IS kirjoitteli nuorten maailmanmmestarin Toni Utusen menestyksen taustoista.
Pienipalkkaiset vanhemmat, isänsä oli myös lainarahalla rahoittanut poikansa harrastusta. Jopa muuuttanut asumaan kanssaan paikkakunnalle jossa harjoittelumahdollisuudet ja opastus olivat paremmat. Oli isä ihmetellyt että ”mitä mä täällä teen” kun oli nähnyt että useimpien kiekkojunnujen isät olivat hyväpalkkkaista sakkia.
Ovat kullut kuulemma kalleimmilaan 15 – 16 vuoden iässä, esimerkiksi seuramaksut 350 – 400 euroa kuussa, mailoihinkin toista tonnia kaudessa.
Isältä oli haastattelun lopuksi kysytty onko kaikki kannattanut. No poika oli saanut ammatin, omasta osastaan sanoi että on elämä vähän jäänyt elämättä.
Onko tässä mitään mieltä? Hinta ainakin on ollut kova, Utusillekin avioero? ja surettaa myös perheen muiden lasten osa kun isä uhraa aikansa ja rahansa vain yhteen lapseen. Ja riski epäonnistumisesta on suuri, olisiko vaikka että yhdestä tuhannesta tulee NHL tasoinen mijonääri. Aina olemassa uran lopettava riski loukkaantumisesta ja koulut harrastuksen vuoksi usein käymättä. Yhtä onnistumista kohden on lukematon määrä epäonnistumisia.
Tai mitäs tätä ihmettelemään kyllähän suomalainen innolla lottoonkin laittaa toivonsa.
Linaus Eino Leinon elegiasta: Mies olen köyhä, kalliit on laulujen lunnaat
Kyllähän siinä todellakin riittää ihmettelemistä varsinkin, kun se epäonnistumisen uhka on todella suuri. Toisaalta, kyllähän vanhemmat rakastavat lastaan yli kaiken, eikä se koskaan ole hukkaan heitettyä aikaa.
Tottakai vanhemmat rakastavat lapsiaan mutta miten se aina ehtii konkretisoitua, esimerkiksi tällä Tonilla taisi olla neljä siskoakin.
On hyvä huomata että dramatisoinnin ja tarinankerronnan taito ovat yhä voimissaan. Kun katsoo minkälainen määrä meillä on oikopolkuja ja tuettuja reittejä ikäryhmänsä parhaille urheilijaehdokkaille, sanoisin että tämä tarina on ns. värikäs.
Tyttären perheen kaksi poikaa olivat n 10 vuotta junnuista alkaen ja siihen paloi perheen kaikki liikenevä isovanhempia myöden. Molemmat loukkaantumisen vuoksi joutuivat lopettamaan toiselle jäi pysyvä vamma josta johtuen meni alkava työkin. – Näistä ei liiemmin otsikoida.
Niin, ja onnistuessaankin poitsu reissaa parhaan ikänsä ilmastoa pilaamassa kaupungista toiseen kuin mikäkin formulakuskikummajainen.
Jääkiekko on kaupallinen laji, jota pyörittävät yritykset. Se seura missä lapset käyvät, sen takana on yritys, jolla on diilejä lukuisten muiden yritysten kanssa. Tämä on aivan sama kuin investoida kaikki sääntönsä yrityksen aloittamiseen. Iso riski, bisneksen lait ja lopussa saattaa mennä terveys ja rahat.
En haluaisi madaltaa kynnystä lainkaan, sillä luemme joka viikko rikosuutisista mihin tämä tie johtaa. On todennäköisempää että lapsesta tulee huumediileri kuin terveenä elävä bisnesmies.
Irohavainto jääkiekon tiimoilta. Jos laskettaisiin yhteen se ruutuaika kun TVn urheiluruuduissa selvitellään sitä mitä suomalaiset kiekkoilijat Pohjois Amerikan kiekkoareenoilla edellisenä yönseutuna tekivät ja jättivät tekemättä niin olisipa se tosi paljon. Tuskin mikään muu yksittäinen ihmiselämän askar saa yhtä paljon aikaa halullisten ja haluttomien televisiosta katsella. No aika ajoin Markkasen tekemiset myös tarkkaan kerrataan moneen kertaan.
Tuttavani lapsi harrasti myös tätä jääkiekkoa ja pääsi jo ylempään sarjaan mutta isältä loppui rahat ja aika hoitaa asioita töiden lisäksi. Poika ei pelaa enää siellä ylemmässä sarjassa kun rahat ja aika vanhemmilla ei tähän riittänyt.
Minusta jääkiekko ei ole tarpeeksi hyvin tuettu laji nuoria kohtaan niin jotta mahdollisimman moni sitä voisi harrastaa. Kuinkahan monta ”Selännettä” ja ”Koivua” menetetään tästäkin lajista pois…
Harrastus ei ole enään siinä määrin harrastus,jos vie lähes koko ajan kuin budjetin : harrastukseen.
Sen verran voinee liennyttää että jos ja kun tähtää ammattimaisuuteen/-elantoon,niin käynee hyvästä sijoituksesta… sinne päästessään.
Liikunta kuin urheilu kaikkineen on aina hyve !