Uusi viikko on alkamassa. Aamu on kesäisen levollinen mitä säähän tule täällä maamme lounaiskolkalla. Aurinko nousee ja ilma on tyyni, Pitkänsalmen pinta on aivan ”pläkä”, kuten purjehtijat sanovat, kun ei tuule lainkaan.
Mutta tuskimpa Säätytalossa tunnelma on yhtä levollinen, kuin luonnossaa. Tänään on nimittäin alkamassa vasta varsinainen vääntö rahasta ja kuten aina rahanjaossa ja sen hankinnassa tunteet helposti kuumenee.
Toistaiseksi ei ole vielä kuultu yhtään uutta sanaa, kuten viime kerralla, kun Sipilä veti hallitusneuvotteluja. Silloin kansa oppi ”vatuloimaan”. Suuri ihme ei olisi, jos ei jo tällä viikolla puheet kovene ja ulosmarssejakin väläytellään. Voisiko sitä vaihetta kutsua ”vituloinniksi”?
Lehtitietojen mukaan Säätytalo ei enää riitä hallitusneuvottelijoille. Onko lobbareiden määrä jo niin suuri, että pitää varata H.gin Messukeskus hallitusneuvotteluja varten.
Kansalaiset ovat ihmeissään tästä kaikesta. Mitähän tästä tulee? Onko pallo karkaamassa Rinteeltä?
Tärkeintä on kokoustaa ja isolla joukolla – ne päätökset ovat sitten eri asia?
Toivokaamme että miettivät myös hoitajamitoitusta; 0,5-0,6-0,7? Ei voida asettaa yleistä yhtä rajaa. Kävin e-hoitokodissa ja siellä yksi istui pystyi vielä sentään istumaan dementoitunut joka sanoi odottavansa kuolemaa… Hän oli vain yksi heistä. Virikkeet olivat nolla tv:tä lukuunottamatta. Kyllä säväytti nähdessä se tilanne. Käykää katsomassa ja asettukaa siellä olevan henkilön asemaan.
Sanoisin että kaksi vaihtoehtoa näin pääpiirteittäin.
1. Nöyrtymisoptio. Rinne huomaa että rahaa ei ollutkaan piirongin laatikossa niin paljoa ja hän tekee vesittyneen hallitusohjelman jossa ei tehdä juuri mitään. Sitten sopivin mainoslausein se laitetaan kuulostamaan hyvältä.
2. Uhoamisoptio. Rinne pistää rahaa palamaan oikein urakalla kunnes muutaman kuukauden tai ehkä vuoden päästä tulee sitten täysi läimäys naamalle.