En halua osallistua täällä olevaan vaalikiimaan, en toisten haukkumiseen, enkä liioin perusteettomiin väittämiin. En liioin harrasta useinkaan otsikon mukaisia riemuja, vaikka se onkin tunnetusti sitä parasta iloa. Joskus tietysti tulee poikettua säännöstä, mutta eikös sekin ole pelkästään inhimillistä.
Pari päivää sitten seurasin telkkarista MM kisojen naisten viestihiihtoja, joka sitten oli Suomen osalta todellinen pohjanoteeraus, se taisi olla huonoin kautta- aikojen. Naiset hävisivät minuuttitolkulla ja heistä kaikki olivat todella huonoja.
Yksi positiivinen suoritus oli Ruotsin ankkuriosuuden hiihtänyt Stina Nilssonin hiihto. Se oli melkoinen suoritus varsinkin siltä loppuosaltaan, joka telkkarista suoraan näytettiin. Norjan Johaug yritti muutamaan otteeseen hiihtää ohitse, mutta aina päästessään rinnalle Nilsson lisäsi vauhtia ja tuli voittajana maaliin. Loppusuoralla näkyi miten Johaug taipui, hän oli kuin ihmisrobotti, kädet ja jalat kävivät mutta vauhti hiipui, eikä voinut mitään.
Ei mahda mitään, siinä tilanteessa minäkin olin hiukan vahingoniloinen ja ajattelin, että vihdoinkin joku voittaa ihmisrobotin. Hattua nostan Stina Nilssonille, vaikka olikin ruotsainen verivihollisemme.
Ruotsalaiset eivät ole ainakaan minun verivihollisia – sitä ovat ryssät.
Se oli ruotsalaisilta hieno suoritus ja kieltämättä tunsin enemmän iloa siitä, että norjalaiset eivät voittaneet kuin siitä, että ruotsalaiset voittivat.
Suomalaisten osalta kisat ovat menneet aika lailla alkukaudesta syntyneiden odotusten mukaan, vaikka mediassa ollaan toki esitetty aika yltiöpäisiä toiveita kisojen alla ja aikana.
Nyt parhaillaan norjalainen ihmisrobotti vetää soolona 30 kilometriä.
Juhani, sehän on sellainen sanonta varsinkin urheilussa, että rakas verivihollinen. Suomi ja Ruotsi kilvoittelee aina ja joka lajissa. Näissä kisoissa kyllä saimme kynsillemme ja pahasti.
No, juuri päättyi naisten 30km, Norjan juhlaa. Enemmin seurasin tuota USA:n shortsityttöä; hyvin hiihti.
Tavoistani poiketen katselin koko kisan.
Mitä kansallisuuksiin tulee, en tunne sellaista kansallisuutta/kansaa kuin ryssä; vihaansa tietenkin johonkin kansallisuuteen voi purkaa mutta vihan oikea kohde lienee hallinto.
Niin ja minullahan on oikeutuskin Putkisen kanssa olla eri mieltä. Olenhan ihan Putkisen nimeämä Punainen Pohjola.
”Stina Nilssonille, vaikka olikin ruotsainen verivihollisemme.”
Tuskin tuo mikään freudentalisti oli. Ehkei ole äijästä mitään kuullutkaan.
Oikein muikea vahingonilo kumpuaa kateudesta.
Mitkähän kisat ovat menneillään, kun meidän telkkarissa niitä ei ole näkynyt.
Heikki, en viitsi edes sanoa kun hyvin tiedät, sinäkin sanomasi mukaan urheilumies. Kaiva se kapula sieltä sohvan alta ja vaihda kanavaa.
Pentti, olet oikeassa, mutta en seuraa siksi, että selostajat ja lehtien urheilutoimittajat ovat voittaneet kisat etukäteen ja heille ei jää muuta kuin itkeä ja surkutella, jos joku epäonnistuu tai paremminkin, jos joku muu on parempi. En ole avannut telkkarin sitä kanavaa kertaakaan, jossa Seefeldin kisat edes välähtää. Urheilu-uutistenkin aikaan käännän rotiskon nurinpäin.