Nyt kun on vauhdilla helteiden saattelemana siirrytty kesään on paikallaan hieman tsiikailla, minkälainen on kesäsuomalainen.
Kesäsuomalainen poikkeaa aika paljon talvisuomalaisesta. Talvella, kun on kylmä ja aina kiire jonnekin suomalainen on jörö, vähäpuheinen ja kuten Jorma Etto runossaan sanoo ”Suomalainen kysyy, kun ei vastata ja vastaa, kuin ei kysytä”.
Mutta kun kesä koittaa suomalainen muttuu täysin. Hänestä tulee ystävällisempi, rennompi ja mukavampi.
Mikä aiheuttaa tämän muutoksen? Tietty kesäloma vaikuttaa paljon, kun saa tehdä asioita, joista itse pitää, kuten kalastaa, metsästää ja viettää aikaa perheensä kanssa. Yksi tärkeimmistä ellei tärkein kesäsuomalaisen harrastus on ikään tai sukupuoleen katsomatta grillaaminen tai suomalaisittain rillaaminen.
Sanotaankin, että suomalaisen kesämiehen paras vihannes on rillimakkara.
Rillimakkaroita on joka lähtöön. Kun katsoo kauppojen makkarahyllyjä, niin valinnan varaa on. Mikä on Suomessa myydyissä rillimakkaroissa se paras? Se on makuasia, josta ei kannata väitellä, sillä maistelemalla se itselle paras löytyy kyllä.
Minä tykkään niistä halvimmista ja rasvaisimmista täysin tietoisena, että ne on epäterveellisiä, mutta elämä on riski ja riskejä täytyy ottaa.
Onni yksillä kesä kaikilla. Aurinkoista ja rentouttavaa kesää kaikille taspapuolisesti.
Samoin sinne. Saas nähdä mitä kesä tuo tullessaan ja vie mennessään.
Kesää vaan juu.
En ole koskaan makkarasta pitänyt. Mielestäni paras kehitys on kanavalikoimien lisääntyminen. Grillissä saa erinomaista kanaa. Toinen suosikkini on maissi, kokonaisena, sitten vähän voita ympärille. Eipä senkään terveellisyydestä paljoa sovi puhua mutta jos nyt kahtena päivänä vuodessa syön grilliruokaa…
Meillä ei ole minkäänlaista grilliä, ei myöskään grillata.
Tuossa edellä mainitsin kaksi lähes grillaavaa; reikäpohjainen ämpäri kalojen halstraukseen tai vaihtoehtona kodan keitinlaitteisto loimutukseen, halstraukseen … jne.
Laiskuus tuo makkaran grilliin.
Tosiasiassa, kyllähän minäkin joskus siinä halstarissa makkaraakin lämmitän, en grillaa; omaa tekemääni ryynimakkaraa, joka alkuaan on kypsennetty savustamalla. Joten syön siis kuitenkin ryynimakkaraa, siinä vaan ei ole verta yhtään.
Eilen sitten kauppareissulla päätin, josko sittenkin maistaisin ja opettelisin syömään mustaa makkara. ostin yhden ”menopaluun”. No, lopputulos oli se, että Moka tykkäsi siitä.