Se on sitten kesä tai ainakin kesäaika. Kevättä on ollut jo ilmassa tovin ja täällä meren rannalla huomaa kevään siitä, että meri vapautuu jäistä pikku hiljaa.
Koko talven ruokin pikkulintuja, joista talitintit oli suurena enemmistönä. Mutta kävi ruokintapaikalla myös käpytikka, mustarastaspariskunta ja pari oravaa. Kerran jopa fasaani yritti, mutta oli liian iso, eikä pysynyt kiinni katosta roikkuvassa ruokintapaikassa.
Kevään tulon huomasi myös siitä, että talitintit eivät enää käyneet ruokintapaikalla, ne alkoivat löytää ravintonsa jo luonnosta, kun lumet sulivat.
Asun saaristomeren saaressa,joka sijaitsee lähellä Turkua ja kuuluu Turun kaupunkiin. Saaren erottaa kaupungin keskustasta salmi, joka on leveimmältä kohdaltaan 3 kilometriä ja kapeimmalta kohdalta noin kilometrin verran. Saareen pääsee siltaa pitkin, ennen oli välissä lautta.
Jäiden lähtö salmesta on alkanut ja edistyy hitaasti, kun virta on heikko. Mutta kun vielä runsas viikko sitten oli jäällä pilkkijöitä, niin nyt on avovedessä kalalokit ja joutsenpariskunta.
Jos ilmat ovat suotuisia, niin kohta viilettää salmessa taas toinen toistaan nopeammat veneet.
Onni yksillä kesä kaikilla.
Ihan kuin ennen vanhaan Impivaaran maisemissa. Tuttua ja niin turvallista. Pois paha maailma.
Onhan se kovinkin tuttua maisemaa tuo Hirvensalon saarikin + muu Turku. Siinä Pitkänsalmen rannassa asustelin vuosia. Sittemmin vielä kalastustukikohtaakin pidin siinä sillan vieressä, se oli silloin ainakin rauhallista ja kaunista seutua.