https://www.aamulehti.fi/a/201342235
” Riitoja, kanteluja ja ulosmarsseja – Mari Walls astuu Tampereen uuden säätiöyliopiston rehtoriksi vaikeassa tilanteessa, mutta hänellä jos kenellä on kokemusta, miten siitä voi selvitä
Tampereen uuden yliopiston arki alkaa tä- nään 7. tammikuuta maanantaina. Tampe- reelle samalla synnytetyn – herättämiin pelkoihin Walls suhtautuu rauhallisesti. Hän on kokenut yhdistymisen ennenkin. Uusi Tampereen yliopisto syntyi, kun Tampereen teknillinen yliopisto ja Tampereen yliopisto yhdistyivät. Uusi yliopisto omistaa Tampereen ammattikorkeakoulun osake-enemmistön.
9.12.2018 08.07 – Päivitetty 7.1.2019 10.08
Saaressa oli tylsää.
Mari Walls, 57, vietti lapsuuden kesälomansa itäisellä Suomenlahdella kotkalaisen isänsä kotiseudulla,ja mökkisaaressa hän joutui keksimään itselleen tekemistä. Hän kahlasi rantavedessä tutkiskellen siellä uiskentelevia pikkukaloja, kierteli saaren metsikössä keräten kasveja ja huomasi innostuvansa. ”
Tässä on kaikki, mitä Aamulehti näyttää jutustaan ei-tilaajille.
Jos joku tilaaja kopsisi lisää ja kommentoisi, olisi hyvä.
Minä luin tuon jutun, mitään tuon syvällisempää tai fisionäärisempää siinä ei ollut – ei edes jotakin sellaista syvältä perseestä olevaa fisiota, kuten oli joskus ennen joillakin entisillä TTKK:n/TTY:n rehtoreilla heidän aloittaesssaan.
Walls on väitellyt tohtoriksi selkärangattomien indusoituvasta puolus- tuksesta. Vaikuttaa ilmeisltä, että sillä, ja tällä asialla ei ollut juuri mitään tekemistään hänen myöhempien hallinnollisten ”työ”tehtävien kanssa. Tampereella kasvaneena vaikkakaan ei syntyneenä hän tietää, että mitä tahansa ei Tampereella ja Hämeessä edes tunnusteta (oikeaksi) työksi…
Miksi sitten epäillä tätiä hölynpölläriksi?
Sehän hänellä on toki aiva erinomainen tilaisuus – JA VELVOLLISUUSKIN! – myös todistaa vääräksi!
Maamme ”tiedettä” sanotaan moneltakin suunnalta viime aikoina (vuonna) johtaneen NOIN NELJÄN HÖLYNPÖLYTANTANTAN JUNTTA, johon joka tapauksesssa kuuluvat Helsingin yliopiston hallituksen puheenjohtaja TARJA HALONEN, TAMPEREEN YLIOPISTOSÄÄTIÖN nyt just eläköitynyt JOHTAJA MARJA MAKAROW sekä Opetus- ja kulttuuriministeriön kansaliapäällikkö ANITA LEHIKOINEN. Nyt kun ryhmän ohjus MARI WALLS korvaa Makarowin, neljäntenä on Ulkopoliiitiseninstituutin UPIn TEIJA ”Tiilipäinen” TIILIKAINEN (jota pidetään myös aivan tyhjänä bluffina). Siinä on ollut myös Ruotsiin takaisin siirtynyt TUULA TEERI. Ryhmän ohjuksena on toiminut myös ANNE ”Kankkulan-Prunnila” BRUNILA.
” Yliopistot – vieraan vallan, vanhoillisuuden ja latistumisen keskuksia
Tuottaa tuskaa voittaa alakulo, minkä tapahtumat yliopistomaailmassa aiheuttavat. Kymmenen vuotta yliopistoja on ohjattu vieraan vallan alle. Tuo vieras valta on talouselämä.
Askelmia yliopistokaappauksen tiellä:
- yliopistolaki 2010, vallan keskitys yliopiston hallitukselle, rehtorille ja opetusministeriölle
- säätiömuodon luominen
- rehtorin vaalin siirtäminen yliopiston hallitukselle (bulvaanipiirteitä)
- pääomittaminen, vivutus valtion pesämunalla, yritysmuotoinen sijoitusajattelu
- suuryritysten ja rahavallan ujuttaminen yliopistojen hallintoon (esim. Risto Varma / Oulu)
- yritysjohtamiseen pakottaminen, strategiointi, priorisointi ja muut sotatermit
- tieteen politisointi perustuslain vastaisesti, Strategisen tutkimuksen neuvosto akatemiassa
- tutkimusvapauden tuhoaminen valtion tutkimuslaitoksista (Metla, RKTL – > Luke)
- työelämäprofessuurien luominen (viimeisin löytö: Tiina Raevaara / Turku)
- mielivaltainen ja jopa laiton pakkovallan käyttö, mm. tapaus Tampere
- eliittimyönteisten rehtorien valinnat, viimeisimpinä Jari Niemelä ja Mari Walls
- Business Finlandin vivuttaminen yliopistojen sisään
- tilauskoulutus, yliopistot yritysten ammattikouluiksi
- lukukausimaksujen hivuttaminen
Tuoreet rehtorivalinnat, Mari Walls Tampereelle ja Jari Niemelä Helsinkiin ovat syvälle ulottuvan kaappauksen pintaa, mutta sellaisenaan kuvaavia.
Rehtorien valinnat bulvaanipiirteineen, salailuineen, omavaltaisuuksineen sekä lopputulosten huonous oikeuttavat päätelmän: rehtorin vaali on siirrettävä koko yliopistoyhteisön asiaksi.
… Onko maailmassa suurempaa kummaa kuin jokaikisen asian vääntä- minen sukupuolikysymykseksi. Yliopistoviisaat Anu Koivusesta, Jo- hanna Vuorelmasta ja Mari Kiviniemestä alkaen mittaavat tasa-arvon puutetta promillen kymmenyksillä. Muuta tutkittavaa maailmassa ei olekaan. Myös rehtori Niemelä oli keksinyt yhden esimerkin Tasa-arvos- ta yliopistossa. Valtakunnan yliopistojen rehtorien viraali koostumus ei ole hänen vastuullaan.
Naisten monitaitoisuuden todistaa se, että yliopistokaappauksen toi-meenpano-osasto koostuu vain naisista. Ylinnä heitä on neljä: Anita Lehikoinen, Marja Makarow, Tarja Halonen, Teija Tiilikainen. He valit- sevat rehtorin,eikä vain Helsinkiin.Tampereen valtausta tämä naiskaarti johtaa kuin Mannerheim 100 vuotta sitten, ammuttiin Raatihuoneen tytöt, paloi Tammela, tänään palaa yliopisto. Tampereen yliopistoa ei enää ole, on vain wallsilainen ammattikoulu, latteuksien latoja, hietarannan möyrijä.
Sota vaatii tietopohjan (näinhän rehtori Niemelä kertoi), maastokartoi- tuksen ja tiedustelun. Feministisen sodan päätiedustelija on Helsinki Demos. Niin terävää vastavakoojaa ei ole että löytäisi kaikki ne temput jotka Helsinki Demokselle valtion rahoilla annetaan. Demos paisuu kuin hiivapulla. Kaikista tempuista ei puhuta, kaikkea ei panna näkyviin, seminaarissa huolimaton vararehtori lipsauttaa.
Sota vaatii myös verkoston. Yhden silmun paljastaa uusin työelämä-professorilöytö, Tiina Raevaara (”sallikaa minun nauraa”) Turun ylio- pistoon. Signaali etsii lyhimmän reitin, niin myös Turun yliopiston hallituksen ja Helsinki Demoksen välillä. Feministinen sota on kuin jäävuori, muutama prosentti näkyy, valinnat tehdään pinnan alla. Tätä kutsutaan avoimeksi hallinnoksi ja Suomen menestystarinaksi.
Tamperelaista latteutta
Tämän tarinan synty on syvällä. Tiedättehän Luonnonvarakeskuksen, Luken. Miten se syntyi? Vuosikymmeniä valtiolla tutkittiin metsää, kalaa, vettä, maata. Aina ei tyydytty toistelemaan virallisia viisauksia. Tutkijoista osa on ketteriä (kuten meistä muistakin), ajattelivat aivoilla, asettivat omaperäisiä kysymyksiä. Näin oli Metlassa, RKTL:ssä, muuallakin. Ei, noin ei saa olla, päättivät ”me päättäjät”. Vyörytysavuksi löytyi Sixten Korkman ja pari luottohenkilöä ministeriöistä. Metla, RKTL ja muut nurin. Tilalle Luke. Luke tutkii vain olevaa. Pääjohtajaksi istutettiin varma tapaus, Mari Walls.
Pari vuotta sitten olin eduskunnan retkeilyllä. Luken tutkija kertoi että heitä on kielletty lausumasta aiempien laitosten (Metla, RKTL) nimiä. Huomatkaa: kielletty. Kieltäjänä oli Luke ja siis Luken pääjohtaja Mari Walls.
Mari Walls esiintyi myös eduskunnan Tutkas-seurassa. Ei, tuota en jaksa kuunnella. Olevien elinkeinojen toiveiden toistelua, ei irtautu- miskykyä, ei lennokkuutta (Jukka Korpelan sanoin: olevan toistelua). Latteaa empirismiä, siinä on suomalaistieteen ja suomalaisyliopiston huippu tänään, rehtoreista alkaen.
Tampereen yhdistetyn yliopiston rehtoriksi valittiin siis Mari Walls. Menettelytavoista on valitus- ja oikeusprosessit menossa. Oikeus- kansleri Tuomas Pöysti lehtitiedon mukaan kieltäytyy vastaamasta edeltävän rehtorin kysymykseen (eikö kieltäytyminen ole lainvastaista, virkavirhe, Pöystin pakkovalitutti Sauli Niinistö). Rehtorin valinnan pääjunailija lie ollut Marja Makarow Helsingistä.
Mari Walls – ajattelun ja sanomisen kieltäjä, sensuroija, olevien elinkei- nojen horisonttiin kiinnittyjä, lattea empiristi. Nyt siis yliopiston rehtorina. Sääli TTY:tä, sääli Tampereen yliopistoa, sääli meitä kaikkia, sääli maailmaa. ”
Näin asoistalaajasti seurannut Tampereen yliopiston kasavatti Juhani Kahelin. Olen täysin samaa mieltä.
Kiitos Risto!
Juttu oli, kuin minun ”kynästäni”. Haluaisin jälkeenjäävän jälkeni olevan yhtä terävää ja koskettavaa, TOTTA!
Vähän jännittää, vieläkö saan kommentoida täällä, mutta kyllähän maailmaan blogeja mahtuu, joten siirrytään muille areenoille.
Mua on ottanut jo jonkunaikaa pattiin toi naisten/vihreitten ja vassareitten järjetön vyörytys kaikilla aloilla. Mikä meitä miehiä vaivaa? Lapatossuja!
Tämä yhteiskunta on ajettu, miesten annettua ”perää”, ihan sairaaksi!
Enää ei synny lapsia, ainoastaan homot lisääntyy, vaikka ennemmin sellaisen sanottiin olevan mahdotonta!? Kehitys kehittyy? Enää ei sellaista tv-ohjelmaakaan taida olla, jossa ”miehet” eivät nuoleskelisi keskenään!?
Tuntuu siltä, kuin olisi tullut lapseksi jälleen!
Tulee mieleen satu, jossa lapset ihmettelivät ihmisiä, jotka hurrasivat keisarin ”kostyymiä”!? Ne sanoivat, että ”eihän tolla oo vaatteita ollenkaan!!”
Vaikuttaa siltä, että koululaitokset on muutettu aivopesuloiksi!
Kaikki, jotka sinne haettuaan joutuvat, pestään samaan muottiin!
Enää ei mikään ole pyhää, jota voitaisiin kunnioittaa, esim. laulut, joita ennen sai vapaasti laulaa. saati usko Jumalaan! Siitä ei saa puhua, ettei nääpurintäti, se femmari repeä liitoksistaan! (Siitä se sotku tulisi!)
Ennen, silloin, kun maailmaa ja Suomea rakennettiin, miehet tekivät työt kodin ulkopuolella ja siittivät lapset kotona. Naiset, siis ÄIDIT tekivät työt kotona ja hoitivat ja kasvattivat lapset oikeiksi ihmisiksi. Isät toivat rahaa, jolla kustannettiin eläminen. Kansakouluun lapset pääsivät yhteiskunnan kustannuksella, mutta ei pidemmälle.
Siihen tyssäsi minunkin opiskelut, kun ei ollut rahaa. Vähän se kirpas, mutta sain kuitenkin sellaisen elämän, josta en päivääkään vaihtaisi pois! Jumalalle KIITOS!
Olen saanut tehdä yli 50v. monenlaisia töitä, joissa olen saanut oppia monilta aloilta, joista en varmasti tietäisi, jos olisin opiskelemaan päässyt!
Ehkä joku pitäisi saavutuksena, että olen omin käsin tehnyt viisi omakotitaloa, joista kolme ns. pitkästä tavarasta. Tähän nykyiseen muutimme reilu vuosi sitten. 🙂
Olen ollut metallitöissä Tampellassa 8v. ja mm. yrittäjänä vuodesta 1987.
En Luojan kiitos ole ollut päivääkään työttömänä!
Tällä hölynpöly”tiede”hommalla ei ole juurikaan varsinaisesta tekemistä vasem- misto-oikeisto-jaon kanssa: hölynpölläreitä löytyy niin oikealla, vasemmalla kuin keskelläkin. Isommat hölynpöllärimafiat sijoittavat vaikuttajiaan harkitusti joka puolueeseen laidat mukaan lukien, joista he pelaavat huomaamattomasti yhteen esittäen samaa ideologiaa (mika se sitten kulloinkin onkin) kuorrutettuna erilaisilla, päinvastaisillakin ARVOILLA eli päämäärillä.
Mää voin kuitenkin sen verran sanoa varmasti, että tässä tanttamafiassa on parikin takavuosia hurjasti hypetettyä mutta armotta kumottua HUUHAA-teriaa, nimittäin
1) ns. ”paholaismiesteoria” (demonic males theory), esittäjänä 60-luvulla Sarah Plaffer Hrdy, sen taustana oli hirveä kauhu muka hallitsemattomasta VÄESTÖRÄJÄHDYKSESTÄ
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/10/sarah-blaffer-hrdyn-lapsenmurhaajamiesteorian-todisteet-ovat-vaarennnettyja
sekä
2) ns. ”peilineurooniteoria”, jonka mukaa aivot toimisivat niin, että ”kussakin neuroonissa on sille ominainen PERINNÖLLINEN AJATUS vain siinä ”aktiivisena olevan Keenin muodossa”… (Giacomo Rizzolatti, RIITTA HARI, Vilayanur Ramachandran, ”vasemmistolaisen” Noam Chomskyn teoria ”geenikielistä” on myös lähellä tätä, ja 30 vuotta vanhempi hölynpölyteoria)
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/10/europuoskaritiedetta-suomen-tieteen-huippuyksikossa-ka-2004
LATO SEISOO YHÄ SEINIENSÄ JA KATTONSA VARASSA jonkin aikaa, VAIKKA POHJAT OVAT LAHONNEET.
Suuresti en asioista tällä koulupohjalla ymmärrä, mutta elämänkoulussa on tullut opittua yhtä ja toista.
Luettuani linkittämäsi artikkelin, ymmärrän, että jopa maalaisjärjellä, siis omallani, voi ymmärtää, että kaupunkilaisjärki ei olekaan aina parempaa.
Vennamon Veikko aikanaan sanoi, että Suomalaisia on helppo höynäyttää!
Tuskin Suomalaiset ovat ainoita, kun edes vähän seuraa maailman menoa!
Vähän pelottaa tulevat vaalit ja niiden seuraukset, kun tämäntasoiset ”tietäjät, osaajat ja ymmärtäjät” päästetään äänestämään!
Juu ei aina suinkaan ole parempaa. Ja varsinkaan esimerkiksi EU:ssa ei tiedetä yhtään mitään, kuin ka suomessa pitäisi esimerkiksi viljellä maata, ja rakentaakin. Keski-Euroopassa olot on ihan erilaiset,vaikka siellä esimerkiksi sitä huippumaataloutta onkin (joka vie myös suurimman osan tuista, vaikka on muutenkin loistavasti toimeen tulevaa.
Minä oon toimiut tuon teorian puolella sen takia,kun olen törmännyt väärin mallimnnettuihin asioihin niin olen iskenyt hampaani niihin, ja ensi alkuun oli vuoden pari, että se oli suuri ansio, mutta sellainen rehellinen tiedetilanne loppui helvetin lyhyeen…
Luonnovarakeskuksen (LUKE) tuotoksista keskustellaan…
http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267295-voiko-luken-maatalouden-kannattavuuskirjanpitoon-seka-ennusteisiin-luottaa
” Voiko Luken maatalouden kannattavuuskirjanpitoon sekä ennusteisiin luottaa?
11.1.2019 10:26 Niko Kaistakorpi
Havaintojeni mukaan Luonnovarakeskuksen maatalouden kannattavuusennus- teet ovat jatkuvasti alakanttiin ja antavat tilanteesta merkittävästi huonomman kuvan kuin paljon myöhemmin tuleva toteuma. Kaikki poliittiset päätökset tehdään yleensä näiden ennusteiden perusteella, mikä tekee asiasta todella merkittävän.
Ennustemenetelmät eivät myöskään ole julkisia, jotta voisimme tarkkaan ottaen tietää, miten ne oikein tehdään.
Esimerkkinä vuoden 2015 ennuste ja toteuma
Kun hallitus sekä heikensi että siirsi sikatilojen tilavaatimuksia vuoteen 2025 vuoden 2016 sijaan, kävin katsomassa tilastoja tästä syyksi mainitusta sikatilojen kriisistä. Kannattavuuslaskennan toteuman mukaan tuolle vuodelle 2015 laskettu yrittäjätulo sikatiloille olikin 54 400 euroa ja se nousi kasvihuonetilojen ohi parhaaksi kaikista kaikista tilamuodoista.
Maaliskuussa 2016 Luke kertoi maatalouden kannattavuuden ennusteesta kertovassa artikkelissa tilanteesta otsikolla: ”Maatalouden kannattavuus kriisirajoilla”. Tiedotteessa todetaan seuraavaa sikatiloista:
”Sikatalouden kannattavuuskerroin romahti ennusteen mukaan viime vuonna lähelle nollaa kustannusten kasvun ja tuottajahinnan alentumisen vuoksi. Yrittäjätuloa jäi vain reilut 3 000 euroa yritystä kohti.”
Ennusteessa ja toteumassa on vaatimaton 1700%:n ero – miten se voi olla näin suuri?
Jos katsotaan kaikkien tuotantosuuntien toteumaa ja ennustetta, niin tilanne on seuraava: Yrittäjätulon ennustettiin olevan 9 700 euroa ja toteuma oli 14 500 euroa. Kannattavuuskertoimen ennustettiin olevan 0,21 ja toteuma oli 0,37. Kokonaisuutena ei niin suuri ero, mutta silti merkittävä.
Vuonna 2017 maatalouden kannattavuus parani – kuinka moni on lukenut?
Toteumat julkistetaan juuri ennen joulua ja jäävät usein vähälle huomiolle. Kuinka moni tiedostaa, että sateisesta kesästä huolimatta maatalouden kannattavuus paranikin vuonna 2017? Tuskin kovin moni.
Luken vuoden 2017 ennusteesta kertova tiedote otsikoitiin seuraavasti: ”Sade huuhtoo maatalouden kannattavuutta”. Itse ennusteessa kerrotaan maatilojen keskimääräisen yrittäjätulon jäävän keskimäärin 13 000 euroon ja kannattavuuskertoimen olevan 0,29.
20.12.2018 julkistetut toteumat vuodelle 2017 ovat 16 000 euroa yrittäjätuloa ja kannattavuuskerroin 0,38. Ennustettiin siis laskua vuodesta 2016 ja päädyttiinkin merkittävään nousuun.
Tämä asia on uutisoitu varsin nihkeästi ja Maaseudun tulevaisuus otsikoikin asian seuraavasti: ”Maatalouden kannattavuus koheni viime vuonna – laskeakseen taas tänä vuonna”. Itse artikkeli on maksumuurin takana, mutta sen verran tulee näkyviin, että sen alussa kerrotaan: ”Nousu jää väliaikaiseksi. Joulukuun alussa Luke julkisti tämän vuoden ennusteen. Sen mukaan kannattavuuskerroin laskee lähes yhtä alas kuin 2016, 0,29:ään.”
Näin todellakin on, Luke on otsikoinut aiheesta seuraavasti: ”Maatalouden kannattavuus kuivuu kokoon”. Sopivasti ennen budjettiriihtä julkaistu tiedote kertoo:
”Vuonna 2018 maatalouden kannattavuus painuu vielä viimevuotistakin heikommaksi, kertoo Luonnonvarakeskuksen (Luke) tuore ennuste. Kannattavuustavoitteesta saavutetaan vain 17 prosenttia, mikä on heikoin tulos koko 2000-luvulla.”
Ilmeisesti myöhemmin joulukuussa on ennustetta tarkennettu 0,29:ään, mistä MT kertoo.
Tämän vuoden 2019 joulukuussa näemme sitten kuinka paljon alakanttiin ennusteet menevät tällä kertaa. Päätökset on jo tehty ennusteen perusteella eikä jatkuva samansuuntainen heitto toteumaan taida kiinnosta ketään.
Tehdäänkö näillä ennusteilla politiikkaa objektiivisen tiedon tuottamisen sijaan?
Tilastoja ja ennusteita Luken tutkijoiden salaisella reseptillä
Sekä varsinaiset tilastot että ennusteet tehdään parin Luken tutkijan toimesta tavalla, joka on vain osittain julkinen. Pääperiaatteita on kerrottu, mutta se ei ole lähimainkaan riittävää, jotta voisimme varmistua tilastojen oikeellisuudesta.
Tilasto perustuu otokseen, ja Luken kertoman mukaan esimerkiksi tilivuoden 2017 tulokset laskettiin noin 770 kirjanpitotilan luvuista ja tulokset painotettiin kuvaamaan Suomen 35 400 suurimman maatalous- ja puutarhayrityksen tilannetta.
Miten painotus tapahtuu? Millä perusteilla? Tästä ei ole tietoa.
Otos on ymmärtääkseni varsin staattinen eli noin 7% tiloista otoksessa vaihtuu. Kätevää ja helpottavaa kenties laskennan ja tietojen keruun osalta, mutta saattaa johtaa merkittäviin systemaattisiin virheisiin. Esimerkiksi vuoden 2017 siipikarjatilojen notkahduksesta todetaan tiedotteessa seuraavaa: ”Siipikarjatiloilla kannattavuus heikkeni nyt voimakkaasti, mutta vuosivaihtelu voi johtua siipikarjatilamäärän pienuudesta otoksessa.”
Kun sitten mennään tilastosta tehtäviin ennusteisiin, niin tilanne on vieläkin hähmäisempi. Ennusteen teko ja sen metodit vaikuttavat olevan vain Luken tutkijoiden tiedossa eikä meillä ole mitään tietoa siitä, miten nämä oikein tehdään. Jollain mystisillä kertoimilla homma pyöritetään.
Miten sitten otetaan huomioon se, että mallissa vaikuttaisi olevan systemaattinen virhe, joka johtaa jatkuvaan aliarviointiin?
Jos peilataan vaikkapa arvosteltuihin työllisyystilastoihin, niin ainakin niiden kriteerit ja laskentatapa on tiedossa ja siten arvosteltavissa ja arvioitavissa. Tässä pidetään malli täysin pimennossa ja meidän tulisi vain luottaa siihen ilman mitään mahdollisuutta oikeellisuuden arviointiin.
Näin ei voi olla. Laskentatavat ja ennusteiden metodit on julkaistava, jotta voimme arvioida niiden oikeudenmukaisuutta.
PS. En väitä etteikö maataloudessa leipä olisi kapea ja tilanne yleensä ottaen huono. Haluan kuitenkin, että tilannekuva on oikea ja tilastot luotettavia sekä avoimesti avatulla tavalla tuotettuja. Asiantuntijoiden ja myös kansalaisten pitää pystyä luottamaan laskelmiin ja halutessaan heidän pitää pystyä katsomaan niissä käytetyt perusteet sekä laskentatavat.”
Taitavat vetää Aku Ankasta noi ennusteet!?
Ennustaminen on haastava laji! Varsinkin tulevaisuuden ennustaminen!
Sarjakuvasta tuli mieleen, että taitaa olla Lucky Luke asialla?
Ampuu varjoansa nopeammin! Omaan jalkaansa! 🙂
Mari on TAAS laskenut päin wttua LUKEssa – ja pääsyt SILLÄ rehtoriksi!!!???
https://yle.fi/uutiset/3-10594354
” Professori: Suomen hiilinielu on arvioitu väärin ja laskelma hyödyntää EU-järjestelmän heikkouksia
Laskelma hyödyntää professorin mukaan EU-järjestelmän heikkouksia ja antaa mahdollisuuden kaataa suomalaisia metsiä kymmeniä miljoonia kuutioita ilman seuraamuksia.
ilmasto20.1.2019 klo 12:56päivitetty 20.1.2019 klo 18:27
Suomen hiilinielulaskelmat, jotka on tehty Luonnovarakeskus Lukessa, ovat Helsingin yliopiston metsäekonomian ja -politiikan professorin Olli Tahvosen mukaan virheellisiä. Erityisesti hän sanoo laskelmaan valitun korkokannan olevan tarkoitushakuinen.
– Luken käyttämässä korkokannassa on selkeä sisäinen epäjohdonmukaisuus, Tahvonen sanoo.
Luke kertoo hiilinielujen vertailutasolaskelman perustuvan niin sanottuihin hyvän metsänhoidon ohjeisiin. Tahvosen mukaan nämä ohjeet perustuvat puolentoista prosentin koron käyttämiseen. Luke tai sitä ohjaava maa- ja metsätalousministeriö valitsi korkokannaksi kuitenkin 3,5 vedoten Luken laskemaan metsätalouden sijoitustuottoon vuosina 2000–2009.
Periaate koron valinnassa on suomalaiseen metsätalouteen juurtunut, mutta Tahvosen mukaan virheellinen.
– Meidän työmme poikkeaa tutkimuksesta sillä tavalla, että se perustuu EU:n lulucf-regulaatioon, eli meillä on tietty sääntökirja, mitä noudattaen tätä arviota on tehty, Luken apulaisprofessori Aleksi Lehtonen sanoo.
Metsän korkokannalla tarkoitetaan metsän arvon muutosta.
Valittu korkotaso määrittää, paljonko Suomessa voi kaataa metsää
EU:hun jo hyväksyttäväksi lähetetyn laskelman mukaan Suomessa voi panna puuta nurin ensi vuosikymmenellä 83,1 miljoonaa kuutiota vuodessa. Jos koroksi valittaisiin 2,5, metsää saisi kaataa 70,1 miljoonaa kuutiota vuodessa. Vielä pienemmällä korolla kaataa saisi vielä vähemmän.
Professori Tahvosen mukaan oikeampi hakkuuarvio Suomelle olisi 63–68 miljoonaa kuutiota. Hänen mukaansa Luke siis yliarvioi sitä, kuinka paljon metsiä voi hakata tulevaisuudessa Suomen hiilinielujen painumatta silti liian alas.
– Erot ovat kymmeniä miljoonia kuutioita vuodessa, mitkä näistä yksityiskohdista syntyy. Tästä seuraa varsin paljon suomalaiselle metsäpolitiikalle, miten nämä asiat hahmotetaan ja lasketaan, Tahvonen sanoo.
Myös Lukesta myönnetään, että joulun alla julkaistuun laskelmaan pohjaava metsäpolitiikka pienentää Suomen hiilinieluja, koska se sallii suuremmat hakkuumäärät.
– Kun korko on korkea, hakataan sellaisia metsiä, joissa on paljon puustoa, jolloin kokonaishakkuumäärä kasvaa, jolloin metsien hiilinielu pienenee, Lehtonen kertoo.
Suomen ilmastopaneeli on pitänyt 80 miljoonan tonnin ylittävää hakkuumäärää Suomessa liian korkeana. Toisaalta tutkijatkaan eivät ole yksimielisiä siitä, mikä on Suomen metsissä kestävä hakkuutaso.
– Se on arvolatautunut valinta. Nielujen tason riittävyyskin riippuu siitä, mitä pidetään riittävänä ilmastopolitiikassa, twiittasi Suomen ympäristökeskuksen ryhmäpäällikkö, ympäristötieteiden dosentti Sampo Soimakallio viime viikolla.
Muutkin tutkijat peräävät selvitystä miten laskelma on tehty
Yliopistotutkija Tuomo Kalliokoski Helsingin yliopistosta sanoo, että Tahvosen kritiikki vastaa useiden muidenkin tutkijoiden käsitystä.
– Luken mallinnus ei ehkä vastaa niitä parhaita tieteellisiä käytäntöjä, mitä mallinnuksessa tänä päivänä käytetään. Tässä on riskinä, että malli tuottaa [metsän] kasvun yliarviota, joka ei tulekaan toteutumaan tulevaisuudessa, vaan hakkuutason nostaminen johtaakin nielun voimakkaampaan heikkenemiseen kuin nyt tehdyssä laskelmassa, Kalliokoski sanoo.
Jos laskelma olisi tehty usealla mallilla, olisi se Tahvosen mukaan lisännyt luotettavuutta. Se, että hakkuiden vaikutusta Suomen hiilinieluihin arvioidaan vain yhdellä laskentamallilla, on myös Kalliokosken mielestä selkeästi heikkous.
Tulos voisi olla erilainen, jos olisi valittu joku muu malli laskelmaan mukaan.
Tuomo Kalliokoski
– Jossakin on jossakin vaiheessa tehty päätös, että laskelma tehdään vain mela-mallilla [Luken käyttämä laskentamalli]. Tulos voisi olla hieman erilainen, jos olisi valittu joku muu malli laskelmaan mukaan, Kalliokoski sanoo.
Tulevaisuuden ennustaminen on toisaalta Kalliokosken mukaan vaikeaa, ja on hyvin suuret epävarmuudet, mitä tulee tapahtumaan.
– Sen vuoksi tällaiset analyysit olisi tärkeää tehdä mahdollisimman kattavasti, jotta saataisiin epävarmuus ja riskit mahdollisimman tarkasti kuvannettua.
Suomen luonnonvarakeskus Luke on tehnyt laskelman maa- ja metsätalousministeriön toimeksiannosta ja toimii sen alaisuudessa.
Professori: Suomen biotalouskeskustelu on jo vuosien ajan sisältänyt oireita langeta EU:n houkutukseen
Suomen metsien ja maaperän hiilinielun laskennallinen vertailutaso vaikuttaa myös siihen, joutuuko Suomi kompensoimaan alentunutta hiilinielua ostamalla hiilinielua muilta mailta, tai saako Suomi hyvitystä suuremmasta hiilinielusta ensi vuosikymmenellä, kuin mikä on laskennallinen taso ollut vuosina 2000–2009.
– Tämä on keskeinen kysymys, jos kansalaiset haluavat arvioida, onko Suomen ilmastopolitiikka vastuullista, vai onko Suomella pyrkimystä jonkunlaisen vapaamatkustajan rooliin, Tahvonen sanoo.
Tahvonen on kaksi vuotta sitten osallistunut Euroopan tiedeakatemioiden (EASAC) tilaaman raportin tekoon, jossa arvioitiin EU:n metsä- ja ilmastopolitiikan kytkentöjä. Tahvosen mukaan EU:n asetelma tuottaa maille houkutuksen yliarvioida hakkuita ja aliarvioida nielua sekä kannustimen siirtää päästöjä muilta sektoreilta metsäsektorille.
Tämä on EU:n laskentaohjeissa pyritty eliminoimaan korostamalla, että tulevat hakkuut on laskettava olettamalla, että vuosien 2000–2009 metsänhoidon käytäntöjä sovelletaan myös ajanjaksolla 2021–2025.
Tämäntyyppinen ilmastopolitiikka tai -strategia ei näytä vastuulliselta.
Olli Tahvonen
– Suomen biotalouskeskustelu on jo vuosien ajan sisältänyt oireita langeta asetelman houkutukseen. Tämäntyyppinen ilmastopolitiikka tai -strategia ei näytä vastuulliselta, Tahvonen kritisoi.
Ja näin Suomessa näyttää nyt Tahvosen mukaan käyvän.
– Jos maa onnistuu siirtämään päästöjä muilta talouden sektoreilta, sanotaan, biotaloussektorille, niin ne eivät tule kaikki kirjattua aidosti päästöinä, Tahvonen sanoo.
Johdonmukaista olisi Tahvosen mukaan laskea nielun vertailutaso EU:n ohjeiden hengessä ja velvoittaa metsäteollisuus maksamaan mahdollinen nielun alitus.
– Tässä on kysymys myös Suomen ja metsäteollisuutemme maineesta, Tahvonen sanoo.
Suomi voi hakata lisää metsiä ja ilmastotavoitteet täyttyvät silti, kertoo uusi laskelma – tutkijat ja luonnonsuojeluliitto erimielisiä
https://yle.fi/uutiset/3-10550738
Goodbye, kuukkelimetsä: Hakkuukiistat palasivat Suomeen, kun biotalous jauhaa puuta rahaksi
https://yle.fi/uutiset/3-9934579
Miksi Metsähallitus hakkaa keskeneräistä metsää, ihmettelevät monet metsäomistajat – syynä laskentakaava ja tulospaineet
https://yle.fi/uutiset/3-10473646