18 vastausta artikkeliin “Kansallismielisyys on voimaa”

  1. Eikös talvisodan aikana eräs suomalainen näyttelijätär, jonka nimeä en nyt muista, lausui maammelaulun runona Tukholman stadionilla ja keräsi paljon sympatioita.

  2. Nykyään Kansallismielisyys mielletään ”ääriajatteluksi/-” toiminnaksi ”.
    No, vielä on kansallisvaltioita.

    Liiallinen korostaminen mutta mikä että millä tavoin ” on liiaksi”?

  3. Finlandian aikaan 1900 luvun aivan alussa Suomi oli syntymässä ja, se oli voimauttava hymni ja on vieläkin.
    Mutta sillä ei ole mitään tekemistä persujen politiikan kanssa, mitä Väiski tässä yrittää tuoda.

    1. Kerropa missä kohdin?
      Kansallismielisyys kun ei ole puoluesidonnaista eikä mikään puolue sitä voi kieltää edes jäseniltään, vaikka persukammoinen kuinka haluaisi.
      Ei edes persukammoisen puolue, vaikka likeltä liippaa yrittäminen…

    2. jk väittää, muta ei perustele.

      ” se oli voimauttava hymni ja on vieläkin.” – niinpä, toivottavasti ’voimauttaa’ seuraavissa vaaleissakin.

  4. Finlandia on Sibeliuksen aivan loistava sävellys, ehkä paras levytys on Herbert von Karajanin johtama Berliner Philharmonikan esitys.

    Finlandia hymni taas on lauluteos. Se ei tarvitse välttämättä ollenkaan soittimia tukemaan laulajia.

    Kaksi eri asiaa, mutta ne molemmat ovat minulle äärettömän rakkaita.

  5. Ilman kansallismielisyyttä ei olisi enää olemassa Suomea, eikä suomalaisia, imperialistisen roistovaltion Venäjän naapuruudessa.

    1. Finlandia ja Maamme kuin siihen lisäten Aleksis Kiven ” Minä elän ”.

      Eikä unohdeta : Lasse Vireniä, Juha Väätäistä että Pekka Vasalaa ja lisäten edesmennyttä Matti Nykästä_ vain osan mainiten.

      Jos ei ole Itsenäistä valtiota,ei ole kansallismielisyyttäkään !

  6. Nyt kansallisvaltiovihamieliset aatteet ja teot jylläävät sekä rajojemme ulkopuolella että sisäpuolella.

    Siispä hiljentykäämme.

    1. Sen verran että kansallismielisyyttä on muillakn ettei ainoastaan eräillä ryhmittymillä.
      Ehkä vain peitellymmin.
      PS/Siniset korostaen, aiheestakin.

  7. Kansallismielisyys on voimavara. Kansallismielisyys on valtion ydinmehu ja ilman sitä olisimme yhä heimoyhteisöjen täplittämässä epävarmuuden maailmassa, barbaarien hallinnassa., versus talibanit.
    Kansallismielisyyshän kehittyi vasta 1800-luvulla. Se oli kristinuskon seurausta. Se nosti päätänsä ensin Saksassa, Euroopan sydämessä. Sieltä se levisi nopeasti ympäri Eurooppaa. Kansat halusivat löytää oman identiteettinsä.
    Suomessa tämän identiteetin rakentamisen kärkinimet olivat Snellman, Topelius, Runeberg, Lauantaiseura, Elias Lönrot, joka koosti kansalliseepoksemme Kalevalan.- Identiteetin rakentamiseen tarvitaan yhteinen kieli, jumaltarusto (Kalevala),sotasankareita (Välskärin kertomukset), arjen sankareita (Saarijärven Paavo).
    Pisimmälle näissä suomalaisen identiteetin kehityksessä meni Yrjö Sakari Koskinen. Väitöskirjassaan hän esitti, että suomalaiset olisivat olleet hyvin vanha sivistyskansa, jonka juuret ulottuivat Mesopotamiaan asti.
    Koskisen näkemykset vaikuttavat kaukaa haetuilta, mutta kukapa tietää.
    Suomen kuninkaat ovat kiistelty aihe. Kuitenkin heistä löytyy useita mainintoja, merkittävimmät islantilaisissa saagoitsa.

    Vaikuttaakin siltä, että valloittaja, Ruotsi, on väärentänyt Suomen muinaishistorian.Esimerkiksi talonpoika Lalli olisi surmannut piispa Henrikin. Viime tietojen mukaan piispa Henrikin tappoi tanskalainen piispa.

    Jos Suomen muinaishistoria on väärennetty, se tapahtui Eerikin kronikan avulla. Tämä oli Suomen sivistyneistön tiedossa aina 1800-luvulle asti. Sen jälkeen valloittaja, Ruotsi, ja sen kannattajat ovat innolla osallistuneet Suomen muinaishistorian väärentämiseen.
    Esimerkiksi islantilaisessa saagassa ”KaljuGrimrin pojan Egillin saaga” (suomentanut Antti Tuuri) mainitaan, että viikingit tulivat laivallaan Kvenlandiaan (Suomi) ja kveenien kuningas (suomalaisten kuningas) Faravik pyysi viikinkejä avuksi kurittamaan Venäjän puoleisia rajarosvoja. Faravik lupasi viikingeille osan saaliista. Viikingit lähtivät kveenien mukaan ja kukistivat rajarosvot.
    Ei se ollut mikään suuri taistelu, mutta se kertoo siitä, että kveeneillä oli kuninkaita ja järjestäytynyt yhteiskunta sekä melko suuri hallinta-alue.
    Ei kuitenkaan sellainen hallinta-alue, jossa olisi ollut keskitetty hallinto ja paljon alamaisia Ei sellaisia ollut missään muuallakaan. Esimerkiksi Norjan ensimmäisellä kuninkaan Harald Kaunotukan hallitsema alue oli suhteellisen suppea ja varsin riitaisa.

    Enemmänkin porinaa Suomen muinaisesta historiasta riittäisi, mutta riittäköön tämä.

  8. Suomen ja suomalaisten kansallismielisyyden kehityksessä on selviä virstanpylväitä. Niistä merkittävimmät lienevät kansan jumaltarusto, Kalevala, oman kielen arvostaminen: Elias Lönrot, oma rahayksikkö markka, oma kansalliskirjailija Aleksis Kivi, sortovuodet, jääkäriliike, sisällissota ja talvisota, joka umpeutti sisällissodan aiheuttamat traumat.
    Näkisin että Suomen kansan identiteetti oli valmis vasta talvisodan jälkeen.
    Sehän oli sota, joka amerikkalaisen journalistin mukaan täytti kaikki antiikin tragedian mittasuhteet. Daavidin ja Goljatin taistelu.
    Sota, joka yhdisti Suomen kansan. Sota, jossa työläinen, maajussi, pankinjohtaja, opiskelija, kävivät rinta rinnan päin ylivoimaista vihollista, löivät polttopulloilla tankit palamaan, vetelivät rautakangella tankkien piiput mutkille, söivät rautaa ja paskantivat kettinkiä (niin sanotusti).

    Jatkosota oli nimensä mukaan jatkoa talvisodalle. Toveri Stalin ei ollut unohtanut kirvelevää arvovaltatappiota. Sodan jälkeen Suomen kommunistit yrittivät saada Suomen liitetyksi Neuvostoliiton onnelliseen perheeseen. Yritykseksi se kuitenkin jäi.
    Niin kuin Väinö Linna on sanonut, suomalainen on huono kommunisti, liian individuallistinen, liiaksi sooloilija semmoiseen järjestykseen.

    Emme ole ruotsalaisia, venäläisiä meistä ei tule, EU:n politrukkien manipuloitavissa me emme ole, joten olkaamme suomalaisia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *