Sipilän hallituksen lainvalmistelutyö on ollu koko vaalikauden ala-arvoista. Lakiesitykset on tuotu eduskuntaan huonosti valmisteltuina. Tästä on lukuisia esimerkkejä, joista markittävin on sote -ja maakuntauudistus. Se on palautettu uuteen valmisteluun kolme kertaa ja edelleen perusstuslakivaliokunta painiskelee sen kanssa ja nyt näyttää siltä, että jälleen kerran sote joutuu uuteen valmisteluun.
Mitä tekee hallituspuolueiden poliitikot? He ovat alkaneet arvostella asiantuntijoita, joita on aina käytetty lausunnon antajina eduskunnan valiokunnissa. Asiantuntijat, yleensä yliopistojen professorit ovat tärkeitä lainvalmistelussa perustuslain näkökulmasta.
Kun nyt näyttää yhä todennäköisemmältä, että sote -ja maakuntauudistus ei valmistu tällä vaalikaudella, niin hallituspuolueiden edustajat ja ministerit ovat alkaneet arvostella asiantuntijoita. Se on muka heidän syy, että lait viivästyvät. Halpamaisinta on, kun asiantuntijoita on alettu nimittelemään halventavilla nimillä. Esim. puolustusministeri Niinistö nimitteli asiantuntijoita ”perustuslakitalebaaneiksi” ja pääministeri Sipilä jo aiemmin ”kaiken maailman dosenteiksi”.
Hallitus siis vierittää omat virheensä asiantuntijoille. Sipilän hallitus on itsenäisyytemme ajan huonoin hallitus. Sipilän hallituksen taival päättyy onneksemme pian ja jättää jälkeensä vain savuavat rauniot esim. työmarkkinkentälle.
Tottahan Väinö oikeassa siinä on että keskentekoisia lakiehdotelmia on hallitus liikaa saattanut ilmoille, eikä asiantuntijoiden morkkaaminen noin yleisesti fiksua ole.
Mutta ihan täysin ei siihenkään pidä tuudittautua että asiantuntijat aina kirjoittavat täysin irrallaan omista poliittisista mieltymyksistään, ihmisiä kumminkin vain hekin ovat.
Eiköhän tämä hallitus ole käyttänyt itse kaikkein eniten kaikenmaailman ns asiantuntijoita saadakseen läpi haluamiaan lehmänkauppoja?
Tässäkin asiassa on kaksi puolta. On aivan totta että Sipilän hallitus on tunaroinut, etenkin liikenne- ja soteasioissa. Kritiikki on ansaittua.
Toinen totuus on että yliopistoista on tullut opposition äänitorvia ja yhä useampi professori ja tutkija tunnustaa poliittista väriä varsin rankasti.Joskus he puvuat asiantuntemuksella, joskus he käyttävät asemaansa toimiakseen vaalimainoksena.
Valitettavasti Kyuu on oikeassa.
Yliopistoista on alkanut kuulua kaikuna 60-70-lukujen ääni, mikä vastusti kaikkea mahdollista vasurien vihaamaa.
Proffat niissä ovat alkaneet politisoida tavalla, mikä on kaukana akateemisesta periaatteesta.
Puolustusministeri Jussi Niinistön puheenvuoro kommunisteista ”asiantuntijoina” oli erittäin hyvä ja täysin paikallaan:
https://blogit.iltalehti.fi/jussi-niinisto/2019/02/19/eduskunnan-on-ryhdistaydyttava/
J. Niinistö täysin oikealla asialla esim. M.Scheininin osalta, joka on äärikommari ja yrittää jarruttaa kumppaneineen perustuslakivaliokunnan töitä tiedustelulain ja soten osalta.
Silloisille perussuomalaisille aukesi voitollisten viime eduskuntavaalien jälkeen hallitustaivas. Puheenjohtaja Soinin hyvinvoipa olemus pääsi kuninkaantekijäksi. Tässä imussa Soini sai valita persujen ministerit sekä pitkälle myös heille sopivat salkut. Puolustusministeriksi hän otti yksisilmäisen sotakiihkoilija Jussi Niinistön kun tiesi tällä olevan kansamme keskuudessa taktisessa mielessä riittävästi juoksuhautoihin jumiutuneita hengenheimolaisia.
Niinistö sai itselleen helpon ja kiinnostavan leikkikehän mielenlaatunsa mukaisessa autoritaarisessa sotalaitoksessa. Auktoriteetin asema siellä meni päähän. Muu yhteiskunta ja hallinto jäi sivuseikaksi. Pääministeri Sipilä suojeli ja tasoitteli puolustusministerin kupruja mm. sotaharjoituskutsujen kanssa sekoiluja pitääkseen hallituksen kasassa.
Sotilasjohtaja jumalan armosta meni lopulta kapea-alaisuuttaan vauhtisokeassa ylimielisyydessään liian pitkälle käydessään eduskunnan kimppuun. Pääministeri veti suojelevan kätensä pois koska oma nahka alkoi olla vaarassa. Tuli mahdollisimman hillityiksi muotoillut moitteet. Moitteet oli oman imagon vuoksi pakko antaa mutta hillitysti koska pääministeri pelkää hallituspohjansa rakoilua mahdollisissa tulevissa eduskuntaäänestyksissä.
Puolustusministeri Niinistön ministerintaival on kuvattu ennakoivasti viiltävän osuvasti Aarne Tarkaksen ohjaamassa kotimaisessa elokuvassa ”Herra sotaministeri” vuodelta 1957.
Varsin hyvin Viljo Asikaiselta luonnehdittu. Jussi Niinistö osoitti enemmänkin poliittista suhmurointitajua kuin toisen kauden kansanedustajalta olisi osannut odottaa.
Ministeriön kansliapäällikön vaihto; aiemmin Suomen historiassa on vain -22-23 ollut siviili kansliapäällikkönä. Kansliapäällikköhän on eräänlainen lapsenkaitsija, joka huolehtii, ettei ministeri ihan hölmöile.
Niinistö vaihtoikin vanhan ammattisotilaan siviiliin ja sai näinollen vapaan pelikentän ja sehän kyllä on huomattu.
Kun ministereiden suusta/tekstistä ilmenee mm.sanat ”vinkuminen,talebanit” niin herkempiä kuin valioita joita eduskuntaan on valittu ; niin alkaa syntyä kummia ajatuksia heidän kaltaisista arvoasteikoista/-maailmoistaan – kun politiikka iskee persuuksiin korkealla olevaan sivistysosastoon !
Vaiko vastakohdat täydentävät toisiaan kulisseissa että niiden takana ?
Vaiko tietty omakohtainen suoruus parempi kuin tilktak_sana että tekstimuodot?
Eihän kommunistit taida tykätä Jussi Niinistöstä, koska ovat yleensä aina sitä vastaan, mikä vahvistaa Suomen puolustusta. Puolustusministeriä haukutaan sotahulluksi kun hänen ainoana intressinään ei ole säilyttää ruotsinkielinen varsukunta ja tai jokin muu patsastelu. Liikenneministeriä ei haukuta tiehulluksi eikä sosiaali- ja terveysministeriä sosiaalihulluksi vaikka ottaisi työnsä tosissaan . Jotkut perussuomkalaisetkin ovat hypänneet kommunisitien kelkkaan ihan vaan koska vihaavat Niinistöä siksi että hän ei lähti siniseen ryhmään. Halla-aholaisethan halusivat puolueen pois hallituksesta ja vaihtaa ministerit. Niiniistö itse totesi haastattelussa, että asetti isänmaan edun puoluepolitiikan edelle. Jos hän olisi lähtenyt, moni asia olisi jäänyt kesken ja homma taas jonkun hunsvotin haltuun.
Jussi Niinistö on tehnyt hyvää työtä. Harmi, että hävittäjähankinnat jäävät seuraavalle hallitukselle. Ei tiedä, millaista sekoilua siitä lopulta tulee.