Kielellinen kusetus EI KUULU ”tieteelliseen menetelmään”, teorian-muodostuksen periaateisiin! Ihan päin vastoin:tehtävä on kammata kaäsitteellinen ja kielellinen KUSETUS POIS!
https://yle.fi/uutiset/3-10727419
Kari Enqvistin kolumni: Tutkijat äkkiä julkisuuteen opettamaan kuinka ajatellaan ja ollaan kriittisiä
Tutkijat ovat ajattelun ammattilaisia. Siksi heidän on näyttävä rohke-ammin julkisuudessa kertomassa mitä kriittinen ajattelu on, kirjoittaa Kari Enqvist.
Usein vaaditaan, että poliitikkojen tulisi perustaa päätöksensä tutki- joiden tuottamiin faktoihin. Mutta faktoja enemmän yhteiskuntaelämä kaipaisi kriittistä, erittelevää ajattelua. Ja juuri tutkija on analyyttisen, kriittisen ajattelun ammattilainen.
Tutkija ei ole vain kapean erityisalan asiantuntija. Hänen ydinosaamis- taan on kyky kiihkottomaan pohdintaan. Hän on erikoistunut jäsentämään asiat oikeisiin suhteisiinsa.
Siksi tutkijoiden pitäisi näkyä enemmän julkisuudessa. Tutkijoita tarvitaan näyttämään esimerkkiä, miten ajatellaan. Eikä vain poliitikoille vaan kaikille kansalaisille.
Tärkeää kun ei ole luetella faktoja vaan miten faktoihin päädytään. Itse asiassa ei edes ole olemassa puhtaita faktoja, sillä faktat saavat merkityksensä asiayhteydestään. Tämä pätee erityisesti ihmisiä ja yhteiskuntia tutkivissa tieteissä mutta myös luonnontieteissä.
Päinvastoin kuin usein kuvitellaan, faktat eivät ole saaria. Silloinkin kun ne näyttävät erillisiltä, niitä yhdistää tiedon ja kokemuksen mannerjalusta.
Likinäköisyys pätee myös poliitikkoihin. He kutsuvat tutkijan paikalle kuin lankkipojan, kiillottamaan kuraiset mielipiteensä
Siksi esimerkiksi ne ilmastonmuutoksen intohimoisesti kiistävät insi- nöörit, jotka viivoittimella mittailevat Kemijärven lämpötilakäyriä, katsovat metsän sijasta puita. Puut eli faktat huojuvat tuulessa, mutta niiden muodostama kokonaisuus pysyy.
Aukkoja näkyy journalistienkin ymmärryksessä silloin, kun he erehtyvät tiedon välittäjistä tiedon tuomareiksi.
Likinäköisyys pätee myös poliitikkoihin. He kutsuvat tutkijan paikalle kuin lankkipojan, kiillottamaan kuraiset mielipiteensä. Kun työ on tehty, pojan pitää kadota silmistä. Sillä kun tämä on poissa silmistä, poissa mielestä on myös maton alle lakaistu loka.
Syytä on tutkijoissakin. He kaihtavat turhaa julkisuutta. Tästä seuraa vakava imagohaitta. Kun he astuvat näyttämölle lausumaan kommenttejaan, heidät mielletään etäisiksi ja ylimielisiksi. Koska he eivät näy arkipäivässä, heitä pidetään arkipäivästä vieraantuneina.
Kun tutkijat sitten kertovat asioiden olevan monimutkaisia, heitä syytetään talibaneiksi ja punavihreiksi propagandatorviksi.
Tutkija puhuisi mieluusti vain omasta erikoisalastaan. Hän haluaisi kamppailla huuhaata vastaan pidättyvästi ja sivistyssanoin. Mutta fakta on, että valeinformaatiota ei selätetä faktoilla.
Tästä erinomaisen todistuksen tarjoaa Benedict Cumberbatchin täh- dittämä brexit-draama, joka sai televisioensi-iltansa tänä vuonna. Siinä Sherlock Holmesinakin tunnettu brittinäyttelijä esittää kansan- äänestykseen valmistautuvaa brexit-leirin kampanjapäällikköä. Tämä juonii häikäilemättömästi ja kylvää julkisuuteen valeuutisia mm. Turkin tulevasta EU-jäsenyydestä.
On siis syytä muistaa, että mikään aika ei riitä kaiken huuhaan kumoamiseen
Elokuvassa brexitin vastustajien aika menee kannattajien levittämien tulipalojen sammuttamiseen. Oma viesti jää pimentoon. Seuraus – lapsellinen ja järjetön tragikomedia – on nyt kaikkien nähtävillä.
On siis syytä muistaa, että mikään aika ei riitä kaiken huuhaan kumoa- miseen. Siksi tutkijoilta vaaditaan muutakin kuin passiivista reagointia. Heidän pitää olla kentällä jo ennen kuin tulipalot syttyvät. Tutkijan tulee ottaa aloite omiin käsiinsä.
Pyromaaninkin innostus viilenee, jos katujen kulmissa seisoskelee palomiehiä.
En tarkoita, että tutkijoiden pitäisi partioida julkisuuden sivukujia jon-kinlaisina akateemisina Odinin sotureina.Riittää,että he ovat läsnä ihmis- ten arkipäivässä tavallisina tolkun ihmisinä. Pubivisoissa ja tanssimassa tähtien kanssa, brändäämässä tiedettä yhteiskunnan luonnolliseksi osaksi.
Silloin he muistuttavat pelkällä olemassaolollaan, että on olemassa kriit- tistä ja pohtivaa ajattelua. Että sellaisen olemassaolo on sekä ihmiskunnalle että Suomen hallitukselle hyvästä.
Ja jos murrosikäinen muusikonalku, miljonäärikiekkoilija ja jo- kainen tunneherkkä näyttelijä saavat vapaasti kommentoida kaikkea, miksei sitten tutkija?
Suomi ilman tiedettä ja tutkijoita olisi maa, jossa vain kovimmin huutava saisi äänensä kuuluville. Se, jonka sanoma olisi härskein ja mainosarvo suurin.
Ja jos murrosikäinen muusikonalku, miljonäärikiekkoilija ja jokainen tun- neherkkä näyttelijä saavat vapaasti kommentoida kaikkea, miksei sitten tutkija? Hän on sentään lukenut muutakin kuin nuotteja tai kiekkokaukalon mainostekstejä.
Siksi kehotan tutkijoita: vyöttäkää kupeenne, ottakaa sauvanne ja läh- tekää julkisuuteen. Menkää ja tehkää poliitikot ja kaikki kansa opetuslap- siksenne. Kastakaa heitä järkiperäisen ajattelun nimeen ja opettakaa heille kriittisyyttä.
Ja katso, silloin vaalit ovat aina tiedevaalit.
Kari Enqvist
Kirjoittaja on kosmologian professori Helsingin yliopistossa ja tietokir- jailija. Hän on kiinnostunut ihmisen paikasta maailmankaikkeudesta ja kaikesta siitä, mikä on liikuttavaa tai ihmeellistä.
Olen kinaillut Enqvistin kanssa tieteellisen maailmankuvan perusteis- ta jo 90-luvulta, jolloin Enqvistkin oli pojustamassa hölynpölykäännettä Suomen titeessä kiistämällä ns. aidon emergenssi eli luonnolakien kehityksen olemassaolo ja väittäen, että ”kaikkin on pelkkää fysiikkaa”. Asiasta käytiin Enqvistin kirjan ”Olemisen porteilla” keskustelu Tieteellisten seurojen valtuuskunnan Tieteessä tapahtuu -lehdessä
Tieteessä tapahtuu -lehdessä käytiin alkuvuodesta 1999 laajaa keskustelua kirjan Olemisen porteilla keskeisistä teemoista, emergenssistä ja reduktionismista.
- Kokonaisuus on vähemmän kuin osiensa summa Kari Enqvist, TT 7/98
- Emergenssistä – Kommentti Kari Enqvistille Sami Pihlström, TT 1/99
- Reduktio ja ihmistieteet – filosofisen metafysiikan puolustus Matti Kamppinen, TT 2/99
- Kommentti Pihlströmille Kari Enqvist, TT 2/99
- Fysiikan reunaehdot emergenssille Tapio Ala-Nissilä, TT 3/99
- Olemisen porteilla vaiko portinpielessä? Kullervo Rainio, TT 3/99
- Vielä kerran emergenssistä Kari Enqvist, TT 3/99
- Emergenssistä – jälleen kerran Sami Pihlström, TT 4/99
- Enqvistille Ecclesistä Kullervo Rainio, TT 4/99
- Kun fysiikka ja metafysiikka kohtaavat … Matti Kamppinen, TT 4/99
- Synapsit ja emergenssi Kari Lagerspetz, TT 5/99
- Emergenssi hyppäyksenä merkitystasolle Lauri Rauhala, TT 5/99
- Emergenssistä ja reduktiosta – loppumietteitä S. Albert Kivinen, TT 5/99
- Miksi värit eivät redusoidu? Olli Lagerspetz, TT 6/99
- Emergenssi merkitsee, että luonnonlait evoluoituvat Risto Koivula, TT 7/99
https://journal.fi/tt/article/view/66443/26871#eme
Reunaehdoilla olisi siis sitä terminologiaa käytettäessä oletettava olev- an itsenäinen kehitysmahdollisuus. Kuvauksien informaatiotarve bitteinä on sitten hieman eri asia, se on tämän saman asian eräs yhteiskunnallisesti välittynyt muoto. Ilmiöt ovat keskinäisessä vuorovaikutuksessa niin osista kokonaisuuteen kuin päinvastoinkin, kokonaisuudesta osiin.
Kyse ei ole vain siitä, mitä kaikkea lainalaisesti on olemassa, vaan myös siitä, mikä taso on mihinkin ominaisuuksiin nähden määräävä. Tässä molekyyliesimerkissä se on ilmeisimmin solutaso, jossakin yhteiskuntatieteellisessä esimerkissä puolestaan esimerkiksi kielipohjaisen kulttuurin taso.