Huonosti alkoi TIETEEN keskustelupalstan muodonmuutos: Palstasta näyttää tehtävän kolmen blogistin (Hamilo, Mutanen, Räsänen) saarnastuolia, jossa he suorittavat varsinaisen julistuksensa asioista, joista eivät tiedä mitään.

Pohjat veti Syksy Räsänen ”’vapaan tahdon’ suhteellisuusteoria-analogiassan viimeisimmässä kirjoituksessaan.

” Aivojemme intuitiivinen kuva ajasta, avaruudesta ja aineesta on perusteiltaan täysin virheellinen, vaikka kuvaakin arkisia ilmöitä tarkasti. On kiehtovaa, että samanlainen tilanne tulee vastaan tarkasteltaessa aivojemme käsitystä monimutkaisimmasta tunnetusta fysikaalisesta systeemistä, ihmisaivoista itsestään.

Meillä on intuitiivinen malli siitä, miten ajattelemme ja teemme päätöksiä: esimerkiksi koemme että meillä on vapaa tahto. Tutkimus on kuitenkin osoittanut tämän kuvan olevan harhainen siinä missä luulomme aika-avaruudesta.

Tästä aiheesta pidin itse valaisevana Wolf Singerin CERNissä pitämää puhetta. ”Kun EU:n CERNin Higgsin bosoni ”karkaa” (mikä ei ole esimerkiksi minulle ikinä ollut ainakaan mikään yllätys!) niin CERN rupeaa sekoilemaan asioden kanssa, jotka eivät sille ollenkaan kuulu ainakaan millään tieteellisesti erityisellä tavalla!

RÄSÄNEN EI JULISTAA (maallikon tiedoilla!) OLEMATTOMAKSI VAIN ”VAPAATA” TAHTOA (erotukseksi jostakin ”SIDOTUSTA” sellaisesta!), VAAN HÄN JULISTAA OLEMATTOMAKSI TAHDON YLIPÄÄTÄÄN, ja samalla koko MATERIAN SOSIALLISEN LIIKEMUODON ja tajunnan tajunnan SOSIAALISENA INFORMAATIONA, valintoina vaitoehtojen valillä, joka voidaan yleisyyttä rajoittamatta ”palauttaa” valintoihin kahden vaihtoehdon välillä eli BITTEIHIN. Aivoissa ei ole ”fyysisiä bittejä”, Bitti on informaaton MITTA eikä sen olemus, kuten esimerkiksi ’enegiakin’ on LIIKKEEN MITTA (eikä ”itse liike) ja ’massa’ on mekaanisesti vuorovaikuttavan materian mitta mekaniikassa.

(Räsäsen jutut fysiikastakin ovat olleet ”kummallisia” aina välillä, mutta palataan siihen toiste, sillä tässä nimenomaisessa kirjoituksessa fysiikka oli muuten kohdallaan, paistsi että rivien välistä väitettiin yleistä suhteellisuusteoriaa jotenkin samalla tasolla todeksi todistetuksi kuin erityinen suhteellisuuteoria, mitä se ei ei ainakaan toistaiseksi ole. Erityisen suhteellisuusteorian totuudellisuutta ei taas ainakaan vähentäisi millään tavalla, jos se osoittutuisi edelleen laajemman, muunkin kuin yleisen suhteellisuuteorian, esimerkiksi sellaisen, jossa valon nopeus ja Plancki vakio kuitenkin muuttuvat, erikoistapaukseksi. SEn sijaan tuo olis ohtalokasta YST:lle ja alkupaukkuteorialle kosmologisina teorioina, mutta ei paikallisina mekaanisina teorioina esimerkiksi aurinkokunnan mittakaavassa.)

Räsänen on kyllä siinä oikeessa, että ”vapaa tahto” sellaisenaan ei ole kelvollinen tieteelinen käsite, eikä se sellaisenaan esinny esimerkiksi neivostoliittolaisessa tieteellisessä kirjallisuudessa muutoin kuin määreellä ’”SUHTEELLISEN” vapaa tahto’ varustettuna, sekä ”absoluuttisen vapaa tahto” kritiikin kohteena.

Tämä ei koske ollenkaan käsitettä ’TAHTO’ ylipäätään, joka on psyko-logian peruskäsitteitä, symbolirakentisen TAJUNNAN yksi keskeinen ILMAUS ja mateian sosiaalisen liikemuodon erityislaadun psykologinen perusta.

`Vapaan tahdon’ käsitteen ongelmallisuus TIETEESSÄ on kuitenkin aivan muualla kuin kuin missä Räsänen ja CERN sen luuevat(?) olevan.

Se ei ole myöskään siinä kohdassa, missä missä paeudokäsitteiden ylei-sin vika piilee, että käsitteen kuvaamaa materiaalite entiteettiä, vaikkapa ”Jumalaa” tai ”peilisolua”, EI LAINKAAN OLISI OLEMASSA, sillä TAHTO kyllä on taatusti olemassa psykologisena ilmiönä.

Se on LOGIIKASSA, Jolla (pseudo)käsite on muodostettu.

JO KÄSITTEESEEN ’TAHTO’ SISÄLTYY MÄÄRITELMÄLLISESTI MAHDOLLISUUS VALITA KAHDEN ERI VAIHTOEHDON VÄLILLÄ, ELI VAPAUS(ASTE) AINA, KUN TAHTO TOIMII.

Tuo ’vapausaste’ oan sana vapaus FYSIKAALINEN (mekaniikassa) ja matemaattinen merkitys (joissa sen määritelty näiden tieteenalojen omin kainoin ja tosien teorioiden välityksellä, joiden matematiikkaan se sisältyy, ainakin suhteellisksi todeksi todistettu.

Mekaaninen (fysikaalinen) ’vapaus(aste)’ on yhtä kuin ’liikkeen mahdollisuus’.

(Vai väittäkö, joku, esimerkiksi Räsänen, vastaan?)

Kuitenkin sekä ’liike’ että ’mahdollisuus’ ovat ONTOLOGIAN, minun ”kontekstissani” DIALEKTIIKAN, käsitteitä (MIKÄ EI SUINKAAN TEE NIITÄ ”FYSIIKASSA OLEMATTOMIKSI”, KAIKKEA MUUTA!), joten nei EIVÄT MÄÄRÄYDY ERITYIESTI NIMENOMAAN FYSIIKASTA SEN ERITYISEMIN KUIN MUISTA TIETEISTÄ, esimerkiksi juuri matematiikasta (ilman sisällöllisiä tulkintoja, jotka taas voivat aivan yhtä hyvin vaikka yhteiskunnan taloutta kuin materian fysiikkaakin!).

Kuten palstalla on ennenkin osoitettu, käsitteen ”vapaa tahto” ongel- mallisuus on siinä, että sen ”MÄÄRITELMÄSSÄ” ESIINTYY TOINEN KÄSITE ”VAPAUS” KAHDESSA ERI MERKITYKSESSÄ YHTÄ AIKAA, jolloin toiseen tai toiseen tarttumlla tavallisesti voidaan ”todistaa käsite olemattomaksi”.

JA TÄMÄ SITTEN ”TULKITAAN”, ETTÄ MITÄÄN TAHTOA EI OLE OLEMASSA!

Tuollainen on LÄPIKOTAISIN EPÄREHELLISTÄ HUIJAUSTA muka ”tieteen” ominaisuudessa! ”

Psykologian käsite tahto ja teologian/fisosofian (tårta påt årta) käsite ”vapaa tahto” ovat siis kaksi eri asiaa.