Kun täällä erämaissa vaeltelee, on varustuksena kevyt päiväreppu, tulivehkeet, puukko, pikkukirves, vettä, kahvia, trangia ja sissimuonaa. Suosin itse liikkuessani juuri näitä sissimuonia, helppo tehdä omaan pussiin ja syödä siitä lusikkahaarukalla. Tässä kuvaa kun viikolla taas samoilin saloilla ja kuuntelin luonnon ääniä…on siellä muutakin kuin hyttysiä.
Hyvää noissa sissimuonissa on ettei ne paina paljon mitään mutta ravintoarvo on suuri ja ovat kyllä maittavia.
Minkäslaisia ”erämaita” siellä päin oikein on. Nykyisellaan ne aikaisemmat erämaat on pirstottu suurimmaksi osaksi metsäautotieverkostolla. Ei taida isompia erämaa-alueita löytyä kuin Lapista.
Korpisaloja, on myös paikka jossa on ympäri vuoden jäätä, on syvällä kallion sisällä, paljon luolia, rotkoja ja kallioita. Oikeassa olet Iivo että oikeat erämaat käy vähiin Suomessa. Mutta tämä on minun mittapuulla erämaata, kaupunkilaiselle joku Nuuksio on syvää mettää, ei minulle.
Suosittelen kaikille luonnossa liikkumista, se on meidän suomalaisten rikkaus jotta meillä on tälläinen mahdollisuus.
Täysin samaa mieltä. Kansallispuistot merkattuine reitteineen on täysin eri asia. Tosin ainakin Karhunpolku itärajalla ja Karhunkierros Kuusamossa ovat poikkeuksia.
Näin on.
Eipä ne hyttysetkään erämiestä vaivaa.
Pikantti maku keitoksissa, saa lihaa ruokaan 🙂