Suomella huono herraonni

Suomella ei ole ollut enää pitkään aikaan todellisia valtiomiehiä, kuten ennen, jotka viisaudellaan ja taitavuudellan sekä isänmaanrakkaudellaan luotsasivat maata läpi myrskyjen.

Itsenäisen Suomen koettelemukset alkoivat heti Suomen tultua itsenäiseksi. Kansalaissota repi kansan kahtia ja veli taisteli veljeä vastaan. Paljon kuolleita ja vielä enemmän katkeroituneita oli saldo siitä sodasta. Mutta siitäkin selvittiin tosin monien vaikkeuksien jälkeen.

Ja onneksi selvittiin, sillä vuonna 1939 alkanut Talvisota ja sitä seurannut Jatkosota yhdisti kansan yhtenä miehenä ja naisena puolustamaan itsenäisyyttämme. Me onnistuimme  säilyttämään itsenäisyytemme vaivoin, kiitos kansan yksimielisyyden. Suomi oli ainoa toisen maailmansodan käyneistä maista, jota ei miehitetty.

Valtioimiehemme, kuten presidentti Risto Ryti toimi isänmaallisesti, rohkeasti ja itsensä täysillä likoon pannen, kun hän pystyi irrottamaan Suomen sodasta erillisrauhalla.

Kun sitten Suomea jälleenrakennettiin oli silloinkin tärkeätä, että sama ”aseveli henki”, joka vallitsi sotien aikana säilyi vielä melko pitkään sodan jälkeen. Puhuttiin konsesus-Suomesta, kun piti rakentaa Suomesta hyvinvointi valtiota.

Joskus yhteistyö takkuili vaikeiden asioiden ja uudisten yhteydessä, mutta kerrankin silloinen pääministeri Kalevi Sorsa (dem) kutsui kaikki puolueet ja työmarkkinajärjestöt yhteiseen  kokoukseen hotelli Korpilammelle. Korpilammella sitten taas suomalaiset löysivät toisensa ja saatiin aikaan ns. Korpilammen sopimus, jolla jatkettiin Suomen kehittämistä. Sorsa oli valtiomies, joka osasi ja tiesi mitä pitää tehdä. Se vaatii joskus nöyryyttä. Vielä jälkeenpäinkin puhuttiin usein ”Korpilammen hengestä” myönteiseen sävyyn.

Tultaessa 1900-luvun viimeisille vuosikymmenille alkoi tilanne Suomessa muuttua. Vanha poliitikkoplvi alkoi väistyä ja tilalle tuli nuori intomielinen polvi, jolla ei ollut mitään sotakokemusta. Politiikanteko vaikeutui. Pitkäaikainen presidentti Urho Kekkonen, joka johti maata jämäkästi ja viisaudella oli kuollut.

Sitten Suomi liittyi Euroopan Unioniin vuonna 1995, jota edelsi kansanäänestys, jossa jaa ääniä oli n. 56 % ja ei ääniä 44

Kansalaisia manipuloitiin ankarasti äänestämään myöntävästi. Tässä esimerkki siitä Wikistä.

”EU-äänestyksen alla Aatos Erkko laittoi lukuisten lehtien etusivuille EU:n jäsenyyttä kannattavia ilmoituksia. Silloisena Kauppalehden päätoimittajana toimineen Lauri Helveen mukaan Erkko oli vahvasti EU-jäseneksi liittymisen kannalla ja Erkko otti tehtäväkseen Suomen uittamisen EU:n jäseneksi ilmoituskampanjalla. Lehtien joukkoon kuuluivat muiden muassa Helsingin Sanomat, Aamulehti, Turun Sanomat, Iltalehti, Ilta-Sanomat ja Kauppalehti.”

Näin siis Suomen kansaa aivopestiin jo silloin.

EU-Suomi on nyt lähes 25 vuoden jäsenyyden aikana muuttunut paljon. Ja muutos ei ole ollut pelkästään myönteinen kansalaisten kannalta. Suomi on luovuttanut itsenäistä päätösvaltaansa vuosien kuluessa paljon EU:lle. Suomen päättäjät ovat ollet lepsuja ja taitamattomia siinä kehityksesä.

Suomen poliittiselle eliitille on ollut tärkeämpää se, että Suomi on EU:n malliopilas, kuin Suomen kansan hyvinvointi. Suomi on jo asiallisesti EU:n osavaltio, jossa kaikki tärkeimmät päätökset tehdään Brysselissä.

Ja kaikki on tapahtunut hiljaa ja vaivihkaa kansalaisille valehdellen ja sitä manipuloiden. Ja sama peli jatkuu aina vaan kiivaampana. Sananvapautta rajoitetaan ja nettipoliisit valvoo netin käyttäjiä.

Viimeisin näytelmä Sipilän hallituksen ero oli järkyttävä osoitus Suomen surkeasta herraonnesta.

Mistä löytyisi se pelastaja Suomelle, joka panisi ensisijalle Suomen kansan hyvinvoinnin ja onnellisuuden. Nyt me voimme pahoin  ja olemme onnettomia.