Minä en ole vuosikausiin kuullut mitään, saati sitten tavannut. Jos nyt joku sattuisi tietämään, olisi mukava kuulla.
”Emmahan” oli joka pojan unelma, harva sitten kuitenkin pääsi kanssaan tekemisiin. Emma oli kova jakamaan, mutta senkin antoi lautaseltaan vain naapurin pojille. Siitä sitten antoi kyltymättömästi ja moninkertaisesti, ei tuntenut ollenkaan yhtä annosta. Emma seisoi tanassa, kaksin jaloin reidet harallaan ja lauloi jakaessaan.
Emma oli kohtuullisen painava, joten kyllähän sen kanssa hikikin tuli, varsinkin helteillä touhutessa. Yhtään ei pitänyt hiekasta, eikä sen tähden tykännyt mistään aurinkorannoista. Hiekka oli sille ja sen toiminnolle melkoinen uhka ja melkoisesti piti sitä puunata, jos lopetti jakamisen, kesken laulun.
Emma muuten oli Venäläistä, eli silloista Neuvostoliittolaista syntyperää, kirkonkirjamerkinnällä DP.
Että niin, jotain kuulin viimeksi 1990- luvulla
Emma oli varsin hyvä pikakivääri. Suomi sai niitä todella suuren määrän sotasaaliiksi Talvisodassa ja Jatkosodassa.
Niitä pidettiin pitkään varastossa pahan päivän varalta, mutta sitten pasifistit arvasivat, että on ikuinen rauha ja ne hävitettiin.
Minä pyysin joskus noin vuonna 1993 että niitä lahjoitettaisiin Viroon, mutta puolustusministeri vastasi, että Viroon ei anneta aseita. Kirjeenvaihto on kyllä tallessa.
Kyllä tuon pikakiväärin emman muistan eipä haitannut pieni hiekkakaan ampumista joskus se jumitti ja lauloi lautasensa tyhjäksi siinä vaan piti ampua ja pitää ase suuntaan jossa taulut oli terv tepivaari
Kyllä meidän Parolannummilla piti aina välillä huutaa vihollisille, että odottakaas hetki niin jynssäämme Emman.
Eksyin muuten muutamille sivustoille netissä ja sain yllätyksekseni todeta, että on valtavia määriä aseita myytävänä jopa Suomaisilla kauppiailla. Niitä on näitä konetuliaseitakin vaikka kuinka paljon, Suomikonepistoolista alkaen. Miten lie vaativat niitä ostolupia sitten.
Yleisesti ottaen Emma oli toimintavarmempi kuin Lahti-Saloranta.
Lahti-Saloranta oli valmistettu tiukemmilla toleransseilla, ei sietänyt niin paljon likaa kuin välja Emma.
Toki Emmoistakin on varmasti löytynyt vanhemmiten yksilöitä, jotka tekivät häiriöitä. Ehkä uutenakin, mutta ne sotasaalis-Emmat olivat suosittuja ”petikavereita” suomalaisten sotilaiden keskuudessa.
No mulla ei sattunut jumittamista mitä mitä oli pari kertaa että emma latoi lautasellisen papuja eli ei lopettanut vaikka sormet ei ollutkaan liipasimella terv tepivaari
Olen ollut emmalla tositoimissa. Olin varusmiehenä varastovartioinnissa Savitaipaleella. Alkoi yksi siviilikone kierrellä aluetta. Hain emman vairtiotuvasta ja asetin sen Sipilän olkapään varaan. Sipilä laittoi kädet korvilleen ja minä rupesin sihtailemaan. Kone löysi äkkiä suoran reitin.
Odottelimme jälkipalautetta. Ei kuulunut.
Kyllä nuo kaikki suuren ikäpolven Intissä olleiden muistoissa ovat- siis kaikki saatanan painavat kuten kevytsinko metrisessä lumessa ja raskaan singon putki ja jalus. Putki painoi 90 kg ja kannoin sitä yksin olkapäälläni, kun kukaan muu ei jaksanut.
Kannoin Emmaa armeijaaikanani onneksi sitä vaihdeltiin mieheltä toiselle,…