoi mitään en myöskään panettele ketään jos tekee vääriä asioita siitä kuule tekojensa mukaan terv tepivaari
Enemmistö ihmisistä ei todellakaan vihaa, mutta aika moni alkaa kyllästyä tuohon poikkeavan seksuaalisuuden jatkuvaan toitottamiseen ja se tuottaa ärtymystä.
Joo npä ole sanonu että kaikki en edes puolen vihaa turhaa se on kuitenkin, itse en kuuntele eikä mulle vaikuta vaikka heidän kulkueet terv tepivaari
Vasenkätinen on poikkeava. Blondi on poikkeava. Silmälaseja käyttävä on poikkeava. Jos päättää että ei kelpaa ihmisen erilaisuus niin kannattaa aloittaa sota myös näitä vastaan.
Juha on kyllä ihan oikeilla vesillä tuossa että ns. markkinointipuoli on mennyt pahasti metsään tuon tuosta.
Hassua kyllä, mutta kun on syntyjänsä sinisilmäinen blondi ja vieläpä mies, niin on suvaisten ihmisten suurin vihollinen ja syyllinen kaikkeen pahaan mitä maailmassa on ikinä tapahtunut.
Juhak on melkoisen samoilla mielipiteillä mitä minäkin olen terv tepivaari
Kyllä minulla riittää suvaitsevaisuutta erilaisia seksuaalisesti ”ns poikkeavia” ihmisiä kohtaan. Mutta … kun siitä rummutetaan kuten tästä Pride-viikosta; kyllä ymmärrykseni jonkin verran alkaa horjua.
Mielestäni jokainen eläköön yksityisesti miten haluaa mutta tämä ylenmääräinen rummuttaminen, joka muuten ”rakkauden kaapuunkin” verhotaan. En todellakaan jaksa ymmärtää vaikka tunnenkin monia hyviä tyyppejä, niin homoja kuin lesbojakin mutta kun asian tiimoilta rakennellaan oikein viikon mittainen tapahtuma lippuineen, banderolleineen ja sitten päätapahtumassa marssitaan alle 10-vuotiaiden lasten kanssa, pukeutuneina, jos ollenkaan, nahkahousuihin, remmihenkseleineen malliin Tom of Finland. Ei, minun ymmärrykseni loppuu. Mm lapset eivät tämmöiseen tapahtumaan ihan oikeasti sovi.
En halua olla tiukkapipoinen mutta kyllä varsinkin aikuisilla pitää jonkinlaista suhteellisuudentajua löytyä.
Tuolla US:n puheenvuorossa löytyy mielestäni hyvinkin asiallinen, naisen kirjoittama avaus.
Kalle kiteytti oleellisen, ei minukaan ymmärrykseni kyllä riitä näihin pridekarnevaaleihin ja vielä vähemmän siihen, että pikkulapset raahataan mukaan tuollaiseen.
Pride tuntuu homouden pakkosyötöltä.
Minullapa tätä ikää ja myöskin elämänkokemusta on jonkin verran kertynyt. Aiemmin, 30-40 vuotta sitten, ei näistä asioista elämöity vaikkakin esim taiteilijapiireissä ja uskonnollisissapiireissä runsaasti näitä ns ”julkihomoja” esiintyikin, olankohautuksella se meni.
Muistan poikasena ollessani kesälomalla rahastajana Keto-Seppälän Pori – Tampere – Vaasa linjalla. Lavian jälkeen nousi autoon tunnettu maallikkosaarnaaja, vinkkasi minua istumaan viereensä. No, en mennyt. Myöhemmin eräs kolleegani sanoi, hullu kun et mennyt; antoi minulle aina 5:- kun sai panna kätensä polvelleni hetkeksi. Siitäkään huolimatta en mennyt.
Helsingissä vuosikymmeniä myöhemmin oli tunnettuja kapakoita ko asian tiimoilta, niitä välttelin.
Sinänsä mielenkiintoista on ollut, että vasta noin muutama vuosikymmen sitten asia on kääntynyt esim taiteilijoiden piirissä jonkinlaiseksi ns mainosvaltiksi; nyt nykypäivin jopa urheilijoiden, kait jonkinnäköisiä taiteilijoita hekin; julkisuushakuisuudeksi.
Herää kyllä kysymys välttämättä; mikä onkaan se ihmisen elämän ”normaali”.
Tuntuu siltä, että kaikessa hyvässä tarkoituksessa aletussa toiminnassa mennään lopulta ”yli”. Kun halutaan vastustaa homojen syrjintää tai rasismia tai törkeää sovinismia, niin lopulta aletaan nähdä joka asiassa syrjintää ja rasismia ja vaaditaan syrjityille ryhmille erikoisasemaa. Yhteiskunnan pitäisi nyt alkaa kustantaa nasipareille hedelmöityshoitoja, vaikka heillä ei ole mitään fyysistä estettä tulla normaalisti raskaaksi, hintalappu miljoonia ja rahat pois muusta terveydenhuollosta. Lääkärti eivät sitä aiemmin suostuneet tekemään, mutta koska se on nyt leimattu ”syrjinnäksi” niin on pakko. Alaikäsillle vaaditaan oikeutta alkaa vaihtaa sukupuoltaan vaikka persoonallisuus on vasta kyspymässä muutenkin ja on myös esimerkkejä henkilöistä jotka sitten ovatkin katuneet muutosta. Naisille ja miehille ei saa enää laittaa erillisiä vessoja, koska joku itsensä ”muun sukupuoliseksi” kuvitteleva voi ahdistua jos pitää valita kumpaan vessaan paskantaa. Rasismia taas on nykyisin se, jos puhuu tummaihoiselle englantia tai kyselee, mistä hän on kotoisin. TV:ssä mustaihoinen täti terapeutti selitti siitä aiheutuvan traumoja. Tikulla oikein kaivetaan, jotta saadaan ihmiset leimattua milloin miksikin noiden ammattiloukkaantujien puolesta.
En vihaa seksuaalivähemmistöjä, sen sijaan antipatiseeraan homolobbausta ja muuta Frankfurtin koulukunnan aikaansaapaa länsimaisen perinteen ja kulttuuriin kohdistuvaa hajotus työtä, jonka tarkoitus on murtaa länsimaisen kulttuurin tukevimmat pilarit – kristinusko, isänmaallisuus, perhekeskeisyys, siis aikaansaada kaaos, jotta ihmiset ymmärtäisivät ja hyväksyisivät marxistisen ilosanoman – me muutamme kaaoksen järjestykseksi, sukulaisiin, lähiomaisiin, ystäviin ja hyviin tuttaviin ei ole luottamista, – joten luottakaa valtioon, viisaaseen virkakuntaan, lyhyesti sanoen totalitarsimiin. Olettehan nähneet kuinka häilyväinen on kapitalistinen maailma ja kuinka paljon se synnyttää sortoa ja kurjuutta. Se on kaikki korjattavissa; siis miksi kärsiä, kun ihmisten asiat ovat korjattavissa Marxin ja Leninin viisailla opeilla!
Että totalitarismi tuo enemmän kurjuutta massoille kuin mikään muu hallintomuoto? Höpönlöpöä, se on kapitalistin keksimää propagandaa, jotta ainoa ja oikea hallintomuoto, kommunismi pysyisi poissa kuvioista. Että kommunismin nimissä on tapettu ja sorrettu ihmisiä enemmän kuin minkään aatteen tai uskonnon nimissä? Kapitalistien propagandaa sekin.
Mutta siihen tulee muutos, olkaa siitä varmat! Sananvapautta tullaan todennäköiseti kaventamaan, mutta tietäkää tämä, se on välttämätön toimenpide, jotta kapitalistien propagandaa saadaan suitsittua.
Että nuoriso ahdistuu, kun he eivät tiedä kumpaan sukupuoleen he kuuluvat ja minkä sukupuolidentiteetin mukaan heidän pitäisi elää ja olla. Olkaa rauhallisella mielellä. Tämäkin on välttämätön toimenpide, jotta pitkä marssi läpi instituutioiden saadaan viedyksi kunnialla loppuun. Kun se on tapahtunut, kapitalistien metkut mielikuvitusolennoista laukkautetaan ja palataan normaaliin ja turvalliseen päiväjärjestykseen.
Mutta eikö tämä kulttuurimarxismi ole lähtenyt lapasesta niin että siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä? Asia voi siltä näyttää, mutta se on kapitalistien juoni sekin.
Olkaa rauhallisella mielellä ja ennen kaikkea – olkaa kärsivällisiä. Ajat ovat muuttuneet sadassa vuodessa. Ennen tarvittiin Danten lakia: rohkeutta, rohkeutta ja vielä enemmän rohkeutta! Nyt tarvitaan kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä ja vielä kerran kärsivällisyyttä!
Jk. Löysin tämän kirjoituksen internetistä. Tällä haavaa minulla ei ole lupaa paljastaa mistä.Lainaamani teksti on osa paljon suurempaa kokonaisuutta, mutta näillä näkymin on tyydyttävä tähän. L. Kallo
Kovin noilla joillain intoilijoilla on löytää syyllisiä millon minkälaiseen asiaan.
Hetki sitten oli pm jota vastaan hyökättiin rajusti. Nyt on sitten ”uudet viholliset” ja heidät leimataan millon mitenkin.
Jotenki tulee mieleen vanha sanonta : valheella on lyhyet jäljet ??
Ja myös : ahneella on …… loppu??
Mutta no, ehkä se on se kärsivällisyys joka vie voittoon meidät kaikki muut ??
Ajat muuttuvat ja meidän ihmisten on muututtava niiden mukana. Ihminen on jatkuvan ”aivopesun uhri”. Yhdeksän vuoden iässä ihminen on vapaimmillaan. Hän on kuin vastasyntynyt pilvi keväisellä taivaalla, kuten ranskalainen Ernest Dimnet runoilee kirjassaan ”Ajattelemisen taito”. Kymmenen ikävuoden tienoilla tapahtuu muutos. Ihminen rupeaa muutamassa kuukaudessa, jopa muutamassa viikossa, jäljittelemään tietoisesti toisia ihmisiä. Jos yhdeksänvuotiaan pojan vie ensi kertaa meren rantaan, lapsi on vaikuttunut ”Vau, miten suuri se on! Mitähän siellä vastarannalla on? Aivan jännittää! Jos taas vie 12-13-vuotiaan pojan ensi kertaa elämässään meren rantaan, poika ei ole vaikuttunut yhtään ”Äh, johan se tiedetään, että mapallolla on meriä vaikka miten monta, ja mitä ihmeellistä tuossa muka on? – Siinä on pieni mies eikä hänen sisarensa, joka näkee meren ensimmäistä kertaa elämässään hänkin, ole sen enempää vaikuttunut (sisar on myös yli yhdeksän vuoden ikäinen) ”Onhan se suuri, mutta täynnä muovijätettä ja muuta saastetta. Pah!”
Ja kun poika ja tyttö, jotka olivat yhdeksänvuotiaina kuin vastasyntyneitä pilviä keväisellä taivaalla, painavat päähänsä valkoisen lakin ja hymyilevät valokuvassa, he ovat oppineet historiaa, matematiikkaa ja muita hienoja aineita – ja ajattelevat ympäristönsä tavoin, – he ovat menettäneet jotain. Onnellinen se, joka siinä iässä on pystynyt säilyttämään yhdeksänvuotiaan kyvyn hämmästellä ja ihmetellä mailmaa ja sen moninaisuutta.
——————————————————
Tähänastisten tutkimuksieni perusteella meitä aikuisia voidaan manipuloida jonkin verran, sekä yksilöinä että massoina, mutta jossakin kulkee raja, jota manipulaattorit eivät pysty ylittämään. Sitä kutsutaan maalaisjärjeksi, arkijärjeksi, millä nimellä vain, mutta se on ja pysyy. Olkoonkin, että 9-20 ikävuoden välillä äiti luonto manipuloi meitä, mutta ihmisen keksimälle manipuloinnille olemme immuuneja – ainakin suurin osa. Tämän vuoksi niin kansallisosialismi kuin kommunismi ovat historiaa ja pysyvät sellaisena. Ne ovat olleet ja menneet eivätkä takaisin tule- ja hyvä niin.
Filosofi Hegel puhuu paljon ”maailman hengestä” ja ”järjen viekkaudesta”. Hegelin mukaan ”maailman henki” käyttää ihmisen intohimoja hyväkseen toteuttaakseesn maailmanjärjestystä. Eli Aleksanteri suuri, Caesar ja Napoleon kuvittelivat toimineensa omien pyyteidensä mukaan. Tosiasiassa he olivat vain maailmanhengen käsikassaroita.
Minun on ollut hyvin vaikea hyväksyä tätä Hegelin näkemystä,- maailmanhenki kun ei piittaa vähääkään ihmisten kärsimyksistä toteuttaessaan missioonsa viedä ihmiskuntaa vähä vähältä kohti parempia oloja.
(Hegel oli luojauskovainen)
Hegelin mukaan tämä maailmanhenki ei ole jumala eikä se ole myöskään jumalan antipodi, Saatana. Mikä se sitten on? En tiedä ja väliin olen miettinyt, että tiesikö Hegel itsekään.
Niin tai näin, on ehkä syytä muistaa, että Hegel vaikutti paljon Karl Marxin näkemyksiin, vaikka Marx oli paljossa Hegeliä vastaan. Jos asian voisi puristaa pähkinänkuoreen – Marx käänsi Hegelin henkisen dialektismin maalliselle kielelle ja oli enemmän hegeliläinen kuin tiesikään.
Marx kuvitteli olevansa tiedemies, mutta oli kuitenkin filosofi, joka keinui vetten päällä hänkin (filosofi Esa Saarisen näkemys, johon minun on helppo yhtyä.)
Puhuin edellisessä puheenvuorossani mm. manipuloinnista. Sehän on toisaalta helppoa kuin heinänteko, toisaalta hyvin vaikeaa, jossa pitää kälmeillä ja suunnitella.
Televisio ja elokuvat ovat vaikuttaneet paljon siihen miten maailmankuvamme on muokkaantunut ja muokkaantuu edelleen. Amerikkahan on sillä saralla melkoinen tekijä. Vanhat amerikkalaiset sotaelokuvat, joisa soditaan natseja vastaan, monesti hymyilyttävät. Natsisotilaat ovat järjestään vaaleita, lähes albiinoja, ja raakalaisten näköisiä (en sano sillä että puolustelisin natsi-Saksaa; Hitlerin aate oli yhä kauhistuttava kuin kommunismi, sisaraate, joka oli pakattu eiväriseen pakettiin). Länsifilmien propganda oli liian läpinäkyvää. Mutta koska jenkit osaavat tehdä elokuvia, niin katsoihan niitä ja katsoo vieläkin.
Tervetullut poikkeus oli Tv-kanavilla taannoin tullut venäläinen draamasarja ”Rangaistuspataljoona”, jonka tapahtumat sijoittuivat toiseen maailmansotaan, jossa neuvostovenäjän sotilaat sotivat natsi-Saksaa vastaan.
Siinä saksalaiset sotilaatkin olivat ihmisen näköisiä ja sarjassa kosketeltiin myös Neuvostovenäjän sisällissotaa. Joku sotilaista otti puheeksi ihmissyönnin. Keski-ikäinen sotilas, semmoinen kovanaama, sanoi, että saattaa olla että on tullut maistettua ihmislihaa. Sotilas muisteli aikaa, jolloin kommunistit olivat vieneet kylästä viljan ja muut elintarvikkeet niin tarkoin,että äiti oli teurastanut yhden lapsistaan ruuaksi toisille lapsille.
Yksi päähenkilöistä oli kapteeni, jota syytettiin isänmaan kavaltamisesta. Hän kun oli antautunut saksalaisten vangiksi eikä tappanut itseään kuten määräys oli Kapteeni sanoi, että oli menettänyt taistelutilanteessa tajuntansa ja kun oli herännyt, oli saksalaisten vankina. Meriselityksenähän sitä pidettiin. Erään ilkeämielisen politrukin ilmiannon perusteella kapteeni joutui ´KGP:n (oliko se silloin nimellä Tseka?) kuulusteluihin. Kapteeni hakattiin henkihieveriin, mutta hän ei tunnustanut sellaista mitä ei ollut tehnyt– Nuollessaan haavojaan yksin selissään hän ajatteli: Jos Stalin tietäisi mitä hänen alaisensa puuhaavat, hän pelastaisi hänet, Neuvostoliitolle uskollisen kapteenin.
– Draamasarjassa on selviä yhtymäkohtia Aleksandr Solltzenichynin kohtaloon kuin myös sopivasti annosteltuja muisteluksia Neuvostoliiton sisällissodasta – kärjekkäimpinä tuo ihmissyönti.
Kaiken kaikkiaan se oli hitsin hyvin tehty draamasarja toisesta maailmansodasta, sekä teknisesti että muutenkin.
Olen katsonut sen kahdesti ja miettinyt, että Putin ei ole pöljempi johtaja.
Kaiken kaikkiaan hvyä kommentteja joissa ei ollut tuomitsevia mielipiteitä kuten haluan asian olevankin
Se tuomitseva kun tuo mukanaan vihan jota ei kuitenkaan tarvita terv tepivaari
Ei tuomitseminen aina tarkoita vihaamista, mutta joidenkin on vaikea tällaistakin ymmärtää.
Joo ei aina mutta tuomitseminen on liian lähellä vihaamista jotkut ei erota niitä kahta asiaa toisistaan
varsikaan nyt terv tepivaari
Vielä noista elokuvista. Jokin aika sitten televisiosta tuli vuonna 2005 valmistunut filmi ”Brokeback Mountain”. Totta kai tiesin filmin,kuuluisa kuin mikä, mutten ollut hopussa katsomaan sitä ennen. Salatuista elämistä tuli samaa missiota yllin kyllin, ja senkin sarjan katsomisen lopetin toisen tuotantokauden jälkeen.
Rajansa kaikella. Katsoimme vaimon kanssa brittisarjaa ”Emmerdale”, mutta kun sarjan tapahtumat lähtivät laukalle, meiltä molemmilta loppui mielenkiinto.
Näin sivumennen sanottuna annan Kari Väänäselle täydet pisteet, kun hän lopetti ohjaamansa Taivaan tulet-sarjan soppelisti. Sarjasta jäi hyvä maku, eikä vähiten sen vuoksi että siitä olisi tehty ikuisuussarja.
Mutta takaisin alkuun. Brokeback Mountain on inhottavimpia elokuvia, joita olen katsonut. Ei sen vuoksi että se kertoo homorakkaudesta, vaan sen vuoksi että filmi on suunnattu heteroille. Kaksi cawboy- tyyppiä, jotka molemmat ovat biseksuaaleja – kummallakin on vaimo jossain elämänsä vaiheessa, rakastuvat (muka) kuolettavasti toisiinsa. Tarina ei ole kertakaikkiaan uskottava. Ymmärtäisin sen jos miehet olisivat umpihomoja , mutta kun eivät ole. Tässä homolobbauksessa on jokin ketjun osa pettänyt, ja hyvä niin – homolobbaus paljastuu filmistä kuin pläkkipelti.
Toinen inhottava elokuva on American Beauty. Siinä homoutta vain sivutaan, muttan elokuva on kauttaaltaan vastenmielinen. Siinä on nihilistisiä arjessa räpeltäviä perusamerikkalaisia, enkä tiedä mikä siinä filmissä kaihertaa minua. Ehkä se on filmin loppuosassa tapahtuva pedofiilisiä ominaisuuksia omaavan miehen itsensä silpominen. En tiedä mistä kiikkaa, mutten usko että pystyisin katsomaan sitä uusiksi.
Vaikka tämä seuraava ei liity aiheeseen, mainitsen siitäkin. Se on Roman Polanskin ohjaama elokuva ”Bitter moon”. Pääosissa ovat mm. Hugh Grant ja Polanskin hehkeä vaimo (nimeä en nyt muista). Elokuva ei käsittele seksuaalista poikkeavuutta eikä muutenkaan mitään abnormia, mutta se on yksinkertaisesti vastenmielinen. En tiedä miksi, eikä minun tarvitse kaikkea tietääkään, ja se olkoon äiti luonnon salaisuuksi.
Olin vasenkätinen poikkeava, mutta opettaja pisti kynän oikeaan käteen ja auttoi kirjoittamisessa siitä sitten alkoi oikeakätisyys ja olen oikeakätinen normaali?