Tämän vuoden (2019 ) alusta tuli voimaan uusi yksityistielaki.
Suomessahan on tuhansia kilometrejä pitkä yksityistieverkosto, suurimmalle osalle niistä on luotu tietyt pelisäännöt, joilla ylläpidetään teiden kuntoa ja pitämällä ne kulkukelpoisina. Ilman lainsäädäntöä sekään ei onnistu ja aika ajoin sekin vaatii uudistamista.
Laki on erittäin monimutkainen ja pitkä sisältäen paljon yksityiskohtia. Tieriidathan ovat valtakunnan toinen asia rajariitojen ohella, joista taistellaan kaikesta eniten. Sanotaan, että ei sellaista tietä jossa ei olisi vähintään yksi riidanhaastaja, joko asiasta, tai asian vierestä.
Muutama huomio uudesta laista, jotka kannattaa kaupunkilaisenkin tiedostaa. Ne vaikuttavat kaikkien mökkiläistenkin kulkua omille mökeilleen ja siitä syntyvistä kustannuksista.
Ennen oli kunnissa Tielautakunat, jotka ratkoivat riita- ja muita asioita periaatteessa ilmaiseksi. Uuden lain mukaan Tielautakunnat lopetetaan ja riita- asioita hoitaa ko. tiekunta ja sen jälkeen Käräjäoikeudet. Kannattaa miettiä, mistä valittaa ja miten pitkälle valittaa ja mitä tulee maksamaan siviilioikeudessa mahdollinen häviäminen.
Toinen huomionarvoinen asia. Tiekunnan kokoukset tulee ilmoittaa jokaiselle osakkaalle, joko postitse, tai sovittaessa sähköisellä välineellä. Huomion arvoista siinä mielessä, että on syytä seurata kokoustapahtumia, koska ne ovat oikeita paikkoja saada muutoksia esim. yksikkömaksuihin. Ennen riitti pelkkä lehti- ilmoitus.
Yo linkistä Suomen Tieyhdistyksen Sivuille, josta löytyy ”valmiiksi luettuja” pykäliä ja alalinkki lakikokoelmaan.
Juupa ja kunnat ovat vetäneet avustuksiaan yksityisteiltä.
Niilo, tuo heitto ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Kunnat avustavat ylläpitokustannuksissa ja valtio peruskustannuksissa. Kuntien osuus monessakin kunnassa on 40% käyttökuluista ja valtion osuus,joka kylläkin on poistumassa 40- 60%.
Tuttu juttu kuuluntiekuntaan, tiehoidollinen maksu vuodessa on pysynyt samana, tienkunnossa pito olullut erinomainen, ei voi olla kuin tyytyväinen (lausutaan huutokauppakeisarin äänellä)
Kaikkia tienhoitokunnan jäsenien osoitteita lie useinkin mahdoton saada.
Kyllä siihen keinot nykyään on.
Osakas on velvollinen ilmoittamaan osoitteensa ja sen muutokset tiekunnalle.
Tiedon lähettäminen vanhaan osoitteeseen on osdakkaan oma vika ja seuraukset myös.
Juurikin näin Juha.
Hoitokunnan jäsenethän ovat istuvia toimihenkilöitä, jotka ovat tiekunnan kokouksessa valittuna.
Jos puhutaan tiekunnan osakkaista,löytyy heillekin osoite, kuten Marko jo sanoi. Välillä se kyllä vaatii hiukan salapoliisityötä, kun jotkut haluavat olla ns. haamuosakkaina. Hiukan omatoimisuutta pitäisi olla ja jos haluaa kulkea, tarvii osakkaaksi ilmoittautua. Tiekunnan kokous lopulta hyväksyy osakkaaksi, jolloin se osoite ja muut tiedot selviät kyllä ja näin sen pitäisi toimia. Tiekunnan osakkuus yleensä edellyttää jonkinlaista kiinteistöä ja tietoa tien käytöstä. Niiden mukaan lasketaan tonnikilometri, josta se yksikkömäärä ja maksu muodostuu.
Juuri näin, kuten Juha sanoo.
Onneksi minulla ei ole kiinteistöä sinne johtavine yksityisteineen, joten säästyn niiltä riidoilta.
Polkupyörällä, hiihtäen ja jalkaisin pätee jokamiehen oikeus.