Kun oppositio voittaa vaalit, niin ministereiksi valitaan henkilöitä, joilla on ministerin tärkein ominaisuus ja pätevyys. Se on kyky muuntautua oppositipoliitikosta ministeriksi. Se on eräänlainen jakomelisyys.
Hyvän esimerkin tajoaa uusi sosiaali -ja terveysministeri Krista Kiuru (dem). Kun hän vielä puoli vuotta sitten oli eduskunnassa vaatimassa hoitajamitoutukseen muutosta siten, että se nostetaan 0,7:ään. Kiurun mielestä asia olisi voitu hoitaa nopeasti kuntoon, jopa parissa päivässä.
Nyt kun hän on vastuuministeri, vaatii aikaa selvitysten tekoa varten ainakin muutaman kuukauden.
Tähän jakomieliseen käyttäytymiseen liittyy myös oleellisena osana valehtelu, joka onkin Rinteen hallituksen leimallisin piirre.
Tästä kaikesta on vedettävissä vain yksi johtopäätös ja se on POLIITIKKOIHIN EI VOI LUOTTAA EI KEHENKÄÄN.
Ei myöskään persuihin. Sellaista on politiikka. Asiassa ei ole mitään erikoista.
Joo-o, oli lipun väri tai hattu mikä vaan, ensimmäinen ministerin tehtävä on syödä omat sanansa.
Toistaiseksi persut eivät ole siirtyneet oppositiosta hallitukseen eivätkä ole jääneet kiinni edellisten ja nykyisen hallituksen kaltaisesta valehtelusta Eemeli.
Asia selvinnee vasta, jos persuista tulee hallituspuolue, ei ennen.
Ovat jo osanneet urakalla soopaa puhua eduskunnassa ja muualla.
Esitäpä yksi asioilla perusteltu ”soopa”
http://paivanbyrokraatti.com/2019/06/05/ministereiden_rehellisyys/
Tämä tapaus Kiuru on kyllä poikkeuksellisen törkeä sanansyönti, vetää vertoja edellisen hallituksen koulutusleikkaus mielenmuutokselle. Ei ole kunniaksi demareille tällainen.
Kyllähän myös kummastuttaa nämä Marinin työajanlyhennys utopiat, tekisi mieli toiistella vanhaa ”mikä maa mikä valuutta” hokemaa
Ei se Marinin ”möläytys” ensimmäinen ollut edes tästä aiheesta. Vihreät ja vasemmistoliitto sitä aika ajoin ovat ylläpitäneet. Mikäs siinä, palkka sitten vaan pitäisi olla suhteutettuna tehtyyn työaikaan.
Monet sanoo, että tuolla lyhyellä työajalla työmies on tehokkaampi.
Ruotsissa=Työaikakokeilu vähensi henkilöstön sairauspoissaoloja 10 prosentilla, joten sijaisten järjestämisen tarve väheni. Koettu työhyvinvointi lisääntyi 50 prosenttia.
Lisäksi hoitajien todettiin käyttävän aikaisempaa enemmän aikaa vanhuksia aktivoivaan ja sosiaaliseen toimintaan puhtaasti hoidollisten toimien ohella.
Göteborgin kokeilu on herättänyt kiinnostusta myös yksityissektorilla, erityisesti it-alan start up -yrityksissä. Tukholmalainen ohjelmistoyhtiö Filimundus otti kuuden tunnin työajan käyttöön viime vuonna.
Toyota-yhtiön Ruotsin huoltokeskuksessa lyhennettiin työaikaa 13 vuotta sitten. Se paransi nopeasti työn tuottavuutta ja edisti yhtiön kannattavuutta. Lyhennetystä työajasta ei ole siellä luovuttu.
Eemeli, kyllä näitä kokeiluista on ihan hyvä tuoda esille myös se miten ne käytännössä ollaan toteutettu,millaisia kustannuksia kokeilut ovat synnyttäneet ja kenen maksettavaksi.
Useimmilla asioilla on sekä hyvät että huonot puolensa, Eemeli otit esille näitä plussia mutta minun on mahdoton uskoa että huolimatta kaikista hyvistä asioista Marinin ehdotus summa summarum olisi kannatettava, työajan lyhennykset ovat siksi suuret.
Kyllä on kustannuksia tullut. Muutoin hyvä.
Onko Suomessa työ vähentynyt- ei ole ? Vaan, ei ole oikeita tekijöitä oikeille paikoille. Työaikaa sen sijaan pitäisi lisätä, palkalla. Ehkä se houkuttelisi lusmuilijoita töihin.
Katoinpa piruuttani tuota te-keskuksen sivua työpaikoista. Se on niin tolkuttoman monimutkainen, että kukaan tyhmempi ei sieltä ikinä hakemaansa työalaa löydä.
Niinhän se liikenneministeri Marin sanoi ennen vaaleja, että tunnin juna Tampereelta Helsinkiin on saatava aikaiseksi välittömästi. Nyt kohta vaalien jälkeen sanoo, että ”ei tule tapahtumaan”. Meniköhän ”pupu” housuihin, vai loppuiko raha heti alkumetreillä.
Neljä vuotta haukkua louskutettiin edellisen hallituksen vaalilupauksista lipsumista ja nyt sama meno jatkuu. Eikä turhaan haukuta, äänestäminen on aika turhauttava askare.
Myllymatti, olkaamme tyytyväisiä siihen, että meillä on oikeus ihan itse valita omat päättäjämme. Se on suuri etuoikeus verrattuna melkoiseen osaan Maapallon väestöstä.
Vissiin Marin ja muutkin totesivat ei oo rahaa. Ellei sitten ota taas velkaa.
Ministerin velvollisuus on olla ministeri sen valaehtoisen lupauksen mukaisesti. Poliittiset lupaukset sitä ennen ovat markkinointia- eivät täytä hallituksessa valaehtoista lupausta. Olisi tietenkin syytä pitää kiinni siitä, mitä on uskaltanut luvata, jos pystyy siihen hallituksessa, mutta muillakin on siihen sanomista.