Oheisessa Kommunistisen työväenpuolueen (KTP) radio-ohjelmassa puheenjohtaja Mikko Vartiainen kertoo proletariaatin diktatuurista, miten se kuuluu puolueen ohjelmaan.
On oikein hyvä, että keskustellaan tieteellisistä ja ideologisista kysymyksistä, myös porvarimeedioissa, jos niihin vain päästään.
Tämä on muuten ihan hyvä esitys, mutta tässä on yksi käännösvirhe.
Leninin käyttämä sana ”sila” EI ole VÄKIVALTA vaan VOIMA, tai sotilaallinen tai poliittinen tai vaikka sähkövoima.
Sana on suomen voiman täysi ja kaikinpuolinen synonyymi. Väkivalta on venäjäksi ”nasilie” tai ”neistokostj”. Ne taas tarkoittavat pelkästään henkilöön käyvää, fyysistä koskemattomuutta rikkovaa väkivaltaa.
Tämä virhe on myös joissakin 20-luvun vähän ruudisauhuisissa kommunistien omissa käännöksissä.
Eräs Robert Service on rakenteanut käännös”virheille” ja kusetuksille koko oman ”Lenin-teoriansa”.
http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/87347…
” RK
17.08.2002 02:13:53
88033
” Leninillä perusteiltaan oikea moraaliteoria
Mörri kirjoitti 16.08.2002 (88001)…
>…toisesta lähteestä käännettynä englanniksi.
>Shortly after the Bolshevik Revolution in Russia in 1917, Vladimir Lenin
>wrote, in reply to a critic of Bolshevik dictatorship and terror: ”The
>revolutionary dictatorship of the proletariat is rule won and maintained by
>the use of violence by the proletariat against the bourgeoisie, rule that is >unrestricted by any laws.”
Se on minulle ihan sama,onko Servicen suomalainen kääntäjä kääntänyt väärin, vai onko hänellä ollut pohjana väärä englanninnos Leninin tekstistä: violence olisi venäjäksi lähinnä ”nasilie” tai ”neistokostj”. On tuossa sitten ollut ”sila” tai ”nasilie” [se oli sila, RK] , joista jälkimmäsen lähin suomennos olisi kai voimankäyttö, voimatoimet, se kun on ennen kaikkea juridinen ilmaus, toisin kuin yleiskäsite ”sila”, niin sitä ei pidä kääntää sanalla violence.
Violencella ei tarvitse olla mitään tekemistä minkään poliittisen tai muunkaan voiman kanssa.
Tuo on jostakin sisällissodan aikaisesta puheesta, se ei ole sinänsä mikään proletariaatin diktatatuurin määritelmä, sellaiset minä esitin jo aikaisemmin sekä Marxilta että Leniniltä. ”
Minä en todellakaan käsitä, miten punaiset olisivat pystyneet puolus- tamaan itseään ja kansaa valkokaartilaisilta keisarin entisen väkivalta- koneiston poliittisen väkivallan huippuammattilaisilta ilman vastakkaista väkivaltaasotatoimia.
Ja Kerenski muuten kieltäytyi ehdottomasti tunnustamasta Suomen täyttä itsenäisyyt- tä, ja hän käytti verukkeena, että sellaista ei muka olisi edes haettu (josta puolesta en sitten silloisen porvarillisen senaatin osalta tiedä… lähde: Lenin: Venäjä ja Suomi, Valitut teokset)
Jos valkoiset olisivat todella voittaneet, ja hyökänneet sitten myös Suomeen, niin mitä Suomessa silloin olisi pitänyt tehdä? Eikö heidän torjumisekseen olisi pitänyt käyttää väkivaltaa?
>Robert Service oli edelleenkin oikeassa.
Hän on kääntänyt tahallaan väärin.Kuin Piru olisi kääntänyt Raamattua. Proletariaatin diktatuurin ja muiden vastaavien käsitteiden tieteelliset merkitykset olisi haettava esimerkiksi Tiedeakatemian johdolla tehdyis- tä tutkimuksista tmv., ei niinkään joistakin erillisistä väärin käännetyistä puheenpätkistä, varsinkaan, kun tuo nimenomainen asia ei marxilaiselle puolueelle edes ollut Leninkään päätettävissä, ainakaan ilman mitä perusteellisimpia osoituksia siitä, miksi Marxin kantaa olisi jonkin näytön takia muutettava… ”
Tuossa yhteydessä on englanninkielisissä kommunistilähteissä käytet- ty sanaa ”force”, joka on suomeksi ”pakko”. Se ei ole venäjän ”silan” synonyymi, mutta toisaalta englannissa ”power” tarkoittaa politiikassa ja valtiotieteessä ”valtaa”.
Huomatkaa edelleen ehdottomasti, että Marxin alkuperäissana on dictatorship eikä dictature, diktaattoruus eikä niinkään diktatuuri , vaan olotila eikä ”olio”.
https://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Dictatorship+of…
” Dictatorship of the Proletariat
the power of the working class, established as a result of a socialist revolution and having as its aims the building of socialism and the transition of society to the construction of communism. This power is called proleta- rian because the working class, led by the Marxist-Leni- nist party and allied with the peasantry and other democratic strata of society, holds the leading position in society and the state. It is called a dictatorship because, while implementing the broadest democracy for the working people, it uses force whenever necessary to suppress the resistance of the exploiting classes and the activity of elements hostile to socialism.
The doctrine of the dictatorship of the proletariat flows inevitably from the Marxist-Leninist theory of classes and the class struggle. Marx and Engels opposed the petit bourgeois tendencies that endeavored to reconcile and conceal class contradictions, and they also opposed the anarchists, who called for the immediate destruction of any state orga- nization. In opposition to these ideas, Marx and Engels proposed that it was necessary that the proletariat win political power in order to build a new society.The proletariat needed power in order to “wrest by degrees all capital from the bourgeoisie to centralize all instruments of produc- tion in the hands of the state, that is, in the hands of the proletariat, organized as the ruling class, and in order to increase the total of the productive forces as rapidly as possible” (“Manifesto of the Communist Party,” 1848, in K. Marx and F. Engels, Soch., 2nd ed., vol. 4, p. 446). … ”
Suhtautuminen proletariaatin diktatuuriin jakoi työväenliikkeen lopul- lisesti kahtia Venäjän vallankumouksen jälkeen, kun Itävallan puoluejoh- taja Karl Kautsky vastusti jyrkästi Leninin suorittamaa monipuolue- vaaleilla valitun Perustuslakia säätävän kokouksen hajottamista, joka johtui siitä, että muiden puolueiden kuin bolshvikkien johtajat johtivat aseellisia kapinoita hallitusta vastaan , jossa olivat bolshevikit ja vasem- misto-Eserrät, eri puolilla maata. Kautsky käänsi ja esitti kysymyksen lännessä niin, että muka ”bolshevikit kannattavat väkivaltaa, mutta sosialidemokraatit vastustavat”.
Kysymyksessä ei kuitenkaan ollut todellisuudessa kysymys suhtautu- misesta väkivaltaan, eivätkä kautskylaisetkaan sosialidemokraatit ol- leet keskimäärin yhtään sen enempää absoluuttipasifisteja kuin muut- kaan: kysymys oli aina viime kädessä siitä, minkä asian eteen kukakin minkäkinlaista väkivaltaa oli valmis käyttämään. Karl Kautskyn puolu- een johto ei ollut valmis puolustamaan Frans Joosefin hallintoa aseelli- sesti,vaan mielummin kaatamaan sen siten.Fysiikan professori Frierich Adler,joka oli Kaustskyn kakkosmies puolueessa ja Ernst Machin (1838 – 1916) kakkosmies tämän nimeä kantaneessa tieteenfilosofiakoulu- kunnassa (jota vastaan Lenin kirjoitti pääteoksensa Materialismin ja empiriokritisismin) ampui omakätisesti liittopresidentti (pääministeri) Karl von Sturgkhin rangaistuksena maailmansodan sytyttämisestä (mihin yksi ja toinen kommunisti totesi, että ”eihän se mikään paska mies ollu!”) Saksassa Eduard Bernstein (1850-1932) vetäytyi puolueen johdosta sen asetuttua Friedrich Ebertin johdolla tukemaan Wilhem II:n sotapolitiikkaa ja -ponnisteluja. Tappion jälkeen Ebert nousi Weimarin tasavallan presidentiksi. Hänen sosialidemokraattinen puolustusminis- terinsä Gustav Noske kukisti verisesti sosialistiset vallankumousyri- tykset Baijerissa ja Berliinissä. Noske oli noin 75-vuotiaana maukana yrityksessä tappaa Hitler, koska tämä oli liian tyhmä ja häiriintynyt johtamaan sotaa voittoon…
Kerrotaan, että sosialidemokraattiset puolueet (ilman bolshevikkeja) pitivät Sveitsissä (ilmeisesti salaista) maailmankonferenssia, kun tieto ensimmäisen maailmankonferenssin syntymisestä saapui sinne kesken istunnon. Järjestäjä oli kaukonäköisesti edellyttänyt, että pyssyt jäte- tään sitten majapaikkaan tai vieläkin kauemmaksi – mitä osanotta- jat noudattivatkin. Jos näin ei olisi tapahtunut, olisivat saksalaiset ja ranskalaiset sosialistit ruvenneet siltä istumalta ampumaan toisiaan pöydän yli, arvelivat myöshemmin jotkut osanottajat.
Ennen I maailmansotaa bolshevikkja ja menshevikkejä oli jakanut kaik- kein enten kysymys siitä, mikä on työväenliikkeen pääorganisaatio- muoto:ammattiliitot,kuten menshevikit sanoivat,vai tarkoitusta varten perustettava erityinen poliittinen puolue, kuten bolshevikit sanoivat.
Lenin oli sanoutunut irti terrorista poliittisena menetelmänä jo silloin, kun hänen isoveljensä hirtettiin narodnikkien (eserrien) organisoimaan tsaarin murhayritykseen osallistumisesta. Sen sijaan menshevistiset ammattiliittojohtajat kieltäytyivät jo ”neuvottelutaktisitakin syistä” sellaista ehdotonta kantaa ottamasta.
Eserrät ajoivat maiden jakamista pyssyillä yksityistiloiksi; balshevikit tulivat useinkin varsinkinreuna-alueilla kuten Baltiassa paremmin toimeen eserrin kuin menshevikkien kanssa. Bolhevikit myös arvioivat silloin tällöin eserrien olleen enemmän oikeassa, esimerkiksi Viron vallankuomuksessa: sakalaisten paronien läänitykset olisi pitänyt jakaa perhetiloiksieikä heti kollektivisoida – mutta ei varmaan koskaan menshevikkien.