Talvisodan ensimmäinen TORJUNTAVOITTO Joulukuun 1. päivänä 1939 !!!

”Loviisan Reserviupseerikerho on laittanut sivulleen kiehtovan tarinan vähemmän tunnetusta talvisodan ensimmäisestä torjuntavoitosta.

Tasan 80 vuotta sitten Russarön rannikkotykistöpatterin tuli esti neuvostoliittolaisen laivasto-osaston operaation.

Suomalaisen järeän rannikkotykistön tulella aiheutettiin laivasto-osastolle ja erityisesti sen johtoalukselle ristelijä Kiroville merkittäviä aineellisia ja henkilötappioita

Suomalainen rannikkotykistöpatteri säilyi tappioitta.” ( Suomen Sotilas)

Tässä tarina kokonaisuudessaan, olohuoneen sotahistorioitsija piti paljon tuosta kirjoituksesta ja sen tarinasta josta ei liikoja ole puhuttu.

1.12.1939 – KIROV HYÖKKÄÄ RUSSARÖN LINNAKKEELLE –
”80 vuotta sitten: Suomen asevoimien ensimmäinen merkittävä torjuntavoitto saavutetaan Hangon lohkon edustalla! 🇫🇮

Tasan 80 vuotta sitten varhaisessa aamunkoitteessa Neuvostoliiton laivaston suuri ylpeys, risteilijä Kirov ja Gnevnyi-luokan hävittäjät Stremitelnyi sekä Smetlivyi lähestyivät hyökkäävänä osastona täydellä vauhdilla etelä-kaakosta kohti Russarön linnaketta, jossa oli sattumalta järeän patterin harjoitus käynnissä. Tunnistamisen jälkeen linnakkeella annettiin heti täysi taisteluhälytys.

Kirov oli 24 km:n etäisyydellä, kun vasemman jaoksen oikea tykki (234/50 Be) ampui ensimmäisen laukauksen klo 9:55. Kun muutama laukaus häirintätulta oli ammuttu Kirov käänsi oikean kylkensä kohti ja ampui Russarön linnaketta.
Kun Russarön patterin tuli oli peittävää aloitettiin vaikutusammunta 20 km:n etäisyydeltä. Se ammuttiin vasemmalla ja keskimmäisellä jaoksella – neljällä tykillä – ja kesti viisi minuuttia.

Molemminpuolisen vaikutustulen ampumisen aikana Kirov ja Stremitelnyi saivat Russarön linnakkeen 234 mm järeiden merikanuunoiden ampumista kranaateista pahoja vaurioita, joiden johdosta Kirov syttyi tuleen. Kirovin päällikön käskystä koko osasto kääntyi välittömästi savuverhon suojassa takaisin.
Hyökkäävä neuvosto-osasto menetti taistelussa 17 miestä kaatuneina ja noin 30 haavoittuneina.
Suomalaiset eivät kärsineet Russarön taistelussa henkilötappioita.

Kirovin ampumat 180 mm:n kranaatit olivat osuneet ensin Russarön eteläpuoleiseen rantaveteen ja tappoivat suuren määrän kalaa. Seuraavaat kranaatit tulivat pohjoispuoleiseen laiturin maastoon. Kranaattien aiheuttamat vauriot olivat pienet. Majakanvartijan tyhjä mökki tuhoutui ja linnakkeen laituri ja ruokala saivat vaurioita.
Taistelun jälkeen Russarön ruokalistalla oli viikon verran ”molo-torskia” ja ”silakkaa Kirovin tapaan”.

Panssarilaivat Ilmarinen ja Väinämöinen olivat myös hälytetty ja matkalla kohti Hankoa, mutta vihollisosaston välittömän vetäytymisen vuoksi niillä ei ollut ollut mahdollisuuksia ottaa osaa taisteluun.

Venäläisarkistojen mukaan Kirov ja Stremitelnyi nilkuttivat kumpikin pahoin vaurioituneina suorinta reittiä Baltian rannikolle (Libau/Liepāja) ja ne jäivät telakoille korjattaviksi.

Talven-kevään aikana siirtokuntoon korjattu G-luokan hävittäjä Stremitelnyi matkasi loppukeväällä 4.5.-26.5.1940 Stalinin kanavan kautta Jäämerelle, jossa se liitettiin Pohjoiseen Laivastoon. Saksalaiset pommikoneet upottivat sen 20.7.1941 Poljarnyijn ulkopuolella.

G-luokan hävittäjä Smetlivyi, joka oli ainoa Russarön 1.12. taistelusta taistelukykyisenä selviytynyt alus, ajoi ja upposi suomalaisten laskemiin merimiinoihin Naissaaren edustalla 4.11.1941 toimiessaan Hangon evakuoinnin suoja-aluksena.

Risteilijä Kirov kyettiin korjaamaan vain osittaiseen kuntoon ja se toimi mm. Tallinnan evakuoinnin lippulaivana. Kirov upposi saksalaisten ilmahyökkäyksessä 4. huhtikuuta 1942. Alus kuitenkin nostettiin ja korjattiin jälleen osittaisesti vuoden 1943 aikana (Kronstadt), mutta täysikuntoisena taistelualuksena sen ura oli käytänössä jo ohi. Sotien jälkeen Kirov vaurioitui 17.10.1945 saksalaisen miinan räjähdyksestä lähtiessään Kronstadtista ja joutui jälleen korjattavaksi telakalle. Lopulta pahasti epäonninen alus kunnostettiin koulutusalukseksi ja se romutettiin helmikuussa 1974.

Hangon Rannikkopatteriston Russarön linnakkeen 234/50 Be (234 millimetrin 50 kaliiperin järeä merikanuuna mallia Bethlehem Steel) oli suomalainen nimitys yhdysvaltalaiselle kaliiperiltaan 234 millimetrin tykille, jonka valmistaja oli Bethlehem Steel Corporation.
Suomalaisten tekemän parantelun johdosta tykkien suurin kantama oli 25,5 kilometriä. Teoreettinen tulinopeus oli 2 laukausta minuutissa ja käytännön tulinopeus 1,5 laukausta minuutissa. Täysmiehistö oli 3 aliupseeria ja 25 miestä.

Tykit oli alun perin 1910-luvulla tilattu Chilen laivastolle. Kauppa kuitenkin peruuntui, mutta 14 tykkiä saatiin myytyä Venäjälle Pietari Suuren merilinnoituksen tarpeisiin. Tykit toimitettiin vuonna 1915, ja ne saatiin sijoitettua linnakkeille vuoteen 1917 mennessä. Kuusi 234/50 Be:tä sijoitettiin Russaröhön, neljä Naissaareen ja neljä Viron rannikolla sijainneeseen Suurupiin.

Russarön 234/50 Be -patteri jäi Suomen itsenäistyttyä hyvään kuntoon, paitsi että venäläiset olivat hävittäneet tykkien osia. Suomi korjasi tykit ampumakuntoon 1920-luvun alussa. Russarön tykkien uudistus 1930-luvulla paransi aseiden kantamaa.

Tykit evakuoitiin linnakkeelta talvisodan jälkeen, sillä tykkiasemat jäivät Moskovan rauhassa määritetyn Neuvostoliiton vuokra-alueen sisäpuolelle.
Kolme Be-tykkiä palautettiin jatkosodan aikana Russaröhön, kun neuvostoliittolaiset olivat poistuneet. 1960-luvulla loputkin tykit asennettiin takaisin.

Russarön linnakesaaren Bethlehem-patteri purettiin pois käytöstä 1983. Aseet ovat edelleen museoituina saarella.

Joulukuun 1. päivänä 1939 käydyllä lyhyellä, mutta menestyksekkäällä taistelulla oli suuri merkitys, kun itärajan puolustusasemissa samaan aikaan peräännyttiin viivyttäen. Russarön järeät tykit, aikansa strategiset aseet, osoittivat voimansa, eikä niitä enää uhmattu. Tästä eteenpäin ne tekivät sen mihin ne oli tarkoitettu: estivät yhteenoton pelkällä olemassaolollaan.”

(Loviisan Reserviupseerikerho )