Nyt on vihapuhe ja vihakirjoittelu rangaistava teko. Mutta mitä tekee valtamedia, kun se jatkuvasti vuodesta toiseen muistuttaa esim. Halla-ahon sakkotuomiosta joskus kauan sitten. Sekin sakko tuli ja oli hyvin tulkinnanvarainen blogikrjoitus.
Nyt on taas lehdissä ”uutinen” valokuvien kera, että viisi vastavalittua kansanedustajaa on rikollisia ja yksi heistä on Halla-aho.
Kun tuomiot on kärsitty ei kellään pitäisi olla nokan koputtamista, mutta tarkoitus onkin lietsoa vihaa. Se on vihapuhetta pahimmillaan.
Kannattaisi harkita rikosilmoitusta. Yksi toimittaja sai jo tuomion. Ei nämä pahansuovat kirjoittelut muuten lopu, kuin rikosilmoituksilla.
Korkeammassa oikeudessa oli aikoinaan vallalla Tarja Halosen henki.
***
KKO:n mukaan ..
..
https://yle.fi/uutiset/3-6171365
8.6.2012
KKO:n mukaan Halla-aho väitti kirjoituksessaan muun muassa, että islaminuskonto on pedofiliauskonto..
.
KKO perustelee, että Halla-ahon islaminuskoa koskevat väitteet olivat sisällöltään ja ilmaisutavaltaan herjaavia ja häpäiseviä.
’
Käräjäoikeus ja hovioikeus olivat hylänneet Halla-ahoa vastaan nostetut syytteet kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja tuominneet hänet vain uskonrauhan rikkomisesta.
***
https://yle.fi/uutiset/3-8461202
20.11.2015
Korkein oikeus – julkisuutta karttava valtiomahti
Korkein oikeus käyttää ylintä tuomiovaltaa riita- ja rikosasioissa. Talo on elänyt omalla verkkaisella tavallaan jo vuosikymmeniä. Pian näemme, onko talon uusi isäntä, presidentti Timo Esko, sielultansa vanhan säilyttäjä vai peloton pelimies.
*
https://fi.wikipedia.org/wiki/Korkein_oikeus_(Suomi)
Korkeimman oikeuden jäsenet
Ari Kantor
1.5.2010
Gustav Bygglin
1.6.1999
Hannu Rajalahti
1.2.2005
Ilkka Rautio
1.10.2005
Jarmo Littunen
1.8.2012
Jorma Rudanko
1.8.2009
Juha Häyhä
1.10.2001
Jukka Sippo
1.1.2008
Kirsti Uusitalo
1.1.2017
Lena Engstrand
1.1.2017
Marjut Jokela
1.1.2008
Mika Huovila
1.4.2013
Pekka Koponen
1.9.2009
Päivi Hirvelä
1.1.2016
Soile Poutiainen
1.6.2006
Tatu Leppänen
1.9.2016
Timo Esko (presidentti)
1.1.2016
Tuomo Antila
1.9.2015
Tuula Pynnä
1.8.2012
Korkeimman oikeuden presi
Toivo Tarjanne
30.9.1950–8.2.1963
Timo Esko
1.1.2016–nykyhetki
Pauliine Koskelo
1.1.2006–31.12.2015
Oskar Möller
5.12.1945–18.9.1950
Olavi Heinonen
1.10.1989–31.12.2001
Matti Piipponen
8.2.1963–17.6.1964
Leif Sevón
1.1.2002–31.12.2005
Julius Grotenfelt
11.12.1920–8.3.1929
Hjalmar Neovius
21.3.1940–5.12.1945
Frans Pehkonen
8.3.1929–10.3.1940
Curt Olsson
1.12.1975–30.9.1989
August Nybergh
1.10.1918–5.12.1920
Antti Hannikainen
17.6.1964–11.10.1975
Toinen esimerkki Tarjan KKO:n työskentelystä.
*
Käräjäoikeus ja Hovioikeus- muuttui ”muutaman ihmisen henkilökohtaiseksi tulkinnaksi”
Käräjäoikeus ja Hovioikeus – muuttui ”muutaman ihmisen henkilökohtaiseksi tulkinnaksi” –KKO
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013042316938077_uu.shtml
Käräjäoikeus
Näillä ja muutoin lausumillaan perusteilla käräjäoikeus tuomitsi A:n syytteen mukaisesti kahdesta törkeästä petoksesta yhteiseen 7 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen sekä velvoitti hänet yhteisvastuullisesti B:n kanssa maksamaan vahingonkorvaukseksi Kansaneläkelaitokselle 18 850,85 euroa ja Helsingin kaupungille 36 872,27 euroa.
*
Hovioikeus jonka tutkittavaksi A saattoi jutun, ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.
*
Korkeimman oikeuden ratkaisu– muutaman ihmisen tulkinta
A:han kohdistetut syyte sekä Kansaneläkelaitoksen ja Helsingin kaupungin korvausvaatimukset hylätään ja hänet vapautetaan tuomitusta rangaistuksesta sekä kaikesta korvausvelvollisuudesta.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mikko Tulokas (eri mieltä), Kari Kitunen, Pertti Välimäki, Juha Häyhä ja Jukka Sippo. Esittelijä Anu Juho.
*
Onko tässä kyse positiivisesta syrjinnästä? Tapaus Faiza A
Raastuvanoikeus ja hovioikeus tuomitsivat Faiza A:n petoksesta, mutta korkein oikeus antoi vapauttavan tuomion.
Korkeimman oikeuden ratkaisu,Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomio kumotaan A:n osalta.
A:han kohdistetut syyte sekä Kansaneläkelaitoksen ja Helsingin kaupungin korvausvaatimukset hylätään ja hänet vapautetaan tuomitusta rangaistuksesta sekä kaikesta korvausvelvollisuudesta.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mikko Tulokas (eri mieltä), Kari Kitunen, Pertti Välimäki, Juha Häyhä ja Jukka Sippo. Esittelijä Anu Juho.
Eri mieltä olevan jäsenen lausunto
Oikeusneuvos Tulokas: Korkeimman oikeuden enemmistön tavoin katson, että törkeää petosta koskevat syytekohdat 2 ja 3, jotka perustuvat väärien henkilötietojen antamiseen sosiaalietuuksien saamiseksi, poikkeavat olennaisissa suhteissa siitä rekisterimerkintärikoksesta, josta A:ta on jo rangaistu. Petossyytteet on siten tutkittava. Yhdyn enemmistön kantaan myös siinä, ettei pakolaissopimus ole esteenä A:han kohdistettujen petossyytteiden tutkimiselle.
Rangaistus- ja vahingonkorvausvaatimusten osalta en muuta hovioikeuden tuomiota. Oleskeluluvat eivät poista petosrikosten rangaistavuutta eivätkä vahingonkorvausvelvollisuutta, kun on ilmeistä, että lupien myöntäminen on perustunut vääriin ilmoituksiin ja perättömään perheen yhdistämisperusteeseen, mihin syyttäjä on käräjäoikeudessa viitannut.
*…..*….*
http://www.kko.fi/45905.htm
KKO:2009:14
KKO:2009:14
Petos – Törkeä petos
Diaarinumero: R2007/349
Esittelypäivä: 30.9.2008
Taltionumero: 350
Antopäivä: 24.2.2009
A oli vääriä tietoja esittämällä saanut itselleen ja lapsilleen oleskeluluvan Suomeen. Maahan tultuaan hän oli samat tiedot esittäen hakenut kaupungilta toimeentulotukea sekä Kansaneläkelaitokselta lapsilisää, kotihoidon tukea ja äitiysrahaa. Kysymys siitä, oliko A sanottuja etuuksia hakiessaan syyllistynyt törkeisiin petoksiin. (Ään.)
RL 36 luku 1 §
RL 36 luku 2 §
Asian käsittely alemmissa oikeuksissa
Taustatiedot
Faiza A haki oleskelulupaa itselleen ja yhdelle lapselleen Suomen Etiopian suurlähetystöön 28.4.1998 jättämällään hakemuksella perheenyhdistämisperusteella. Hakemus perustui siihen, että A oli solminut 6.4.1998 avioliiton Abdullahi B -nimisen miehen kanssa, jolla oli pysyvä oleskelulupa Suomessa, ja että lapsi oli heidän yhteinen.
Ulkomaalaisvirasto myönsi päätöksellään 14.2.2000 oleskeluluvat ajalle 14.2.2000 – 14.2.2001 ja jatkoi niitä 28.4.2002. Oleskeluluvan voimassaoloaikana A nouti toisen lapsensa Etiopiasta Suomeen ja synnytti kolmannen lapsensa.
A haki yhdessä B:n kanssa sosiaalietuuksia ja toimeentulotukea seuraavasti:
Kansaneläkelaitokselta
• 1.4.2000 – 31.8.2002 lapsilisää yhteensä 7 488,75 euroa,
• 3.4.2000 – 3.1.2002 lasten kotihoidon tukea yhteensä 8 708,10 euroa,
• 20.2.2001 – 3.1.2002 äitiys- ja vanhempainrahaa yhteensä 2 654 euroa sekä
Helsingin kaupungilta
• 3.4.2000 – 31.1.2002 toimeentulotukea yhteensä 36 872,27 euroa.
A ja B ilmoittivat viranomaisille vuonna 2002, ettei heidän avioliittonsa ollut todellinen eikä B ollut lasten oikea isä.
Helsingin käräjäoikeus tuomitsi 19.11.2003 antamallaan tuomiolla A:n sakkorangaistukseen 13.4.1998 – 1.2.2002 tehdystä rekisterimerkintärikoksesta. Käräjäoikeus katsoi A:n aiheuttaneen oikeudellisesti merkityksellisen virheen viranomaisen pitämään yleiseen rekisteriin ilmoittaessaan totuudenvastaisesti solmineensa avioliiton 6.4.1998 B:n kanssa ja ilmoittaessaan valheellisesti B:n olevan hänen kolmen lapsensa isä.
Syyte Helsingin käräjäoikeudessa
Virallinen syyttäjä esitti A:ta vastaan seuraavan syytteen:
Syytekohta 2: A oli yksissä tuumin B:n kanssa itselleen ja toiselle oikeudetonta taloudellista hyötyä hankkiakseen esiintymällä valheellisesti aviopuolisoina ja ilmoittamalla valheellisesti A:n kolme lasta heidän yhteisiksi lapsikseen erehdyttäneet Kansaneläkelaitoksen myöntämään A:lle lapsilisää, kotihoidon tukea sekä äitiys- ja vanhempainrahaa yhteensä 18 850,85 euroa. A:lle ja hänen lapsilleen myönnetyt oleskeluluvat olivat perustuneet edellä todettuihin virheellisiin tietoihin, eikä A:lla olisi ollut oikeutta kyseisiin etuuksiin. A oli aiheuttanut yhdessä B:n kanssa Kansaneläkelaitokselle 18 850,85 euron suuruisen vahingon. Petoksessa oli aiheutettu huomattavaa vahinkoa ja petos oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.
Syytekohta 3: A oli yksissä tuumin B:n kanssa itselleen ja toiselle oikeudetonta taloudellista hyötyä hankkiakseen esiintymällä valheellisesti aviopuolisoina ja ilmoittamalla virheellisesti A:n kolme lasta heidän yhteisiksi lapsikseen erehdyttäneet Helsingin kaupungin sosiaaliviraston myöntämään heille toimeentulotukea 3.4.2000 – 31.1.2002 yhteensä 36 872,27 euroa. A oli yhdessä B:n kanssa aiheuttanut Helsingin kaupungille 36 872,27 euron suuruisen vahingon. Petoksessa oli aiheutettu huomattavaa vahinkoa ja petos oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.
Syyttäjä vaati, että A tuomitaan rangaistukseen kahdesta törkeästä petoksesta.
Kansaneläkelaitos ja Helsingin kaupunki yhtyivät osaltaan syytteisiin.
Käräjäoikeuden tuomio 23.9.2004
Käräjäoikeus lausui selvitetyksi, että A ja B olivat virheellisesti ilmoittaneet tukia hakiessaan olevansa aviopuolisoita ja A:n kolme lasta heidän yhteisiksi lapsikseen, ja että A:n sekä lasten oleskeluluvat olivat perustuneet syytteessä tarkoitettuna aikana näihin virheellisiin perhetietoihin.
Käräjäoikeus totesi, että lapsilisälain 1 §:n, lasten kotihoidon ja yksityisenhoidon tuesta annetun lain 3 §:n, sairausvakuutuslain 1 §:n sekä asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta annetun lain 3 §:n perusteella oikeus syytekohdassa 2 tarkoitettuihin Kansaneläkelaitoksen myöntämiin etuuksiin oli edellyttänyt voimassa olevaa oleskelulupaa. Koska A:n ja lasten oleskeluluvat olivat perustuneet todettuihin virheellisiin perhetietoihin, käräjäoikeus katsoi, ettei heillä ollut ollut lainkohtien edellyttämää oleskelulupaa.
Toimeentulotuen osalta käräjäoikeus totesi, että toimeentulotuesta annetun lain 1 §:n mukaan toimeentulotuki on sosiaalihuoltoon kuuluva viimesijainen taloudellinen tuki, jota lain 2 §:n mukaan ei ole oikeutta saada, mikäli tuen tarpeessa oleva ei voi saada toimeentuloa sitä turvaavien muiden etuuksien avulla. Koska turvapaikanhakijan toimeentulo turvattiin ennen oleskeluluvan myöntämistä maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta annetussa laissa tarkoitetuin tavoin, ei A:lla ja hänen lapsillaan ollut ollut oikeutta saada toimeentulotukea Helsingin kaupungilta.
Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että A:n oli täytynyt ymmärtää, ettei hänellä ollut ollut oikeutta syytekohdissa 2 ja 3 tarkoitettuihin etuuksiin.
Näillä ja muutoin lausumillaan perusteilla käräjäoikeus tuomitsi A:n syytteen mukaisesti kahdesta törkeästä petoksesta yhteiseen 7 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen sekä velvoitti hänet yhteisvastuullisesti B:n kanssa maksamaan vahingonkorvaukseksi Kansaneläkelaitokselle 18 850,85 euroa ja Helsingin kaupungille 36 872,27 euroa.
Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Pekka Jantunen ja lautamiehet.
Helsingin hovioikeuden tuomio 6.2.2007
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A saattoi jutun, ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Pentti W. Korhonen, Markus Nikolainen ja Susanne Möller. Esittelijä Juhani Paiho.
Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa
A:lle myönnettiin valituslupa.
Valituksessaan A vaati, että syyte ja vahingonkorvausvaatimukset syytekohtien 2 ja 3 osalta jätetään tutkimatta tai hylätään taikka hänet jätetään rangaistukseen tuomitsematta tai toissijaisesti että hänen katsotaan syyllistyneen enintään petokseen ja rangaistus lievennetään sakoksi sekä että vahingonkorvausvelvollisuutta ainakin sovitellaan.
Syyttäjä, Kansaneläkelaitos ja Helsingin kaupunki vaativat vastauksissaan, että valitus hylätään.
Korkeimman oikeuden ratkaisu
Perustelut
Asian tausta ja kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa
1. A oli hakenut itselleen ja lapselleen oleskelulupaa Suomeen perustellen hakemustaan perheen yhdistämisellä. Oleskelulupaa hakiessaan hän oli ilmoittanut olevansa avioliitossa B:n kanssa, jolla oli entuudestaan pysyvä oleskelulupa Suomessa, ja että heillä oli yhteisiä lapsia. Oleskeluluvan saatuaan A oli hakenut yhdessä B:n kanssa Kansaneläkelaitokselta ja Helsingin kaupungilta sosiaalietuuksia ja toimeentulotukea, joita heille oli myös maksettu. Sittemmin A ja B olivat ilmoittaneet viranomaisille, etteivät he tosiasiassa olleet avioliitossa eikä B ollut A:n lasten oikea isä ja että A:n aviopuoliso ja lasten isä asui edelleen Etiopiassa.
2. A on tuomittu alemmissa oikeuksissa rangaistukseen syytteen mukaisesti kahdesta törkeästä petoksesta. Syyksilukemisen mukaan A oli yksissä tuumin B:n kanssa hankkiakseen itselleen ja toiselle oikeudetonta taloudellista hyötyä esiintymällä valheellisesti aviopuolisoina ja ilmoittamalla valheellisesti A:n kolme lasta heidän yhteisiksi lapsikseen erehdyttänyt Kansaneläkelaitoksen myöntämään heille lapsilisää, kotihoidon tukea ja äitiys- ja vanhempainrahaa sekä Helsingin kaupungin sosiaaliviraston myöntämään heille toimeentulotukea. A:lle ja hänen lapsilleen myönnetyt oleskeluluvat olivat perustuneet edellä todettuihin virheellisiin perhetietoihin, eikä A:lla olisi ollut oikeutta kyseisiin etuuksiin. A on tuomittu suorittamaan perusteetta maksetuista etuuksista vahingonkorvaukseksi Kansaneläkelaitokselle 18 850,85 euroa ja Helsingin kaupungille 36 872,27 euroa.
3. Asiassa on ensiksi kysymys siitä, onko syyte jätettävä tutkimatta sen vuoksi, että A on jo tuomittu rekisterimerkintärikoksesta sillä perusteella, että hän oli hakenut oleskelulupaa Suomeen virheellisin perustein viranomaisia erehdyttämällä. A on vedonnut siihen, että oli Euroopan ihmisoikeussopimuksen 7. lisäpöytäkirjan 4 artiklan vastaista tuomita hänet rangaistukseen uudelleen oleskeluluvan saamiseen perustuvasta erehdyttämisestä sillä perusteella, että hän oli saamansa oleskeluluvan perusteella hakenut sosiaalietuuksia. Toiseksi asiassa on kysymys siitä, onko syyte törkeistä petoksista jätettävä tutkimatta tai hylättävä sen vuoksi, että A on pakolaisten oikeusasemaa koskevassa Geneven yleissopimuksessa (pakolaissopimus) tarkoitettu pakolainen. Tältä osin A on vedonnut siihen, että pakolaissopimuksen 31 artikla kieltää rankaisemasta kansainvälistä suojelua hakeneita ulkomaalaisia laittoman maahan saapumisen tai oleskelun johdosta. Kolmanneksi asiassa on kysymys vielä siitä, onko syyte törkeistä petoksista hylättävä sen vuoksi, ettei A:n menettely hänen hakiessaan sosiaalietuuksia ja toimeentulotukea ole täyttänyt petosrikoksen tunnusmerkistöä.
Onko A jo tuomittu samasta rikoksesta?
4. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 7. lisäpöytäkirjan 4 artiklan mukaan ketään ei saa saman valtion tuomiovallan nojalla tutkia uudelleen tai rangaista oikeudenkäynnissä rikoksesta, josta hänet on jo lopullisesti vapautettu tai tuomittu syylliseksi kyseisen valtion lakien ja oikeudenkäyntimenettelyn mukaisesti. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan kysymystä samasta rikoksesta rankaisemisesta arvioidaan tarkastelemalla sitä, sisältävätkö rikokset samoja olennaisia tunnuspiirteitä (Gradinger v. Itävalta, tuomio 23.10.1995, Oliveira v. Sveitsi, tuomio 30.7.1998, Fischer v. Itävalta, tuomio 29.5.2001, W.F. v. Itävalta, tuomio 30.5.2002, Sailer v. Itävalta, tuomio 6.6.2002).
5. Rekisterimerkintärikosta koskevan rikoslain 16 luvun 7 §:n 1 momentin säännöksen tarkoituksena on suojata viranomaisten pitämien yleisten rekisterien luotettavuutta ja niiden sisältämien tietojen totuudenmukaisuutta (HE 6/1997 vp s. 72). Rikoslain 36 luvun mukaisten petosrikosten rangaistavuudella puolestaan pyritään luomaan edellytykset luottamukselle oikeuselämässä ja siten turvaamaan tavaroiden ja palveluiden vaihdantaa sekä taloudellisten ja oikeudellisten asioiden hoitamista (HE 66/1988 vp s. 128). Rangaistussäännöksillä on siten olennaisesti erilaiset tarkoitukset ja niillä suojataan eri asioita.
6. Syytteen mukaan A on erehdyttänyt Kansaneläkelaitosta ja Helsingin kaupunkia ilmoittamalla väärät aviopuolisoaan ja lastensa isää koskevat tiedot sosiaalietuuksia ja toimeentulotukea koskevissa hakemuksissaan. A oli myös maahantulonsa yhteydessä antanut samat virheelliset tiedot perhesuhteistaan saadakseen oleskeluluvan, ja tästä häntä on erikseen rangaistu. Ilmoitukset perhesuhteista on kuitenkin annettu eri tarkoituksessa, eri viranomaisille ja eri ajankohtina. Petoksissa, joista A:ta on syytetty, on siten ollut kysymys kokonaan eri teoista ja olennaisilta tunnuspiirteiltään eri rikoksista kuin siinä rekisterimerkintärikoksessa, josta A:ta on jo rangaistu. Näin ollen Euroopan ihmisoikeussopimuksen 7. lisäpöytäkirjan 4 artiklasta johtuvaa estettä törkeitä petoksia koskevan syytteen tutkimiselle ei ole ollut.
Pakolaissopimus
7. Pakolaissopimuksen 31 artiklan 1 kohdan mukaan sopimusvaltiot eivät ryhdy rankaisutoimenpiteisiin laittoman maahan saapumisen tai oleskelun johdosta niitä pakolaisia kohtaan, jotka tulevat suoraan maasta, missä heidän elämänsä tai vapautensa on ollut uhattuna 1 artiklassa tarkoitetulla tavalla ja jotka ovat luvatta tulleet tai luvatta oleskelevat sopimusvaltion alueella.
8. Korkein oikeus toteaa, ettei A:lle ole vaadittu rangaistusta edellä mainitussa sopimusmääräyksessä tarkoitetusta laittomasta maahan saapumisesta tai oleskelusta vaan hänen maassa oleskellessaan tekemikseen väitetyistä petosrikoksista. Asiassa esitetty selvitys ei myöskään osoita A:n joutuneen lähtömaassa Etiopiassa ennen Suomeen saapumistaan pakolaissopimuksen 1 artiklassa tarkoitetun vainon tai muun uhkauksen kohteeksi, eikä häntä sen vuoksi ole pidettävä sopimuksessa tarkoitettuna pakolaisena. Näin ollen pakolaissopimuksen 31 artikla ei ole estänyt törkeitä petoksia koskevan syytteen tutkimista.
Petoksen tunnusmerkistön täyttyminen
9. Rikoslain 36 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan petoksesta tuomitaan se joka, hankkiakseen itselleen tai toiselle oikeudetonta taloudellista hyötyä taikka toista vahingoittaakseen, erehdyttämällä tai erehdystä hyväksi käyttämällä saa toisen tekemään tai jättämään tekemättä jotakin ja siten aiheuttaa taloudellista vahinkoa erehtyneelle tai sille, jonka eduista tällä on ollut mahdollisuus määrätä. Rikoslain 36 luvun 2 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan petos on törkeä, jos sillä tavoitellaan huomattavaa hyötyä ja se myös kokonaisuutena arvostellen on törkeä.
10. Syyksilukeminen alemmissa oikeuksissa on perustunut perustelujen kohdassa 2 todettuihin A:n sosiaalietuuksien hakemisen yhteydessä ilmoittamiin virheellisiin tietoihin. Ulkomaalaislaissa (378/1991) ei ollut säännöstä, jonka mukaan virheellisten tietojen perusteella myönnetty oleskelulupa olisi mitätön, eikä A:lle myönnettyä oleskelulupaa ole hallintolainkäyttömenettelyssä tai muutoinkaan todettu mitättömäksi. Oleskelulupaa ei ole myöskään ulkomaalaislain 21 §:n (378/1991) nojalla peruutettu. A:lla on näin ollen ollut tekohetkellä voimassa oleva oleskelulupa.
11. Oikeus syytteessä tarkoitettuihin sosiaalietuuksiin on sairausvakuutuslain 1 §:n (364/1963) ja lapsilisälain 1 §:n (796/1992) nojalla Suomessa asuvalla henkilöllä, lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annetun lain 3 §:n (1291/1999) nojalla tosiasiallisesti Suomessa asuvalla lapsella sekä toimeentulotuesta annetun lain 14 §:n (1412/1997) nojalla kunnan alueella vakinaisesti oleskelevalla henkilöllä tai perheellä.
12. Edellä mainittujen sairausvakuutuslain ja lapsilisälain mukainen asuin- tai kotipaikka määräytyy asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta annetun lain 3 §:n 2 momentin (1573/1993) mukaisesti. Sanotun lainkohdan mukaan Suomeen muuttavan henkilön voidaan katsoa asuvan Suomessa jo maahan tulosta lukien, edellyttäen, että hänen tarkoituksenaan on jäädä Suomeen vakinaisesti asumaan ja että hänellä on lisäksi yhden vuoden oleskeluun oikeuttava voimassa oleva oleskelulupa, milloin sellainen lupa häneltä vaaditaan. Lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annetun lain nojalla maksettavien sosiaalietuuksien saajan kotipaikka määräytyy kotikuntalain (201/1994) nojalla. Sanotun lain 2 ja 4 §:n mukaan Suomeen tulleen henkilön kotikunta määräytyy sen kunnan mukaan, jossa hän asuu, jos hän asuu Suomessa ja hänellä on tarkoitus jäädä tänne vakinaisesti asumaan ja jos hänellä on lisäksi vähintään yhden vuoden oleskeluun oikeuttava voimassa oleva oleskelulupa, milloin sellainen häneltä vaaditaan.
13. Korkein oikeus toteaa, että A:lla on ollut syytteessä tarkoitettujen sosiaalietuuksien ja toimeentulotuen maksamisen edellyttämä oleskelulupa. Voimassa olleen oleskeluluvan perusteella A:n hakemat ja saamat sosiaalietuudet ja toimeentulotuet eivät ole olleet oikeudettomia pelkästään sen vuoksi, että oleskeluluvan saadakseen A oli maahantulonsa yhteydessä antanut viranomaisille virheellisiä tietoja perhesuhteistaan.
14. Jotta teko olisi petos, edellytetään, että erehdyttämisen kohde erehdyksen seurauksena tekee tai jättää tekemättä jotakin, johon hän muuten olisi ryhtynyt, ja tästä aiheutuu hänelle vahinkoa tai ainakin vahingon vaara. Asiassa on riidatonta, että Kansaneläkelaitos ja Helsingin kaupunki ovat erehtyneet maksamaan virheellisten tietojen perusteella edellä perustelujen kohdassa 2 tarkoitetut sosiaalietuudet ja toimeentulotuen.
15. Syyksilukeminen syytekohdissa 2 ja 3 on perustunut siihen, että A on aiheuttanut Kansaneläkelaitokselle ja Helsingin kaupungille vahinkoa, koska ne olivat A:n hakemuksiin tekemiensä myönteisten päätösten nojalla maksaneet hänelle lapsilisää, kotihoidontukea, äitiys- ja vanhempainrahaa sekä toimeentulotukea. A on puolestaan väittänyt, että hänellä on joka tapauksessa ollut oikeus hakemiinsa sosiaalietuuksiin sekä toimeentulotukiin siitä riippumatta, että hän oli ilmoittanut etuudet myöntäville viranomaisille vääriä tietoja perhesuhteistaan. Syyttäjä on ilmoittanut, että asiassa ei ollut selvitetty, mitä etuuksia A:lle olisi oikeilla perhetiedoilla myönnetty.
16. A:n hakemuksissaan ilmoittamat virheelliset tiedot ovat koskeneet hänen puolisoaan ja lastensa isyyttä. Muutoin tiedot ovat olleet oikeita. Kysymys on siten siitä, onko Kansaneläkelaitokselle ja Helsingin kaupungille aiheutunut vahinkoa aviomiestä ja lasten isyyttä koskevien tietojen virheellisyydestä ja onko A:n täytynyt tämä käsittää.
17. A:lle maksetut sosiaalietuudet ja toimeentulotuki ovat määräytyneet kutakin etuutta ja tukimuotoa koskeneen, kyseiseen aikaan voimassa olleen lainsäädännön mukaisesti (sairausvakuutuslaki 364/1963, laki lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta 1128/1996, lapsilisälaki 796/1992 ja laki toimeentulotuesta 1412/1997). Niiden mukaan avioliitto, avoliitto ja huoltajuus vaikuttavat maksettavan tuen määrään, mutta oikea tieto avioliitosta, aviopuolisosta tai lasten isyydestä ei ole minkään kyseessä olevan tukimuodon osalta tuen myöntämisen edellytys. Näin ollen kyseisten sosiaalietuuksien ja toimeentulotukien maksaminen ei sellaisenaan ole ollut seurausta A:n antamien perhetietojen virheellisyydestä, vaan hän mainittujen lakien mukaan olisi ollut virheellisistä tiedoista riippumattakin oikeutettu lakien mukaisiin etuuksiin.
18. Asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, minkä suuruisina sanotut sosiaalietuudet A:lle olisi oikeiden perhetietojen perusteella myönnetty. Asiassa on siten jäänyt näyttämättä, että Kansaneläkelaitokselle ja Helsingin kaupungille olisi aiheutunut vahinkoa A:n ilmoittamien virheellisten tietojen seurauksena. Näyttämättä on jäänyt sekin, että A olisi virheellisiä perhetietoja ilmoittamalla pyrkinyt saamaan suurempia etuuksia kuin mihin hän olisi ollut oikeutettu tai että hänen on pitänyt käsittää aviopuolisonsa henkilöllisyyttä koskevalla oikealla tiedolla voivan olla merkitystä hakemiensa etuuksien määrän kannalta. Näin ollen A ei ole syyllistynyt niihin petoksiin, joista hänelle on vaadittu rangaistusta.
19. Kansaneläkelaitoksen ja Helsingin kaupungin vahingonkorvausvaatimukset ovat perustuneet A:n syytteen teonkuvauksen mukaiseen menettelyyn. Ottaen huomioon edellä mainitut perusteet, joilla syyte hylätään, ei myöskään vahingonkorvausten tuomitsemiselle ole perusteita.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomio kumotaan A:n osalta.
A:han kohdistetut syyte sekä Kansaneläkelaitoksen ja Helsingin kaupungin korvausvaatimukset hylätään ja hänet vapautetaan tuomitusta rangaistuksesta sekä kaikesta korvausvelvollisuudesta.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mikko Tulokas (eri mieltä), Kari Kitunen, Pertti Välimäki, Juha Häyhä ja Jukka Sippo. Esittelijä Anu Juho.
Eri mieltä olevan jäsenen lausunto
Oikeusneuvos Tulokas: Korkeimman oikeuden enemmistön tavoin katson, että törkeää petosta koskevat syytekohdat 2 ja 3, jotka perustuvat väärien henkilötietojen antamiseen sosiaalietuuksien saamiseksi, poikkeavat olennaisissa suhteissa siitä rekisterimerkintärikoksesta, josta A:ta on jo rangaistu. Petossyytteet on siten tutkittava. Yhdyn enemmistön kantaan myös siinä, ettei pakolaissopimus ole esteenä A:han kohdistettujen petossyytteiden tutkimiselle.
Rangaistus- ja vahingonkorvausvaatimusten osalta en muuta hovioikeuden tuomiota. Oleskeluluvat eivät poista petosrikosten rangaistavuutta eivätkä vahingonkorvausvelvollisuutta, kun on ilmeistä, että lupien myöntäminen on perustunut vääriin ilmoituksiin ja perättömään perheen yhdistämisperusteeseen, mihin syyttäjä on käräjäoikeudessa viitannut.
On muistettava koraani ja siihen aikoinaan liitetyt kirjoitukset ohjaavat ihmisiä islamistisissa maissa.
Koraani ei siis ole mitenkään merkityksetön ajatellen muslimien käyttäytymiseen esimerkiksi Suomessa.
***
Kyllähän ihan suomalaisiltakin sivustolta löytää ’vapauksia’ ihan yllättävästi.
*
https://aikapommi.wordpress.com/2009/03/28/islam-ja-pedofilia/
28.3.2009
Islamin Aikapommi
Syyrialais-yhdysvaltalainen psykologi Wafa Sultan kritisoi ankarasti profeetta Muhammadia ja naisten asemaa islamissa, mm. tyttölasten pakkoavioliittoja ja seksuaalista hyväksikäyttöä, naisten hakkaamista ja pitämistä vankeina ja seksiorjina (Al-Hayat TV, Kypros, 4.12.2008). Juuri tämänkaltaiset islamiin ja Muham-madiin kriittisesti suhtautuvat puheenvuorot monikulturistit haluavat kieltää, sillä naisten oikeudet ja vapaudet ovat asia, josta monikulturistit ovat kaikkein vähiten kiinnostuneita toteuttaessaan pro-islamis-tista, länsimaista kulttuuria halveksivaa agendaansa.
*
Kun olemassa selvä yhteys islamin-uskon opetuksen ja alaikäisiin sekaantumisen välillä, niin miksi Suomessa aivan lainvoimin yritetään tukahduttaa asiasta puhumisen.
https://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/95381-nelja-14-vuotiasta-tyttoa-vihitty-avioliittoon-suomessa
7.11.2012
Neljä 14-vuotiasta tyttöä vihitty avioliittoon Suomessa
*
https://www.answering-islam.org/suomi/html/lapsimorsiamet.html
*
https://aikapommi.wordpress.com/2009/03/28/islam-ja-pedofilia/
*
Mohammed, 40, ja hänen morsiamensa Ghulam, 11, hääpäivänään Afganistanissa. Vuoden Uni¬cef-kuva 2007.
https://aikapommi.files.wordpress.com/2007/12/lapsimorsian-afganistan.jpg
***
Kun profeetta Muhammad oli 50-vuotias, hän pyysi pitkäaikaiselta uskontoveriltaan Abu Bakrilta tämän 6-vuotiaan tyttären Aishan kättä (eräiden lähteiden mukaan Aisha saattoi olla tuolloin 7-vuotias). Abu Bakr oli ensin vastahakoinen, mutta aviosopimus solmittiin, ja kolme vuotta myöhemmin 53-vuotias Muhammad oli ensi kertaa emätinyhdynnässä tuolloin 9-vuotiaan Aishan kanssa, joka leikki vielä nukeilla, kuten muslimien luotettavina pitämät hadithit kertovat:
Suomen varsin perinteikkään, monikultturismia edeltävän oikeuskäytännön mukaan Jussi Halla-aho on tuomittu rikollinen. Se ei muuksi muutu, vaan on kiistaton fakta. Voi toki olla mitä tahansa mieltä tuomiosta tai rikosnimikkeestä.
Enemmän minua tänään huoletti Ylen uutinen jossa ensin kerrottiin että maahanmuuttovastaiset riehuivat Kööpenhaminassa. Kunnes sitten hitusen korjattiin että maahanmuuttovastaiset ärsyttivät rankasti paikallisia islamisteja jotka lähtivät sitten polttamaan ja tuhoamaan.
Ei yllätä tuo ylen valehteleminen.
Se on jo vakiintunut tavaramerkki.
”Suomen varsin perinteikkään, monikultturismia edeltävän oikeuskäytännön mukaan Jussi Halla-aho on tuomittu rikollinen. Se ei muuksi muutu, vaan on kiistaton fakta. Voi toki olla mitä tahansa mieltä tuomiosta tai rikosnimikkeestä.”
Rikolliseksi kutsuminen saattoi olla ainakin vanhemman lain mukaan kunnianloukkausrikos etenkin tapauksessa, jolloin rikoksesta määrätty tuomio oli jo kärsitty. Jos joku tekee rikollisen teon, ei oikeuta leimaamaan henkilöä rikolliseksi. Jos kyseessä on taparikollinen, niin kunnianloukkausrikos lienee vähemmän törkeä.
Esimerkiksi jos leimaa Helsingin kaupunginjohtajan Jan Vapaavuoren tai PS:n kansanedustajan Mika Niikon rikolliseksi, saattaa syyllistyä käsittääkseni kunnianloukkausrikokseen,mutta jos käyttää sanamuotoa ”entinen nuorisorikollinen”, niin tuskin tuomiota on odotettavissa.
Kuitenkin Vapaavuoren ja Niikonkin tapauksissa ilmaisua ”entinen nuorisorikollinen” parempi ilmaisu olisi sanoa, että heidät on nuoruudessaan tuomittu rikoksista. Myös jälkimmäinen ilmaisu voi olla jonkin asteinen kunnianloukkausrikos, jos maininnan tarkoituksena on ilmeisenä pyrkimyksenä loukata henkilöiden kunniaa.
Jos taas meikäläinen sanoo jotakuta poliitikkoa pöhkövaivaiseksi, ei ylittäne syytekynnystä enempää kuin sekään, jos sanon jotakuta rasistiseksi, sillä pöhkövaivaisuus ja rasistinen asenne eivät ole kriminalisoituja.
Rasistinen tai taloudellista hyötyä tavoitteleva motiivi voidaan arvioida oikeudenkäytössä raskauttavina asianhaaroina, kun sen sijaan pöhkövaivaisuus on lieventävä asianhaara.
Ei oo kielletty kertomasta lehdissä tai jossain onko joku joskus ollut rötösherra.
Ei oo, mutta ”kuka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään”.
Kyllä minä ymmärrän, että, kun varsinaista asiaa ei mole, kaikki kuviteltukin paska pitää koittaa kaivaa.
Muista, että aikanaan kavallustuomion saanut demari ”sapeli-Simonenkin” oli jopa oikeusministerinä.
Hyvä veli järjestelmä suojeli aikoinaan Rinnettäkin kun joutui lähteen ATKsta (rötökset salattiin) ihan niinkuin se toimii porvareillakin. Ihan samanlaisia oman edun tavoittelijoita kaikki poliitikot.
Lehdet kertoivat laajalti rikostaustoista joka puolueessa, eikä persuja ole kohdeltu tässä mitenkään eri tavoin.
Mediaa voi perustellusti kritisoida monesti, mutta minua hitusen sapettaa tämä persujen herkkähipiäisyys. Jussi Halla-aho on vain mies, ihminen hyvine ja huonoine puolineen.
Sanotaan Raamatun sisältävän enemmän väkivaltaa kuin Koraanin. Molemmissa on määräyksiä, jotka kehoittavat väkivaltaan.
Herää kysymys, pitäisikö Raamattu tai Koraani kieltää, jos ne yllyttävät sellaiseen väkivaltaan, joka on tuomittavaa siinä valtiossa, jonka lait kyseisen väkivallan kieltävät.
Jos jossakin valtiossa esiintyy kiellettyä väkivaltaa, jonka perusteet näyttävät lepäävän Raamatun tai Koraanin kirjoituksissa, voisi olla syitä kieltää ne Raamatun tai Koraanin kirjoitukset, jotka kyseiseen väkivaltaan näyttävät kehottavan.
Edellä mainittu sensuurimenettely tulee loogisesti ottaen perustelluksi, jos aletaan kieltää ”vihakirjoituksia”. On esitetty, että vihakirjoitusten levittäminenkin olisi rangaistava teko. Näin ollen sensuroimattomien Raamattujen ja Koraanien painaminen, kaupittelu ja jakaminen tulisivat rangaistaviksi teoiksi.
Jos taas näyttää siltä, että vaikka Raamattu tai Koraani yllyttäisivät tekemään valtion laissa kiellettyjä väkivallan tekoja, mutta niitä väkivallan tekoja ei näyttäisi ilmenevän, niin saatettaisiin päätyä ratkaisuun, ettei Raamattua tai Koraania sensuroitaisi kielletyn väkivallan käskyistä.
Jotta kirjoitusten käsittely olisi yhdenmukaista, niin silloin ei pitäisi tuomita väkivaltaan kehoittavista uudemmistakaan kirjoituksista, joiden ei ole havaittu lisäävän väkivaltaa.
———————————
Mutta jos päädytään menettelyyn, jossa kielletään kirjoitukset tai puheet, jotka OVAT OMIAAN johtavaan väkivaltaan, joka on valtakunnassa kielletty, niin se antaa väljemmän toimintavallan toteuttaa myös Raamatun tai Koraanin sensurointia.
Eri uskontojen harjoittajilta pitäisi kysyä, pitäisikö valtakunnan lain vastaiset vihakirjoitukset sallia vai kieltää. Jos päädyttäisiin kieltämään, niin se kielto koskisi luonnollisesti myös uskonnollisia kirjoituksia.
Äänestäjät tulevat huomaamaan hyvin pian, että ääni persuille ei johtanut mihinkään muualle kuin tielle helvettiin.
Jopa Suomen oikeuslaitosta kehtaavat arvioida vähäisellä lautamiesjärjellään.
Täällä on kohta käytössä persujen wikipedianeuvosto, joka suoltaa blogin täydeltä paskaa.
Karjalainen taas arvostelee persuja sillä järjellään, minkä on sattunut saamaan tai säilyttämään…
Karjalaiselle pohdittavaa:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Filosofia
”Vaikka mikään filosofian määritelmä ei ole kiistaton ja filosofian ala on muuttunut historian saatossa sen mukaan, millaisia kysymyksiä on käsitelty kunakin aikana, yleensä katsotaan, että filosofia on enemmän tutkimusmenetelmä kuin joukko väittämiä tai oppeja. Filosofinen tutkimus perustuu järkeen ja järkiperäisiin perusteluihin, ja pyrkii välttämään perusteettomia oletuksia. Tutkimuksen tavoitteena on järjestelmällisyys, yleisyys ja asioiden ymmärtäminen.”
Halla-aho oli äänikuningas. Sitä on vaikea sivuuttaa ja siinä Antti tekee ensimmäisen virheen.
Saman virheen tekee media.
”Halla-aho oli äänikuningas.”
Eipä tuolla ole merkitystä. Rinne pystyy hyvin panemaan talouden kuralle ennen ensi vaaleja.
Jos vanhoja halutaan kaivella ..
Luettelo rikoksista tuomituista kansanedustajista
https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_rikoksista_tuomituista_kansanedustajista
Osa ei ole enää kansanedustajia
Käräjäoikeus ja hovioikeus olivat hylänneet Halla-ahoa vastaan nostetut syytteet kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja tuominneet hänet vain uskonrauhan rikkomisesta.
Käräjäoikeus ja hovioikeus olisivat kuitenkin tuominneet, mutta mistä? – ilmiselvän asian, vallitsevan käytännön, esiintuonnista.
***
https://yle.fi/uutiset/3-6171365
8.6.2012
KKO:n mukaan Halla-aho väitti kirjoituksessaan muun muassa, että islaminuskonto on pedofiliauskonto..
.
KKO perustelee, että Halla-ahon islaminuskoa koskevat väitteet olivat sisällöltään ja ilmaisutavaltaan herjaavia ja häpäiseviä.
’
Käräjäoikeus ja hovioikeus olivat hylänneet Halla-ahoa vastaan nostetut syytteet kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja tuominneet hänet vain uskonrauhan rikkomisesta.
*
Oikeuspoliittinen yhdistys – Rättpolitiska förening Demla ry
Demla ry
Oikeuspoliittinen yhdistys – Rättpolitiska förening
Mitä saadaan aikaan kun oikeustoimet ja politiikka yhdistetään : Poliittisia tuomioita (KKO:ssa)
Halla-ahon tuomion ratkaisivat seuraavat oikeusneuvokset eli kko:n tuomarit:
Kari Raulos (hän on Mauno Koiviston nimittämä, eikä aikaisemmin väittämäni Sippo)
Pasi Aarnio (Tarja Halonen)
Hannu Rajalahti (Tarja Halonen)
Soile Poutiainen (Tarja Halonen)
Jukka Sippo (Tarja Halonen)
Sippoa lukuun ottamatta kaikki hengailleet 60/70-luvulla oikeustieteellisessä, samaan aikaan stallareiden pahimman yliopistoinvaasion aikaan. Siellä se Tarjakin pyöri samoissa juristipiireissä.
Demla-uskonto eli vasuridemuilu jylläsi, vaikkeivat kaikki ilmeisesti demlalaisia olleetkaan.
https://keskustelu.kauppalehti.fi/5/i/keskustelu/thread.jspa?threadID=216811
Kataisen asiakirjaväärennös – Ei tuomiota
Teonkuvaus
Pohjois-Savon Kokoomus ry:n syyskokouksessa 27.11.1999 Kuopiossa esitettyjen valtakirjojen aitoudesta on keskusrikospoliisin Kuopion yksikön toimesta suoritettu esitutkinta sanotun kokouksen puheenjohtajan esittämän tutkintapyynnön nojalla. Toimitetussa esitutkinnassa on selvitetty mm., että Siilinjärven Kokoomuksen Nuoret ry:n edustajana kokouksessa on toiminut Jyrki Katainen. Edustusoikeuden perusteeksi kokouksessa on esitetty pöytäkirjaote yhdistyksen 9.10.1999 pidetyksi merkitystä kokouksesta, jossa edustuksesta olisi päätetty.
Pöytäkirjaotteen mukaan kokouksessa ovat olleet paikalla yhdistyksen jäsenet Kristiina 0llila, Jyrki Katainen ja Mikko Nissi sekä läsnäolo-oikeuden omaava Kokoomuksen Nuorten Liitto ry:n järjestösihteeri Jukka Liukkonen. Pöytäkirjaotteen ovat oikeaksi todistaneet Jukka Liukkonen ja Juho Romakkaniemi.
0llilan, Kataisen ja Nissin esitutkintakertomuksista kuitenkin ilmenee, ettei tällaista kokousta ole pidetty. Katainen on kertonut kokousedustuksesta sovitun yhdistyksen puheenjohtajan 0llilan kanssa. 0llila vahvistaa keskustelun, joskaan hänen kertomuksestaan ei nimenomaisesti ilmene sovitun muuta kuin ettei 0llila mene yhdistyksen edustajana piirikokoukseen. Liukkosen mukaan päätökset on tehty puhelimitse tai kahdenkeskisissä keskusteluissa.
Kokoomuksen Nuorten Liiton jäsenyhdistysten käyttämien mallisääntöjen mukaan yhdistyksen edustajien nimeäminen kokouksiin, joissa yhdistyksellä on edustusoikeus, kuuluu yhdistyksen kokoukselle (tarkemmin kevätkokoukselle). Yhdistyslain mukaan päätösvalta yhdistyksessä kuuluu jäsenille, jotka käyttävät sitä yhdistyksen kokouksessa, ellei säännöissä ole määrätty päätösvaltaa käytettäväksi yhdistyksen valtuutettujen toimesta.
*
Perustelut
Lainkohdat Laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa 1 luku 7 § 1 kohta
Allekirjoitus valtionsyyttäjä Pekka Koponen
Jakelu Syyttämättä jätetty
Asianomistajat/tutkintapyynnön tekijä Keskusrikospoliisi”
*****
Myöhemmin Pekka Koponen istuu KKO:ssa
https://korkeinoikeus.fi/fi/index/korkeinoikeus/pekkakoponen.html
Pekka Koponen
Syntynyt Savitaipaleella 18.12.1955. Oikeustieteen kandidaatti 1977, oikeustieteen lisensiaatti 1978 ja oikeustieteentohtori 2004. Varatuomari 1981. Mikkelin lääninhallituksen tp. esittelijä 1978–1979. Helsingin sotilaspiirinesikunnanoikeustoimiston päällikkö 1980–1981. Mikkelin tuomiokunnan notaari 1980–1981. Mikkelin nimismiespiirinapulaisnimismies 1981–1982.
Kouvolan hovioikeuden ylim. viskaali 1982–1984. Ympäristöministeriön ylim. esittelijä 1984. Vaasan kaupunginviskaali1984–1990. Sivutoiminen sotilaslakimies Pohjanmaan sotilasläänissä 1987–1997. Vaasan lääninhallituksen poliisitarkastaja ja lääninsyyttäjä 1990–1997. Valtionsyyttäjä 1997–2009, tällöin Valtakunnansyyttäjänviraston ohjaus- ja kehittämisyksikön päällikön tehtävässä 2002–2009. Korkeimman oikeuden jäsen ja oikeusneuvos 1.9.2009 lukien.
*****
No tämmöinenkin linkki löytyi –
https://mvlehti.net/2015/01/18/jyrki-kataisen-rikoksen-esitutkintapoytakirjat-nyt-julki-taalla/