Maailman uskonnoista Islam menee heittämällä kristinuskon ohi. Outoa on että Kommunistinen Kiina tulee olemaan kristinuskon suurin maa tulevaisuudessa. Noihin aikoihin Eurooppa on hyvin pahasti islamin vallan alla. Me emme mahda tälle mitään.
Kiina on jo silloin seuraava maailman imperiumi jota kuunnellaan. Eli kommunistit voitti.
Suomi maallistuu, mutta maailma muuttuu yhä uskonnollisemmaksi – Islam kuroo kiinni kristinuskon etumatkaa https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006357027.html
Tulevaisuuden Suomessa ei juhlita jouluja eikä syödä sikaa. Muut kansat määrää tahdin, näin käy.
No enpä usko tuohon terv tepivaari
Marko vetelee savolaiseen tapaan mutkat suoriksi. On se ”hirvittävä” asia, että Suomeen muuttaa erilaisiin uskontokuntiin kuuluvia ihmisiä.Näinhän on tapahtunut vuosikausia. Suomessa ei tulla kieltämään joulunviettoa eikä kinkinsyöntiä. Eikä se Venäjä hyökkää vaikka te savolaiset kuinka pelottelette oikein monen kirjoittajan voimin näillä palstoilla. PISTE.
Ainahan se maailma muuttuu, yhden ihmisen mittainen elämä on silmänräpäys ja vahvempi syrjäyttää aina heikomman, joko määrällisesti tai muuten, näin on myös luonnossa.
Ei taida islam niinkään perinteitä uhata kuin muutama äkkiväärä ”vapaa-ajattelija” ja heitä pelkäävät ylisuvaitsevaiset jotka säikähtävät heti jos joku vihaisella naamalla sanoo jonkun asian ”loukkaavan uskonnonvapautta”.
Mutta tuo Markon web osoite johti kiinnostaville jäljille. Sieltä selvisi sellainenkin asia, että Ecyclopedia of War in mukaan maailman sodista kautta aikain vain alle 7 prosenttia voidaan katsoa johtuneen uskonnollisista syistä ja niitäkin voidaan pitää usein kiistanalaisina, koska uskontoa on voitu käyttää politiikan keppihevosena.Ja noista seitsemästä prosentista islamista johtuvia on yli puolet, loput menee kaikkien muiden uskontojen piikkiin yhteensä.
Suomessakaan ei auta pelkkää kirkon jäsenmäärää tuijottaa, sillä kirkkoon voidaan kuulua ihan tavan vuoksi uskomatta mihinkään ja toisaalta erota vaikka uskottaisiin tai jopa koska ei pidetä kirkkoa tarpeeksi uskovaisena. Kun kirkon opetuksiin uskovien määrä vähenee tulee kaikenlaisia omia viritelmiä, esimerkiksi uskotaan jälleensyntymiseen, mystisiin avaruusolentoihin ja jollakin tavalla ehkä Jeesukseen samaan aikaan. Sellainen oma uskonto on siitä ”hauska”, että normit voi aika lailla laatia itse kun taas kirkko opettaa ihmisten olevan syntisiä.
Kyllä kristinuskomme on alenemassa sillä käymme kirkossa vain häissä ja hautajaisissa sekä jouluna.
Mikäli Jeesus tulisi kirkkoomme, niin varmasti taas kerran ajaisi ”rahanvaihtajat”, homojen vihkijät ja muut leipäpapit ruoskan kanssa pihalle!
Kirkossa ei ole vielä vihitty homoja mutta ehkä Jeesus ei olisi kovin kiinnostunut siitä onko joku homo. Jeesus osasi mielestäni aina nähdä ihmisen ihmisenä, ei homona tai jonain muuna.
Tässä Norppa onkin aika suuri viisaus; ihminen. Homot ja lesbot, sun muut; minulle yhdentekeviä, paitsi se ihminen. Se on minulle tärkein.
Korjaus: ehkä se Kai Sadinmaa on sittenkin vihkinyt homoja kirkossa, ainakin on vihkinyt. Radiosta tuli yhtenä päivänä mielenkiintoinen ohjelma, Ruben Stillerin vieraana olivat Kai Sadinmaa ja Päivi Räsänen. Sadinmaata pidin jonain liberaalina haihattelijana, ennakkoluuloni kyllä katosivat.
Satimia, tai ei, mutta syntiä ei varmasti Jeesuskaan olisi siunannut!
https://raamattu.fi/raamattu/KR92/ROM.1/Kirje-roomalaisille-1
”
26-jakeesta eteenpäin.
Ehkä Jeesus olisikin ojentanut Paavalia?
Ehkäpä Hän olisi sanonut homolle, kuin aviorikoksesta tavatulle naiselle, mene, äläkä enää syntiä tee!?
Ehkä, mutta aviorikosesta on helppo nähdä, mikä siinä on syntiä. Lupauksen, toisen luottamuksen pettäminen omien tarpeiden takia, ainakin karkeimmillaan. Homoudesta sen sijaan on mahdotonta löytää mitään väärää. Joidenkin mukaan se on ”luonnotonta”, mutta luonnollisestihan siinä ihmisen seksuaalinen halu kohdistuu samaan sukupuoleen eikä ketään loukata, toisin kuin aviorikoksessa.
Kun kuuntelin Stillerin ohjelmaa, jossa Sadinmaa ja Räsänen keskustelivat, niin mielestäni Sadinmaalla oli hyvä pointti. Jos tulkitsemme Raamattua fundamentalistisesti, niin meidän pitää hyväksyä myös se ajatus, että Vanhassa testamenstissa Jumala antaa israelilaisille ohjeen surmata kaikki, myös siviilit. On tietenkin totta, että Vanha testamentti lakeineen ja ohjeineen ei ole kristittyjä sitova eikä mikään ohjekirja, ellei se ole Uuuden testamentin ja Jeesuksen ohjeiden kanssa yhteensopiva. Mutta Vanhassa testamentissa puhuu kuitenkin sama Jumala kuin Uudessakin testamentissa ja jos koko Raamattua pidetään Jumalan sanana ja tulkitaan fundamentalistisesti, ts. jokainen sana ja lause on yliluonnollisesti Jumalan hengen johdatuksessa syntynyt ja siksi erehtymätön, niin meidän on hyväksyttävä se ajatus, että Jumala tuon määräyksen antoi. Se on tietenkin räikeässä ristiriidassa sen kanssa, mitä Jeesus opetti Jumalasta. Jeesuksen kuvaama Jumala on vaikea kuvitella käskemään sotilaita tappamaan kaikki siviilit.
Toinen mahdollisuus tulkita Raamattua on ns. pelastushistoriallinen tulkinta. Sen mukaan voimme ajatella Raamatun olevan inhimillinen kirja, vaikka se sisältääkin Jumalan pelastussuunnitelman. Raamatun sijaan uskonn kohteena on Jeesus. No, Raamattu tietenkin kertoo Jeesuksestakin, joten on helppo ajatella, että jos emme pidä Raamattua erehtymättömänä, onko sen antama kuva Jeesuksestakaan oikea? Niin pitkälle ei pelastushistoriallinen tulkinta kuitenkaan mene vaan uskotaan Jeesuksen elämän ja opetusten olevan ainakin pääpiirteissään juuri niin kuin Uusi testamentti sen kuvaa. Sehän on kuitenkin kristinuskossa oleellisinta, ei esimerkiksi se, oliko Nooan arkissa todella kaikkia maailman eläimiä tai ovatko Paavalin ohjeet Jumalan käskyjä.
Jeesus ja Paavali vaikuttavat tietyllä tapaa aika erilaisilta ihmisiltä Jeesus usein käänsi asiat päälaelleen ja poikkesi odotuksista. Paavali taas luo säännöstöä siitä millainen kristityn tulisi olla. Paavalin mielestä pitkä tukka on miehelle häpeäksi, Jeesuksella taas uskotaan kai olleen sellainen. No, sitä on selitetty sillä, että Jeesus oli pyhä mies, mutta tietyllä tavalla sekin ehkä kuvastaa Jeesuksen ja Paavalin eroja. Ei sillä, että Paavali ei olisi erittäin keskeinen henkilö kristinuskon levittäjänä ja myös sen opin muotoilijana. Usein vaan oppia muotoillessa saatetaan luoda turhiakin sääntöjä.
Uskon, että Jumala, antaessaan ihmiselle tehtävän, pystyy myös valvomaan, että Hänen Sanansa tulee sellaisenaan selväksi!
Kirkko, mennessään osallistumaan mm. pride-kulkueisiin, osoittaa, että sen päättäjissä on ns. leipäpappeja, jotka ovat Raamatun sanoin, kuin raatelevia susia:
Matt.7:15 Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammastenvaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia.