Tutustuin Lasse pöystiin ollessamme nuoria Lasse 18 vuoden ja minä 16 vuoden ikäinen. Oli vuosi 1944 syksy, sota oli juuri päättynyt välirauhaan. Kansa tarvitsi muuta ajateltavaa, kuin menetykset sodissa ja ainainen nälkä vieraanaa, kun kaikesta oli puutetta, ruuastakin oli aina mielissä.
Suomi Filmi aloitti filminteon, jonka nimeksi tuli ” Suomisen Olli rakastuu” . Lasse Pöysti oli näytellyt jo monessa Suomisen Olli elokuvassa, minulle tämä oli ensimmäinen.
Filmin juoni oli lyhyeisti seuraava, Olli oli lukiossa poikakoulussa ja minä ja kolme muuta kaveria olimme Ollin luokkakavereita. Eräänä päivänä ilmestyi luokkaamme musiikin opettajan sijainen viehättävä nainen, jota näytteli sen ajaan kuulisimpia suomalaisia näytelijöitä Ansa Ikonen.
Olli alkoi kiusata opettajaa pojille ominaiseen tapaan ja me kaverit olimme siitä Ollille vihaisia. Ei kulunut pitkää aikaa, kun Olli rakastui opettajaan. Me Ollin kaverit saimme seurata sitten Ollia, kun hän kävi mm. opettajan laulukonsertissa. Kerran Olli vei meidät opettajan asunnon ikkunan alle laulamaan laulun ”Niin minä neitonen sinulle laulan” ja opettaja oli tietysi hyvin otettu. Muuten filmi esitti lukiolaisten elämää tuolloin kotihippoineen ja seurusteluineen.
Filmi jäi minulle ensimmäiseksi ja viimeiseksi, mutta kaveruus Lasse Pöystin kanssa jatkui. Kun joskus tavattiin sattumalta kaupungilla, niin aina Lasse pysähtyi turisemaan hetkeksi.
Lasse Pöysti oli hieno kaveri ja hyvin ystävällinen kaikille.
Lämmöllä muistelen nuoruutemme aikoja.
Kepeät mullat Lasselle.
Lasse Pöysti oli kulttuurinero, yksi kaikkien aikojen suurimmista suomalaisista kulttuurihenkilöistä, ellei jopa se kaikkein suurin.
Lasse oli enemmän näyttelijä mitä on nyky sukupolvi yhteensä Lassen muistolle kunnioittaen Teuvo Mast
Lasse Pöysti oppi nuorena Lilla teaternissa Vivica Bandlerin koulussa verrattoman taidon näytetellä hieman vinoon ,”väärin”. Siinä oli jotakin samaa tehoa kuin joillakin harvoilla laulajilla kyky laulaa koko ajan aavistuksen verran kurinalaisesti ”jäljessä”. Tätä Pöystin bravuuria on vieläkin mahdollisuus ihailla – enemmän joissakin hänen muissa elokuvarooleissaan kuin Suomisen perheessä ja sotilasfarsseissa – sekä Televisioteatterin taltioinneissa. Esitettäköön näitä jatkuvasti televisiossa, siis Suomisen Ollin ja sotilasfarssien lisäksi.
Moni-ilmeinen kuin osaava eri aiheisiin perehtynyt näyttelijä, eikä varmaankaan tarkoituksella huomiota kerjäävä.
Se on persoonan kuin monilahjakkuuden merkki. Ei itseään nostava vaan luonnostaan nouseva voima joka on ominaista – ei teennäistä eikä huomionhakuista !
Upea näyttelijä monimuotoisista kyvyistään,