Vähän kevyemmästä aiheesta kiivaiden politiikkapuheiden lomaan. Usein illalla yöunta tavoitellessani olen ihmetellyt kovasti muumimukien suosiota eli mikä saa aikuiset ihmiset keräilemään niitä, maksamaan jopa satoja euroja kappaleelta. Valmistajan ja kaupan raadollisen mielenkiinnon aiheeseen ymmärrän sitäkin paremmin. Uusia mukeja tulee kuin luita suden persiistä ja mukifanit ryntäävät kilvan ostamaan.
Niin tai kai se raha on monella keräilijälläkin liikkeellepaneva voima, kuin lottovoittoa odotetaan että juuri omien mukien hinta lähtisi huimaan nousuun. Vai olisiko heitäkin joille onnea tuottaa katsela ja hypistellä mukejaan ja niisä pölyjä pyyhkiä kuin konsaan sielunsa vanhojen rahojen keruulle myynyt ihminen.
Toivottavasti mahdollisissa lukijoissa ei ollut joukossa muumimukien keräilijöitä etten vaan olisi loukannut tai kyseenalaistanut heidän harrastustaan.
Itse olen Tove Janssonin ihailija, hän oli suuri taiteilija, ihmisen sisintä ymmärtävä ja lämminhenkinen. Lapsille aikanaan tuli paljon luettua muumitarinoita, siinä samalla sivussa oma ymmärrys ihmisyydestä kirkastui kirjailijan viisaista puheista.
Astiakaapissamme on yksi muumimuki, joku sen joskus tuliaiseksi tuonut. Siitä en suostu iltateetäni juomaan vaan mukista, savisesta uniikkikappaleesta johon savenvalaja on jättänyt osan sisimmästään.
Muumilaakson Talvi on muumimukeista ehkä kaikkein yleisin, mutta samaan aikaan todella harvinainen.
Itse asiassa sellainen löytyy lähes joka taloudesta, josta löytyy valkoinen savimuki ja tussi.
Ota toiseen käteen muki ja toiseen tussi. Kirjoita tussilla mukin pohjaan Muumilaakson Talvi ja keräilykappaleesi on valmis.
Muumahtavia kahvihetkiä.
Eikös ne ole ulkomaista tuotantoa. Jos se muumiaihekuvana liitetään mukiin niin en arvoa ymmärrä.
Viimeksi maksoin kahvimukista 40 senttiä halpakaupan poistoerästä. Ei ole kaunis, mutta en minä sitä mukia juo vaan kahvia.
Olisikohan se muki niin, että kun naapuri niin minäkin. Tai sitten muoviämpäri kaikille. Voihan sitä verrata Oiva Toikan lasilintuihin, jotka maksavat satasia, tai enemmän. Meillä niitä onkin muutama tusina, ajalta jolloin niitä tehtiin tuolla järven vastarannalla.
Minullapa on kaksi mukia; vuosilta -98, 750km rekikoirakilpailun läpi selviytyneiden (olin 10.), 34 lähtijää, loppuun ajoi 17. Seuraana vuonna ajoin 650km pitkän kilpailun (scandream) ja osallistujia 45, olin 12. ja sen mukin sain.
Eipä niitä mukeja kukaan osaa kaipailla; Suomessa 31 kpl; siis mielestäni melkoinenkin harvinaisuus; vaan kun yhtään muumia ei osallistunut.
No on Kalle kuppinsa ansainnut, käsittämättömän pitkiä ovat taipaleet olleet.