Kysymysmerkki sen vuoksi, että onko sitä kokemusta. Nyt liikenneministeri Sanna Marin ehdottaa työajan lyhentämistä.
https://www.sannamarin.net/ansioluettelo
Onko hänellä työkokemusta, jolla voi perustella työajan lyhentämistä. Minä en ainakaan löydä muuta kuin koulutusta maisteriksi ja erilaisia kesätöitä 2000- 2005 Nuo tiedot SDP,n sivuilta, jotka liitteenä.
Jossain haastettelussa hän sanoo, että harrastuksiin kuuluu koiran ulkoilutus. Toisaalla taas, että kahvin juonti baarissa? Hmn.
Onko siis maisterin koulutus ja yo. harrastukset riittäviä päättämään työajan lyhentämisestä. En millään muotoa halua aliarvioida häntä, mutta mielestäni nuo asiat eivät riitä ministerin tehtäviin, eikä varsinkaan työajan kokemuksiin.
Otsikko HS.
Työteho kasvaisi ja sairauspoissaolot vähenisivät – Näin Sanna Marinin ”utopia” vaikuttaisi hyvinvointiin
Työhyvinvointiin erikoistunut professori pitää Marinin keskustelunavausta hyvänä.
Olishan se kivaa, kun töitä olis vaan 6 tuntia tai vaikka vähemmän töissä.
Vois maleksia kahviloissa ja talutella koiraa sen edestä.
Vaan ne tosiasioiden realiteetit:
Kuka sen kustantaa, kun Suomessa on jo nyt Euroopan lyhyimpiin kuuluvat työajat?
Porukka ei liene halukas tulotasoaan laskemaan, joten rahat pitäisi keksiä muualta – vanhan kansan kommunistin periaatteen mukaisest ”verot valtion maksettavaksi” – vai mitä?
Toki on luultavaa, että automaatio ja digitalisaatio vähentää ihmistyön tarvetta, mutta valtion pitää saada ne verotulonsa jollain tavalla joka tapauksessa yhteiskunnan ylläpitämiseksi.
Ranskassa kokeiltiin työajan lyhentämistä – negatiivisin tuloksin. Sen olisi tiennyt kokeilemattakin.
Suomi elää viennistä, siksi Suomen pitää olla kilpailukykyinen. On tehtävä nykyistä enemmän työtä samalla palkalla, tai nykyinen määrä työtä pienemmällä palkalla.
Kyllähän minäkin hyvin jaksan ainakin tunnin päivässä, eikä välillä tarvii edes kahvia juoda. On sitä joskus tehty valehtelematta kellon ympärikin ja aina oli sama palkka.
Suomi on pahassa tilanteessa, syntyvyys negatiivinen versus kasvava eläkeläisarmeija. Siinä välissä pienen porukan pitäisi tehdä työt. Ennemmin tai myöhemmin homma kaatuu omaan mahdottomuuteen.
Taitaa olla niin että tuo olematon työkokemus korvataan sillä että on liuta avustajia, siihen joukkoon voi hyvinkin sattua joku oikeaa työtä tehnyt.
Marinin utopian pahin järjenvastaisuus olli mielestäni siintä että lyhyet työajat ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa voisivat olla realistisia.
Pahin asia on se, että Marin ei ymmärrä tavallisen työn päälle juuri mitään.
Poliittinen ura on kaukana työelämän realiteeteista ja erityisesti sieltä maksajan puolelta.
Marin on tyypillinen poliittinen broileri, millä suuret luulot itsestä ylittävät massiivisesti tosiasioiden ymmärtämisen.
Ei tuolla työkokemuksella paljoa arvonantoa voi nautita: tässä todellisuutta tuottavuuden parantamisesta:
Otan yhden käytännön esimerkin työn tuottavuuteen vaikuttavista tekijöistä:
Ruotsin autoteollisuudessa linjatyöntekijöiltä poistettiin työnjohtajat ja muodostettiin itseohjautuvia tiimejä vastuineen. Työn tuottavuus parani jopa 30 %.
Chrysler havahtui tuloksesta ja kopioi idean heidän linjoilleen määräyksellä ”tehkää näin”. Työn tuottavuus laski n. 50 %.
Otin tuosta esimerkkiä erään sanomalehden isohkolla osastolla ja neuvottelin pääluottamusmiehen kanssa itseohjautuvien tiimien muodostamisesta ilman työnjohtajia ja päälliköitä. Vetovastuu tiimeissä pantiin kiertäväksi ja palkitsevaksi. Tulos oli, että työ saatiin aikaiseksi nopeammin ja virheet minimoituivat. Tiimin vetäjä sai kohtuullisen korvauksen vetovastuusta. Työaikaa ei muutettu, mutta toimittiin hieman urakkaperiaatteella työajan suhteen.
Onnistui erinomaisesti, johon kaikki muut olivat tyytyväisiä paitsi entinen autoritääristä johtamista kaipaava työnjohto ja saman henki jopa yrityksen hallituksessa. Luvut muuttivat mielen.
Avain asiaan oli, että koko prosessi pitää syntyä soveltaen omia ideoita ja kokemuksia porukan kanssa, ei ylhäältä tuotuina.
Työ tehdään lyhyt tai pitkä työmaalla. Kahvittelut kahvitellaan kahvitunnilla tai vapaa-ajalla. Niiku tähänkin asti.
Työkokemus ei tee kenestäkään ministeriksi pätevää vaikka ei siitä haittaakaan ole. Asuntoministerin jos sellainen on ei tarvitse olla asunnoton eikä työministerin työtön. Opinnot ovat tärkeämpiä. Riippuu myös työalasta. Toisaalta kaikkein pahimpia lienee teoriaherrat. Tuota Marinin ehdottamaa työaikakokeilua voi kokeilla jossain ja jos tulokset on huonot sen voi jättää sikseen. Ekaksi esim. sairaanhoitoalalla. Johan kokeiltiin tuota ”kansalaispalkkaa” eli annettiin rahaa tietylle joukolle. Tulokset ei olleet huonoja mutta ei riitä rahat jatkoon. Tai poliittiset halut. Jopa sellainen satraappi kuin Wahlroos kannattaa tuota ”kansalaispalkkaa”.
Ministerien työkokemukset eivät ole ongelma, eikä niihin hommiin mitään varsinaisia säädöksiäkään tuon osalta ole. Suurempi ongelma on suojavirkapösilöt, etenkin kunnallisella puolella, jotka ”hoitavat” virkojansa jäsenkirjojen pätevöittäminä, ilman käryäkään kyseisten hommien vaatimasta substanssista.
Eihän ministeri yksin mitään päätä, mutta toimii kyllä ministeriönsä ”mannekiinina” ja antaa huolimattomia lausuntoja. Sitä omituisempia lausunnot ovat, mitä vähemmän itse omaa kokemusta ja pätevyyttä omalta alaltaan.
Pentti, kyllä ministerillä on omalla hallinonalallaan ihan merkittävästi päätösvaltaa. Hän voi myös vaikuttaa vahvasti, että ministeriön virkamiehiksi nimitetään omia hengenheimolaisiaan – eli pahassa tapauksessa tulee pitkäaikainen vahinko.
Ministereille pitäisi olla pätevyysvaatimukset. Aikoinaan vaadittiin myös rehellisyyttä, ei saanut olla rikollisia. Valitettavasti siitäkin vaatimuksesta on luovuttu.
Ex tj. Nokia Renkaista Kim Grahn kiistää Marinin väitteet tässä- potaskaa->
https://www.uusisuomi.fi/raha/288658-yllattava-ulostulo-sanna-marinin-6-h-vaitteesta-talouselamassa-en-tieda-mista-han-naita
Ei se homma joka paikkaan sovi.
Jos minulla olisi työhuone, tekisin 20 tunnissa viikossa enemmän tulosta kun nyt teen 50+ tunnilla avokonttorissa.
Mutta se olen minä. En ole tilastokelpoinen.
Avokonttori on todella vihonviimeinen keksintö. Häiriötä tulee joka suunnasta, joten on vaikea keskittyä työhön.
Onneksi minä olen saanut pääsääntöisesti työskennellä omassa huoneessani. Yrittäjänä olen joutunut joskus työskentelemään asiakkaan avokonttorissa omassa työpisteessäni tilapäisesti – se on yhtä helvettiä.
Marinin esittämän idean toteutuskelpoisuus ei ole mitenkään riippuvainen hänen työkokemuksestaan. Olisiko joku metsuri 30 vuoden työuralla muka luotettavampi esittämään työajan lyhentämistä? Ajatus joko toimii tai ei toimi täysin riippumatta siitä, kuka sen on esittänyt. Meillä on kaikenlaisia professoreita kyllä esittämässä ajatuksia, usein omasta ideologisesta näkökulmastaan. Niin myös ”työelämäprofessori” Matti Apunen.
Työajan pituus ei vaikuta kilpailukykyyn periaatteessa mitenkään, siihen vaikuttaa työvoiman hinta. Jos työntekijälle pitäisi maksaa nyt kuudesta tunnista kahdeksan tunnin palkka niin todennäköisesti työvoimakustannukset nousisivat, mutta jos työntekijä suostuisikin pudottamaan palkkaansa vastaavasti ei työajan lyhennyksellä pitäisi olla työvoimakustannuksiin mitään vaikutusta.
Työn tuottavuuden parantaminen on tehnyt mahdolliseksi nostaa palkkoja ja lyhentää työaikaa. Millä perusteella työn tuottavuus ei enää tulevaisuudessa nouse? Marinin ajatus perustuu siihen, että työn tuottavuus nousee edelleen ja siksi työajan lyhentäminen on mahdollista. Aamulehden mukaan työaikaa pitäisi pidentää! Millä perusteella? Täysin järjetön ajatus, kannattaisi toimittajienkin lukea vähän historiaa niin ei ideologia sokaisisi.
Tällä hetkellä tarvitaan kustannusten pitämistä kurissa ja työtunteja.
Työllisyys ei ilmeisesti nouse tällä hallituskaudella, koska talouden kasvu jää likimain puoleen prosenttiin Rinteen 2% utopian sijaan.
Avoimia työpaikkoja on satakunta tuhatta, mutta työntekijöitä ei niihin löydy suuresta työttömyydestä huolimatta joko ammattitaidon sopimattomuuden tai muuttohaluttomuuden vuoksi.
Asiaa mutkistaa myös se, että eläkeikää lähentelevien pitäisi jatkaa töissä samalla, kun nuoret eivät saa töitä.
Tässä jokin terve järki ei toimi.
Työn tuottavuus nousee lähinnä uuden tekniikan tai työnteon kehittämisen avulla. Jos työn tuottavuus ei nouse Suomessa mutta nousee muualla niin putoamme kelkasta. Tuottavuuden nostoon on siis paineita. Ja jos tuottavuus nousee niin palkkoja voidaan nostaa ja /tai työaikaa lyhentää. Työantajalle pitäisi olla sama tekeekö työtä neljä henkilöä kuusi tuntia kerrallaan vai kolme henkilöä kahdeksan tuntia kerrallaan jos tuntipalkka on sama. Mutta jos työntekijä pärjää kuuden tunnin palkalla niin miksi pitäisi tehdä kahdeksan?
Vaan, kun ei nykyään edes kahdeksan tunnin palkalla meinaa pärjätä, kun pitää väkisin tunkea kalliisiin asuinpaikkoihin, kuten hesaan.
Siellä kun sattuu niitä työpaikkoja olemaan.
Ehkä tulevaisuudessa pääsevät eläkeläiset kuin eri tavalla työrajoitteiset että vammaisetkin työelämään, niin halutessaan.
Mutta millaisiin työmarkkinoille kuin ehdoin, niin ja se tulevaisuuden työttömyys % määrä?
Onko murroksessa jokin mahdollisuus, vaiko riisto ?
Sanotaanko jotenkin näin että terve joutilaisuus ei ole hyvästä, sillä se voi rapauttaa ”😉 pelihimoihin tmv.kiroihin” ?
Nuoret katsoo tulevaisuuteen kun Impivaara on tyhjentynyt muistojen kavalkaadiin.
Nokian renkailla IS mukaan=
Lisäksi tuotannon kapasiteetti kasvoi ja toistuvat poissaolot vähenivät. Toisaalta tuotantokustannukset kasvoivat hieman.
Palkkaa työntekijät saivat Nokian Renkailla yhtä paljon, oli kyse sitten kuuden tai kahdeksan tunnin päivistä. Kuusi tuntia työskentelevät eivät kuitenkaan saaneet pitää pekkaspäiviä eli työajan lyhennysvapaita.
– Tehokkuus nousi meilläkin kahdessa vuorossa. Aiemmin tuotantolinja oli ollut noin tunnin pysähdyksissä, kun olimme lounastaneet. Lyhyemmässä päivässä lounaalle ei tarvinnut mennä yhtäaikaisesti ja linja pysyi käynnissä. Aamuvuoroissa selvisi toisinaan jopa ilman lounasta, Aho muistelee.
Hän sanoo, että lyhyempien työpäivien aikana työntekijöiden jaksaminen parani. Myös hän muistaa sairauspoissaolojen vähentymisen. Jokainen koki myös henkilökohtaisen työtehonsa paremmaksi.