Pitkään on jatkunut muuttosuunta kaupunkeihin ja sitä mukaa on maaseutu autioitunut. Kaupungeissa on ollut ja taitaa olla vieläkin kova puute asunnoista, kun niitä maaseudulla on tarjolla vaikka miten paljon.
Monesti on puhuttu, että suuntaus tulee muuttumaan, ei vielä mutta lähitulevaisuudessa. Ihmiset kaipaavat omaa rauhaa ja puhdasta ilmaa aina vaan enemmän, eikä sitä ole tarjolla kaupunkien hulinassa.
Nyt on esimerkkejä maailmalla ja varsinkin Ranskassa muuttoliikkeestä maaseudulle. Suurkaupunki Pariisin väkiluvun kasvu on ensimmäisen kerran pysähtynyt ja ihmiset hakeutuvat maaseudun rauhaan.
Muoti- ilmiöthän kulkeutuvat meille Euroopan suurkaupungeista ja varsinkin juuri Ranskasta. Se tietää meidän kaupunkiemme rakennusinvestointien pysähtymistä ja nyt jo osan toteuneista hukkainvestoinnista.
- Minä olen jo vuosia ennustanut, että suuntaus tulee muuttumaan ja siitä on nyt jo merkkejä näkyvissä. Monet ovat valmiita muuttamaan juurilleen maaseudulle.
https://yle.fi/uutiset/3-11010564
Tämä jäi pois.
Kyllähän se monen laittaa miettimään, kun syrjemmästä saa talon omalla tontilla samaan hintaan tai jopa halvemmalla kuin yksiön isommasta kaupungista.
Suomessa ”maalle” muuttaminen on vieläpä melko helppoa siinä mielessä, että ei kovin kauaksi tarvitse lähteä kaupungeista kuten Helsinki, Tampere tahi Turku, kun on jo aivan toisenlaisissa maisemissa.
Tuolta Helsinki, Turku, Tampere kolmion alueelta löytyy kaikkia vaihtoetoja, tontteja, valmiita asuntoja kaikilla mukavuuksilla. Kun taas ihan asumatonta korpeakin.
Minä tuossa Ranskan jutussa ihmettelen haastateltua pariskuntaa, joilla ei ole mitään, ei edes sähköä. Mitenkähän kestävällä pohjalla sellanenkin liitto on.
Mitenkähän lie Suomessa?
Oikealla maaseudulla, eli haja-asutusalueella, ei ole nykyään juuri työpaikkoja eikä palveluja.
Pitää olla kuitenkin jonkin kokoinen asutuskeskus, että sieltä löytyy vaikkapa koulu lapsille. Ilman lapsiperheitä ei ole juuri jatkuvuutta ja tulevaisuutta.
Tuo suuntaus varmasti koskee etupäässä maailman suuria kaupunkeja, jotka ovat todella saastuneita eivätkä pelkästään ilman suhteen.
Helsingin ongelma ei ole ilma, koska se sijaitsee tuulisella niemellä meren ääressä Sen ongelma on liikenne, joka ei suju ja, tolkuttomat asuntojen hinnat.
Kyllähän sitä Helsingilläkin ilmanlaatuongelmansa o n ja on ollut. Suomenlinnasta käsin kun katseli tyynenä kesä-/talviaamuna; kantakaupungin päällä näkyi ikään kuin ydinräjähteen jälkeinen sienipilvi. Tuskin vieläkään tilanne on paljonkaan parantunut.
No, minähän asun haja-asutusalueella ja työpaikkojakin täällä löytyy, mm autoasentajille, hitsareille, palvelualankin työpaikkoja.
Hiljaisuutta ja puhdasta ilmaa, sekä luonto, jopa korpialueet aivan liki nurkan takana. Sitä ynnä vapautta arvostan tässä vanhassa osuuskaupassamme.
Sehän on se ”muna- kana ongelma” kumpi oli ennen. Työpaikka, vai työntekijä?
Minä olen ikäni asunut maalla, joten minulle on kaikki tuttua ja itsestäänselvää. Vaikeahan se on verrata maaseutua kapunkeihin, mutta on minulla hiukan kokemusta kaupungeistakin. Kahdeksan vuotta olin ja asuin ihan Helsingin keskustassa, oli se maalaispojalle melkoinen helvetti, eikä minusta kaupunkilaista tullut millään.
Yhden käden sormiin jäävät varmasti ne viikonvaihteet joita minä olin Helsingin hulinassa koko aikana. Nyt en voi muuta kuin toivottaa tervetulleeksi maaseudun rauhaan.
https://maaseutuplus.fi/
Juuri luettu uutinen sanoo, että meistä suomalaisista 2/3 toivoo valtion pitävän huolta, että koko Suomi pysyy asuttuna.
Olen varma, että vuosikymmenen sisään kiinnostus maaseutuun lähellä asutuskeskuksia kasvaa (kaupungit ja isot kunnat).
Meistä kuitenkin moni arvostaa niitä kaupunginosia, jopa keskustoiden läheisyyttä, joissa kosketus luontoon on hyvä sekä liikennehaitat mahdollisimman pienet ja, koska palvelut pelaavat.
Vaikka itse olenkin hengeltäni ”maalaispoika” kaupungissa, aina kosketus maahan on sormissa. Eilen nostin maa-artisokat ylös ja nyt istutan talvivalkosipulit, uudet maa-artisokat vakoihin tällä viikolla. Muut on korjattu talteen jo ajat sitten.
Viimeinen 10 vuotta Porvoon maalla, kaupungin tuntumassa riitti, valaisemattomilla teillä, metsän keskellä, golf-radan vieressä, meren rannassa vaikka kaikki mukavuudet olivat, mitä ihminen voi tarvita.
Meillä ei ollut oikein mitään maasta nostettavaa, no oli muutama peruna. Minä teinkin ja täytyy tehdä vielä tänäänkin uutta peura- aitaa. En tee sitä peuralaitumeksi, vaan kasvimaata varten ja sen ympärille.
On täällä menossa melkoiset teurastukset, kun yhden kunnan alueella on noin 2400 kaatolupaa.
Kyllähän tuo ”valtion karja” monin paikoin ongelmallinenkin on.
Meillä täällä on vain sitä pienempää; metsäkaurista mutta ihan riittävästi.
No, nyt kun Mokakin on poissa; aivan pihaan tunkevat, joskaan sinällään ei niistä isompaa haittaa ole. Maa-artisokat on nostettu mutta noilla ryytilaatikoilla ovat kilpailemassa meidän kanssa.