Yhdysvallat ei ole muuta kuin kumileimasin Trumpin kaudella, nyt ottomaanit määrää miten mennään ja mitä tehdään. Turkki kiristi ja Trumpin Yhdysvallat taipui. En ole koskaan moista nähnyt, on tämä noloa.
https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/b3606374-fc18-42f0-8744-730ec47d4cae
USA:n varapresidentti: Pohjois-Syyriaan tulitauko Turkin ja kurdien välille – ”Turkki sai kaiken haluamansa”
Kuvassa : Turkin joukot valloittaa entisen suurvallan Trumpin Yhdysvaltojen asemia.
Trumpin aikakaudella mennään sikaniska ajatteluun ja sinne omaan maahan jonne linnoittaudutaan ja twitterillä pistetään #hastag#hastag pienillä käsillä…
Ja eurooppa eu heikoilla ei voi sanoa oikein mitään?
Twitteristä=Turkkilaisissa sotilaissa on yhtä paljon sankaruutta kuin nuorisojoukossa joka potkii puolustuskyvytöntä maassa makaavaa.
Surkeaa katsoa Yhdysvaltojen vajoamista alas johtajan pallilta
Ja ottomaanit kusettaa heikkoa Trumpia.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/pohjois-syyrian-tulitauko-alkoi-heti-repeilla-amnesty-turkki-osoittaa-hapeallista-piittaamattomuutta/7593416
Kiittäkäämme korkeinta, että maailmanrauhan kannalta kolmen tärkeimmän valtion johdossa on Putin, Trump ja XI JIngping. Vahvat johtajat takaavat parhaiten rauhan. Heikot johtajat altistavat maailman sekasortoon.
Totta kai näitä kaikkia haukutaan. Jos on kaikille mieliksi, ei ole kenellekään mieliksi. Koirat haukkuvat, karavaani kulkee, ja niin poispäin.
Näistä kolmesta Trump on haukutuin. Se johtuu siitä, että länsimaissa on vapain media. Vapaa ja vapaa, minkä enemmän porua, sitä vähemmän villoja.
Esimerkiksi marsalkka Mannerheim viittasi kintaalla kaikelle muulle kuin monarkialle. Olen miettinyt tästä, että Mannerheim oli aikansa lapsi, vanhanaikainen.
Elämä on siitä jännä, että mitä vanhemmaksi elää, sitä enemmän joutuu tarkistaman näkemyksiään.
Ei ole kovin pitkä aika siitä, kun luin brittiläisen kirjailijan, Charles DIckensin (juu, se David Copperfieldin kirjoittaja) matkakirjan Amerikkaan 1840-luvulla. Dickens ei antanut paljon pisteitä maan presidentii-instituutiolle (sehän oli varsin uutta tuohon aikaan). Kirjailija matkusti maata pitkin ja poikin. Junassa hän kohtasi komean intiaanijohtajan. Dickens kuuli että päällikkö oli käynyt itse pääkallon paikalla, kongressissa. Kirjailija uteli mitä mieltä päällikkö oli ollut valkoisen miehen ylimmästä komentokeskuksesta. ”Sieltä puuttui arvokkuus”, intiaanijohtaja vastasi lyhyesti.
Dickens huomasi saman asian itsekin. Kaikki oli toisin kuin vanhassa kunnon Englannissa. Jenkit eivät kunnioittaneet ketään eikä mitään, olivat röhkeitä ja itseään täynnä. Ja joka paikassa jenkkimiehet purivat pikanelliä ja ruiskauttivat pikanellisyljen paikassa kuin paikassa lattialle. Jopa kongressissa.
Dickens kävi tätä myöhemminkin Amerikassa ja siltä matkalta hänen kirjoittamansa matkakirja on kuulemma myönteisempi.
Kanadan, Australian ja Uuden Seelannin päämies (muodollinen) on Britannian kuningatar Elisabeth.
Jos itse olisin ollut eurooppalainen valkonaama kristitty siirtolainen, olisin ennemmin mennyt johonkin näistä maista kuin Amerikkaan. Ehkä.
Vahvat johtajat kuten Hitler ja Stalin. Siinäpä rauhan tae. Todellisuudessa diktatuurit juuri aiheuttavat sotia. Demokratian johdossa taas ei löydy järkeä ja jämäkkyyttä. Trump toimii kuin Chamberlain Munchenissa. Luovuttaa alueita diktaattoreille muka rauhan takeena.
Eniten mua nauratti kun ilmastoalarmistit sanoi, että maailma nyt tuhoutuu Trumpin takia kun lähti vetää USA:n pois Pariisin ilmastosopimuksesta.
Mutta olivatko Hitler ja Stalin ”vahvoja” johtajia? Minusta Hitler oli hullu idealisti ja Stalin taas viekas talonpoika ja nerokas rikollinen (luonnehdinta on Soltzenitsynin). Lisäksi silloin oli maailma erilainen kuin nyt. Neuvostoliitto oli nuori valtio ja saksalaisia taas rassasi Versaillesin rauha, jota he pitivät häpeärauhana ja jota seikkaa Hitler osasi hyödyntää paremmin kuin hyvin keskittäessään vallan itselleen ja kansallissosialismille.