Sipilän aika kansalaisen näkövinkkelistä

Juha Sipilä on ilmoittanut jättävänsä paikkansa Kepun puheenjohtajana. Hänen aikansa jäi politiikan parrasvaloissa lyhyeksi.

Televisioruutuihin hän ilmestyi pysyvästi keväällä 2015 silloin, kun hallitusohjelmaa valmisteltiin Smolnassa. Sipilän tiedotustilaisuudet hallitusohjelman valmisteluvaiheista oli suosittu ohjelma, kun Sipilä esitteli tärkeita asioita joskus huumorin saattelemina. Kansalaiset oppivat uusia sanoja, joista ”valtulointi” jäi parhaiten mieliin. Se tarkoittaa keskustelua.

Hallitus siis saatiin pystyyn ja ohjelma sille valmiiksi ja niin alkoi itse työ. Hallituksella oli ns.strateginen hallitusohjelma, jossa oli muutama kärkihanke. Niistä tärkein oli kansalaissopimus. Sen tarkoituksena oli saattaa yhteen kaikki etupiirit sopimaan siitä, miten Suomi saadaan taas nousu-uralle. Vienti ei vetänyt , työttömyys vain kasvoi ja valtionvelka suureni. Viennin vetäminen oli keskeinen, koska se vaikutti myös työllisyyteen. Olisi pitänyt devalvoida euro, mutta kun Suomi ei voi sitä tehdä oli tehtävä jotain muuta. Ja mitä se muuta oli? Se oli sisäinen devalvointi eli palkkoja alas ja sosiaaliturvaa heikennettävä, jotta työnantajien maksuja voitaisiin alentaa.

Yhteiskunasopimusta ei koskaan syntynyt ja se oli Sipilän ensimmäinen kärkihanke, joka meni metsään. Ammattiyhdistysväki ei niellyt Sipilän lääkkeitä.

Toinen kärkihanke oli sosiaali -ja terveydenhoidon täysremontti eli sote.

Sote periytyi edelliseltä hallitukselta. Se ei kuitenkaan edennyt, kun kaksi hallituksen pääpuoluetta Kepu ja Kokoomus riiteli asiasta ja tilanne ajautui jo niin vakavaksi, että Sipilä uhkasi hallituksen erolla. Se uhkaus tepsi Kokoomukseen ja niin tehtiin kuuluisa lehmäkauppa, jossa Kepu sai maakuntauudistuksen ja Kokoomus valinnanvapauden yksityisille lääkäräyrityksille.

Sotevalmistelu jatkui siltä pohjalta, mutta alkuperäinen sote jäi taka-alalle, kun lehmäkauppa hallitsi koko ajan sotevalmistelua.

Soteen se sitten Sipiän hallitustaival päättyikin, kun eduskunnan perustuslakivaliokunta sanoi ei useille esitetyille asioille. Sipilä oli jääräpäinen ja ymmärtämätön demokratian aakkosista, jossa päätökset tehdään demokraattisesti ei pääministerin diktaateilla.

Niin toinenkin kärkihanke meni metsään.

Sipilän koko pääministerikautta leimasi hänen tapansa johtaa pelottelemalla ja uhkaamalla.

Sipilän pääministerikaudesta jäi kansalaisille huono maku. Siitä kertoo sekin,että Kepu sai rökäletappion vaaleissa.

Sipilä on bisnesmies. Hän yritti soveltaa yritysmaailman oppeja Suomen demokraattisen tasavallan johtamiseen, mutta epäonnistui totaalisesti.

Sipilä on kehuskellut saavutuksillaan mm. työllisyyden nousulla, mutta se ei ole Sipilän ansiota se on maailman suhdanteiden ansiota.

Hän on myös kehuskellut itseään sillä,että valtiontalous on saatu kuntoon. En sanoisi, että se on kunnossa kun valtionvelkaa on yli 100 miljardia euroa ja joka päivä otetaan lisää. Työttömiä on edelleen yli 300.000, vaikka on korkeasuhdanne.

Ja vaikka valtiontalous olisikin jonkin verran kohentunut, niin kansalaisten talous on heikentynyt johtuen useista leikkauksista, palkkojen alennuksista ja indeksien jäädyttämisistä.

Leimallista Sipilän toiminnalle on ollut se, että rikkaat ovat rikastunet ja köyhät köyhtynet.

Niin toimii porvarihallitukset.

Sipilää tuskin nähdään enää politiikan parravaloissa ja se on hyvä asia.