Mielikuva muodostuu aivoihin näköhavainnnon avulla, joskus tai useinkin saattaa olla mukana kuulohavainto. Mielikuvaa käytetään useimmiten arvosteltaessa jonkin yrityksen ulkoista profiilia, sekä palvelualttiutta ja toimintaa muutenkin. Yrityksissä mielikuvamainontaa käytetään tarkoituksellisesti asiakkaiden saamiseksi.
Mielikuva muodostuu myös ihan yksityiselle ihmiselle, sitä sen enempää hakematta ja pyytämättä. Meille muodostuu vankka mielikuva radiotoimittajista, ihan pelkän kuulon perusteella. Samoin tapahtuu tv toimittajien suhteen, siinä vaan on näköhavainto apuna. Silti saattaa tulla suurestikin vääriä arvioita, jos joskus näemme jonkun toimittajan ihan elävänä luonnossa.
Nämä kummatkin ovat ns. fyysisiä havaintoja, sitten tulee vielä ne välilliset havainnot, jotka tulevat kirjoitetun tekstin avulla. Siinä siis näköhavainto toimii sen tekstin avulla.
Välillinen havainto on juuri sitä, mitä mekin täällä teemme, kirjoitamme blogeja ja monenlaisia kommentteja. Kyllä siinäkin touhussa muodostuu mielikuvia aivoissa, ne vaan saattavat olla oikeita, suuntaa antavia, tai hyvin vääriä. Me vaan emme pääse niitä oikeiksi, tai vääriksi todistamaan.
Mitä ylläolevasta sitten seuraa, seurausta on se, että minullekin on muodostunut määrätynlainen mielikuva melkein kaikista täälläolijoista. Se on niin lujassa, että ei helpolla muutu, yleensä käy niin , että pitää päästä se mielikuva muuttamaan fyysisen havainnon avulla.
Miettikääpä tätä!
Mielikuvia, mielikuvitusta, mieli ku vitusta.
Itse olen ottanut tavaksi tarkistaa myös itsestäni jättämää mielikuvaa ja tuon tuosta pohtia mistä se tulee, ja jos se ei tunnu oikealta, tutkia mikä hätänä.
Mutta tästä palataan taas siihen perussanontaan että kaikki ihmiset ovat idiootteja ja idioottien kanssa täytyy elää sopuisasti.
Sitähän se on, koko ajan pitää vahtia, että ei tee itsestänsä tyhmempää mitä jo on. En tiedä onnistuuko.
Pentin varoitus on aiheellinen, ainakin itselläni innostuessani on tapana kirjoittaa mitä sylki suuhun tuo, paremmin pitäisi vahtia itseään. Ei pitäisi joutavuuksilla, itsestäänselvyyksillä tai liialla toistolla rasittaa kanssabloggaajia.
Usimmista täällä aktiivisesti kirjoittavasta on ikäänkuin itsestään syntynyt miellikuvaa. Pääosin tyyppejä joilla on vahva usko asiaansa, mihin kullakin.
Tulisesti kantaansa puolustelevia, ei sellaisia joita kolmetoista mahtuu tusinaan.
Aatteiden palon lisäksi tai ohella esiintyy selvästi luomisen tarvetta, sisäistä painetta pitää puurkaa, tätä piirrrettä on itsessänikin.
Senverran vähän täällä aktiiveja on että alkavat tuntua tuttavilta ja aika hyvin arvattavissakin mitä juullki sanovat.
Mielikuva ja käytäntö todellisessa tilanteessa.
Osallistuin aikanaan päällikkö/yritysjohdon ”Grid-seminaariin” Aulagolla. Osallistujat n. 30 h valitsi Rastor siten, että kukaan ei saanut tuntea toisiaan edes sattumalta- onnistui.
Pukeutumiskoodi oli vapaa, omaa yritystään ei saanut esitellä eikä myöskään asemaansa. Osallistujia oli päälliköistä pääjohtajiin.
Kuinka kävikään; oli muutama, joidenka oli ”pakko” tuoda asemaansa esille pukeutumisella, jopa kiiltonahkakengillä tai kommenteissa ”meillä johtoryhmässä” jne.. saivatpa syvää halveksuntaa.
Loppukritiikissä kaikki vuorollaan joutuivat eteen arvosteltaviksi, millaisen mielikuvan porukka oli hänestä saanut. Jokainen joutui kirjaamaan ne fläpille muiden edessä.
Aika totuuden mukaisesti meni aseman määrittely ja osaaminen pääosalle, jotka pitivät jäitä hatussaan. Mutta rankimmat arvostelut sai erään tunnetun kiinteistöfirman hallintojohtaja, autokaupan toimitusjohtaja, yrittäjä ja nuori kauppakorkeakoululainen päällikkö. Hiki tuli pojille otsaan kun saivat kuulla mielikuvan heistä.
Jos minusta kysytte, selvisin ottelusta puhtain paperein- hermot pitivät.