Mikä meitä oikein vaivaa, kun jatkuvasti keksitään uusia sairauksia? Nyt on otsikoissa ainakin Ylen uutisissa ”synnytyksen jälkeinen masennus”. Miten meidät on tänne maailmaan saatettu ja miten masentuneita ovat vanhempamme olleet, kun ovat meitä tänne maailmaan päästäneet.
On siis niitä muitakin uusia, on työpaikkakiusaukst, työuupumukset ja kaikenlaiset ”burnautit”, sekä seksuaaliset pahoinvoinnit. Luettelo on pitkä ja mitä ilmeisemmin se vaan pidentyy.
Suomalaiset rohmuavat mahan täydeltä kaikenlaisia masennuslääkkeitä. Toisaalta lääkkeet, kuten antibiootit ovat loppumassa eikä uusia keksitä.
Psygiatreille rittää töitä.
”Miten meidät on tänne maailmaan saatettu ja miten masentuneita ovat vanhempamme olleet, kun ovat meitä tänne maailmaan päästäneet.”
Ulkoisia masennuksen syitä suurempien taloudellisten huolien takia on varmastikin ilmennyt. Mutta masennus voi olla myös sisäsyntyistä, jonka ulkoista aiheuttajaa voi olla vaikea havaita.
Kemikaalit voi saattaa tasapainoon esimerkiksi liikuntaa lisäämällä.
Pentti, tuo synnytyksen jälkeinen masennus ei ole uusi, vaan se on ollut aina olemassa. Joillakin äideillä oikein näkyvästi, joillakin ei. Mutta kun isätkin ???
Sitten tulee nuo muut asiat etupäässä nuorilla, joilla on kymmeniä ”syitä” masentua, osa oikeita, osa itse hankittuja.
Moni masennuksen lähde lähtee jo 90-luvun lamasta ja sen lapsista, jotka jäivät suurtyöttömyyden ja varallisuuden uusjaon syistä jalkoihin ja osattomiksi.
Kun meidän varttuneiden aikaan pomo oli pomo ja sanoi ääneen, miten asioiden pitää olla siinä työkulttuurissa, se oli niin. Ei siinä masennuttu. Korkeintaan joskus, että vittumainen jätkä.
Otos on pieni mutta omassa elinpiirissäni olen saanut nähdä todellisia synnytyksen jälkeisiä masennustiloja joillakin tutuilla äideillä kuin myös näyteltyjä ”työuupumuksia”, todellisiakin muutaman.
Saattaa olla tottakin, se vaan tuntui oudolta kun nyt on noussut vahvasti otsikoihin. Onhan niitä työuupumuksiakin, ennen nekin vaan sivuutettiin ja hakattiin päätä seinään, jos se ei auttanut hakattiin seinän läpi.
Tiedän kyllä ihan kokemuksestakin, mitä se uupuminen on. Ei vaan ollut silloin vaihtoehtoja muuta, kuin uupua lisää ja yrittää kestää. Migreenipäänsärky silloin oli vakituinen ystävä.
Olisi perin outoa jos ei olisi mitään sairauksia…. Ne nyt sattuu kuulumaan elämään, monasti ”terveet” kuolee ensimmäiseen kohtaukseen yms suorilta jaloiltaan, monasti terve on sairaampi kuin luulee ja jolla on sairaus hän tajuaa sitä hoitaa, semmottii.
Mää oon kuullu, että jokkut masentuu jo siittäki, kun ei pääse eres paneen alulle, että joku synnyttäis!? 😮
Minulla kävi tänään vanha ystävä kylässä – iältään vielä paljon minuakin vanhempi. Ihan pirteä ja terävä kaveri – vaikka on sairauksia liuta. Hän ei anna sairauksien hidastaa menoa.
Joillekin vähäinenkin sairaus on suunnilleen maailmanloppu.
Me ihmiset olemme erilaisia.
Näinhän se on jotta ”terveet” lähtee ekana…
https://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/a/1dd09bce-a73f-43a1-b89e-453b18427e8a
”Nurkan takana vaaniva sairauskohtaus on voinut varoitella tulostaan jo jonkin aikaa. Ihmisillä on kuitenkin tapana sivuuttaa epämääräiset oireet tai vähätellä niiden vakavuutta”