Kepun ja Kokoomuksen syntilista on pitkä

Suomen itsenäisyyden aikana on kaksi puoluetta Kokoomus ja Maalaisliito/Kepu tehneet suuria virheitä mallemme ja kansallemme ollessaan yhdessä samassa hallituksessa.

Jos jätetään käsittelemättä kansalaisodan jälkeinen valkoinen terrori, jossa tapettiin tuhansia suomalaisia työläisiä, monet tutkimatta, johon syyllistyvät nimenomaan kokoomukselaiset ja maalaisliiton suurtalolliset ja keskitymme pariin muuhun suureen syntiin.

1990-luvun pankkikriisi
”1980-luvulla Suomessa vallitsi voimakas taloudellinen nousukausi, joka kesti koko vuosikymmenen. Yksi syy nousukauden pitkittymiseen ja ylikuumenemiseen oli ulkomaisen luotonhakemisen vapautuminen. Aiemmin luoton hakeminen ulkomailta oli luvanvaraista, mutta Suomen pankki vapautti luoton hakemisen 1986 ja tämä johti laajamittaiseen yrityksien lainanhakuun ulkomailta. Ulkomainen lainaraha oli huomattavasti kotimaista rahaa halvempaa. Myös pankkien luotonanto yksityishenkilöille vapautui ja luottokanta kasvoi enimmillään yli 100 % vuodessa. Pankkien valvojille ei kuitenkaan annettu lisää valtuuksia Edellä mainitut seikat johtivat kansantaloudessa olevan rahamäärän voimakkaaseen kasvuun, joka puolestaan nosti asuntojen ja liiketilojen hintoja voimakkaasti. Syntyi kiinteistö- ja pörssikupla, jonka aikana syntyi nopeasti velkarahoituksella suuria omaisuuksia. Termi kasinotalous kuvasi lainarahalla ja sijoittamisella rikastumista.”

Kasinotalous ja pankkikriisi

Kun valuuttalainoja sai helposti, niin pankit  alkoivat kilpailla ankarasti markkinaosuusksista. Lainoja tarjottiin jopa ilman vakuuksia. Varsinkin pienyrittäjät, jotka ylensä kärsivät pääoman puutteesta ottivat paljon valuuttalainoja kehittääkseen yrityksiään. Kuvaava silloiselle pankkitoiminnalle oli, että pankin ikkunaan laitettiin lmoitus, jossa luki ”Nyt  saa lainaa aina 100.000 markkaan asti ilman vakuuksia, eikä tarvitse olla pankin asiakas.”

Pahin kaikista oli säästöpankit ja niiden keskusosakepankki SKOP. Keskuspankki piiskasi säästöpankkeja lisäämään lainoitustaan ja pankit tekivät työtä käskettyä. Moni pankinjohtaja rikastui, kun he saivat hyviä provisioita ja bonuksia ahkeruudestaan lainaa rahaa.

Tätä kasinotaloudenaikaa ei kestänyt kauaa. Pää tuli vetävän käteen. Tuli äkkipysähdys ja yksi pääsyyllinen oli silloinen tasavallan presidentti Mauno Koivisto (SDP), joka oli ent. Suomen Pankin pääjohtaja. Hän piti jääräpäisesti kiinni  vahvasta markasta, sitä ei saanut devalvoida. Koivisto jopa komensi silloista Suomen Pankin pääjohtajaa tottelemaan häntä.

Kun markan arvo kuitenkin aleni markkinoila de facto, niin lopulta Koiviston  oli taivuttava ja markka päästettiin kellumaan, joka tarkoittaa, että markan arvo mitataan joka päivä markkinoilla. Se puolestaan tarkoitti, että de facto markka devalvoitui yli 10 %.

Samalla hetkellä kaikkien valuuttalainojen arvo nousi, joka oli kova isku varsinkin pienyrittäjille, joilla oli paljon valuuttalainoja pankinjohtajien painostuksesta johtuen. Velalliset eivät pystyneetkään maksamaan lainojaan vaaditussa ajassa ja syntyi pankkikriisi.

Pankkikriisiä alettiin selvittä hallituksen toimesta. Hallituksessa olivat silloin pääministerinä Esko Aho (kepu) ja valtiovarainministeinä Iiro Viinanen (kok).

Valtio pumppasi rahaa pankeille miljardeja kaikkiaan 60 miljardia markkaa ja otti lopulta SKOP:n valtion haltuun. Pankkeja kaatui ja niitä fuusioitiin toisiinsa.

Mutta aina on myös niitä, jotka hyötyvät kriiseistä. Pankkikriisistä hyötyi mm. ovela Nalle Wahlroos, joka jopa perusti oman pankin silloin. Hänen rikastumisensa alkoi pankkikriisistä. Muitakin oli, mutta ei niistä nyt enempää, kuin vain se, että riistokapitalismi kukoisti myös silloin kriisin varjossa. Ja porvarihallituksen suojeluksessa.

Velalliset pienyrittäjät, joita oli noin 30.000 Suomessa joutuivat pankkikriisin maksumiehiksi ja kaamealla tavalla.

Presidentti Koivisto, pääministeri Aho ja valtiovarainministeri Viinanen päättivät, että pankit on pelastettava. Se tarkoitti, että pankit alkoivat vaatia velallisilta velkojen takaisinmaksuja, mutta kun rahaa ei ollut oli yritys pantava pakkomyyntiin. Niin meni monien pienyrittäjien koko elämäntyö ja unelma hetkessä ja se ei mennyt monelta ilman suuria uhrauksia. Itsemurhat lisääntyivät paljon, kun moni yrittäjä ei kestänyt sitä, että hänen yrityksensä, joka oli menestynyt hyvin  vietiin häneltä pankkien pelastamiseksi. Mutta sekään ei vielä riittänyt näille riistokapitalisteille. Kun yrityksestä saatu hinta ei riittänyt velkojen maksuun, niin oli myytävä myös oma kotitalo ja monesti pilkkahintaan, sillä ostajia olivat usein pankinjohtajat tai heidän sukulaisensa. Ja hallitus katsoi sivusta tekemättä mitään, joka tulkittiin hiljaiseksi hyväksymiseksi.

Nyt on Perussuomalaisten varapuheenjohtaja Laura Huhtasaari vaatinut, että täytyy perustaa ”totuuskomissio” selvittämään, mitä todella tapahtui pankkikriisin aikana ja miksi.

Mutta Sipilän hallituksella ei ole halua edes keskustella asiasta. Ja syy voi hyvin arvata. Elossa on vielä monia, jotka olivat tekemässä huonoja ja virheellisiä päätöksiä. Mm. Esko Aho, joka oli päämisterinä tuolloin ja on Sipilän puoluetoveri.

Pankkikriisi olisi voitu ratkaista monien asiantuntijoiden mukaan paljon paremmin ja vähemmin vaurioin ja moni pienyrittäjä voisi vielä olla keskuudessamme. Esim. Ruotsi ratkaisi pankkikriisinsä ilman vaurioita taitavasti ja viisaasti.

Jälkiviisaana voi todeta,että pankkikriisiin ja sen epäinhimillisiin seurauksiin olivat syypäitä ennen muuta Mauno Koivisto, joka jääräpäisesti puolusti markan arvoa ja Esko Aho sekä Iiro Viinanen, jotka päättivät, että pankit on pelastettava.

Vanhusten hoito

Viime viikkoina on paljastunut ennenkuulumaton laiminlyöntien ja puutteellinen sekä epäinhimillinen vanhusten hoito erikosesti riistokapitalistien omistamissa hoivakodeissa.

En mene tähän asiaan syvemmälle, sillä asiasta on puhuttu ja kirjoitettu paljon. Mutta sen sijaan tähdennän, että jälleen on samat puolueet hallituksessa, kuin pankkikriisin aikana.

Ovatko Suomen porvarit tyhmiä vai ahneita ajattelevatko he meitä kansalaisia lainkaan vai vain itseään ja viiteryhmiänsä. Kokoomuksen viiterymä on elinkeinoelämä, siis kapitalistit ja Kepun viiteryhmä on suurtalolliset ja joskus ennen myös pienviljelijät, mutta heitä ei enää ole.

Kokoomuksella ja Kepulla on ehdottomasti paljon liian suuri kannatus huomioiden sen, että heidän viiterymänsä ei ole kovin suuri. Monet pienipalkkaisetkin valkokaulusduunarit äänestävät Kokoomusta jostain kumman syystä. Nyt pitäisi silmien avautua näkemään Kokoomuksen ja Kepun todelliset tarkoitusperät.