Verkkouutisissa ihmetellään miksi Vapaustaistelua on muisteltu hävinneen osapuolen kuvakulmasta ja itketty kuinka ”punaisia” pistettiin hengiltä…
Edelleen, jos tänä päivänä 3% (kuten reilu sata vuotta sitten) suomen kansalaisista alkaa kapinaan tarkoituksenaan kaataa Suomen laillinen hallitus ja pistää Venäjä ohjaamaan maata niin…. totta mooses pistän hanttiin niin pitkään kuin veri suonissa virtaa ja käsi nousee vastustamaan moista vallankaappausta. Samasta asiasta oli kyse 1917-1918 ja vielä vähän sen jälkeenkin.
Vitut mistään surujuhlista.
Semmottii…
https://www.verkkouutiset.fi/miksi-vuotta-1918-muistettiin-vallankumouksen-surujuhlina/
Toisaalta, pitänee muistaa, että Suomen äärioikeisto ryhtyi laillisen hallituksen kumoamiseen 30-luvulla.
Ne 1918-tapahtumat omaavat hieman eri lähtökohdat. Sen hallituksen lainmukaisuuden ovat monetkin pätevät historioitsijat kyseenalaistaneet.
Niin, jostain syystä halutaan muistella punaisia… ei äärioikeistoa..
Juu, jälkiviisaat kyseenalaistavat ymmärtämättä silloista tilannetta, missä Suomi oli juuri itsenäistynyt ja asioita oltiin järjestelemässä.
Kuitenkin hallitus oli julkisesti hallitus, mikä noudatti lakeja silloisen tilanteen mukaisesti.
Sen 3% ääripunaisen aseellinen kapina oli joka tapauksessa yritys kaapata valta ääripunaisille muun kansan mielipiteestä piittaamatta, joten se oli joka tapauksessa täysin rikollista toimintaa.
Toisaalta pitää muistaa, että on täysin epärelevanttia puhua 30-luvusta, kuten teit, millä ikäänkuin puolustellaan rikollista punakapinaa.
Se 30-luvun episodi ei kuitenkaan olllut sisällissota eikä se johtanut massiiviseen tappamiseen punakapinan lailla.
Vapaussodan 3% punaisista oli pelkkää Venäjän masinoivan vallankaapauksen yrityksen aivopestyjä idiootteja. Siks ei pidä jäädä jauhamaan jostakin punikeista yms.
http://jormamelleri.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/280449-mannerheimin-uhkapeli
Paljon mietteitä myöskin tämä Jorma Mellerin avaus US-blogina aiheuttaa.
Ei toimi:
https://vapaavuoro.uusisuomi.fi/jormamelleri/kulttuuri/280449-mannerheimin-uhkapeli
*
Olisiko tämä parempi:
https://vapaavuoro.uusisuomi.fi/jormamelleri/280449-mannerheimin-uhkapeli/
Suomalaisten aikeista sekaantua Venäjällä käytävään sisällissotaan on mediassa aika ajoin näkynyt juttuja.
.
Suomen vapaussota käytiin Suomen senaatin eli hallituksen ja sitä vastaan kapinoineen Suomen kansanvaltuuskunnan johtamien joukkojen välillä 27. tammikuuta – 15. toukokuuta 1918.
Liittivätkö tapahtumat kesällä 1919 jotenkin Suomen vapaussotaan?
*
https://vapaavuoro.uusisuomi.fi/jormamelleri/280449-mannerheimin-uhkapeli/
Mannerheimin uhkapeli
Jorma Melleri 5.9.2019 11:21
Suomessa elettiin kesällä 1919 dramaattisia hetkiä. Sosiaaliministeri Santeri Alkio kirjoitti päiväkirjaansa
Kyllä tämä itselläni ainakin toimii mutta, minähän en olekkaan linkkimestari.
Kyseessä ei ollut vapaustaistelu eikä Mannerheimin sotilasdiktatuurikaan ollut laillinen.
Kyllä se vapaustaistelu oli venäläisiä ja niiden kannattajia (punaiset) vastaan.
Silloinen eduskunta oli valittu krenskin Venäjän maakuntaparlamentiksi. Sen jäsenistä puolet tapettiin.
Pietarin trollin jutut ovat varsin kummallisia Suomessa asuville.
”Kyseessä ei ollut vapaustaistelu”- jos tästä puhutaan, niin aivan varmasti oli kyseessä vapaustaistlu. Taistelussa vapauduttiin ryssien ikeestä.
Suomen vapaussota käytiin Suomen senaatin eli hallituksen ja sitä vastaan kapinoineen Suomen kansanvaltuuskunnan johtamien joukkojen välillä 27. tammikuuta – 15. toukokuuta 1918.
***
”Mannerheimin sotilasdiktatuurikaan” – ottiko Pietarin trolli tämän ihan omasta päästää?
*
Risto Koivula sanoo:
9.9.2019 17:15
Kyseessä ei ollut vapaustaistelu eikä Mannerheimin sotilasdiktatuurikaan ollut laillinen.
En ole ”Pietarin trolli” enkä Moskovanakaan.
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2017/07/neuvosto-venajan-armeija-ei-tapellut-suomen-sisallissodassa
Neuvosto-Venäjän armeija ei tapellut Suomen sisällissodassa.
Useat suomalaiset höpölähteet väittävät Neuvosto-Venäjän armeijan joukko-osastojen muka taistelleen Suomen sisällissodassa, ja vieläpä koko sodan muka olleen ”Suomen ja Venäjän välinen” ja Tartton rauhan tehdyksi muka jostakin ”vapaussodasta”. Nämä väitteet ovat valetta.
Juhani Putkinen: ” Maanpetos
Kun Suomi kävi Vapaussotaa Venäjää vastaan, niin yhteistyö vihollisen kanssa oli luonnollisesti maanpetos.
Lainaus: ”Länsi-Suomen venäläisten joukkojen päällikkö,eversti Svetsnikov, antoi jo 31.1. käskyn, että Vilppulan kautta oli lähetettävä voimakkaita joukkoja Seinäjokea vastaan. Helmikuun 2. suoritettiin ylivoimaisin joukoin (on puhuttu 500 miehestä) hyökkäys Vilppulan asemaa vastaan. Sen torjui 145 suojeluskuntalaista, joilla oli 2 konekivääriä. Yritys uusittiin 7.2. Hyökkääjien lukumäärä nousi tässä tapauksessa 2000 mieheen. Puolustus oli viime päivinä saanut vahvistuksia ja käsitti nyt 300 miestä. ”
RJK: Eversti Mihail Stepanovitš Svetšnikov, joukkojen valitsemana 116. jalkaväkirykmentin komentaja tämän siirtyessä bolševikkien puolelle 26.10.1917, bolševikkipuolueen jäsen toukokuusta 1917, Suomessa tammikuusta 1918, ei ollut VENÄLÄISTEN JOUKKOJEN päällikkö enää, vaan Punaisten varaylipäällikkö ja Pohjoisen rintaman päällikkö! Hän oli korkein Punaisten puolella taistellut upseeri ja liittynyt Punakaartiin omasta aloitteestaan.
Eversti Svetšnikov toimi myöhemmin NL:ssa mm. sotilasalan tutkimustehtävissä, jossa yhteydessä hän antoi (sikäläisittäin) ”kaunistellun”, liioitellun kuvan entisten Venäjän armeijan upseerien ja sotilaiden roolista Suomen vallankumouksessa. Kuoli Stalinin vainoissa.
***
Tässä taas on peräti Heikki Ylikankaan suuhun sepitetty ”(Pietarin sotilaspiirin komentaja) kenraali Ivan Jeremeyev”, jollaista toveria ainakaan venäläiset lähteet eivät kuitenkaan lainkaan tunne.
” 26.2.1918 on lähetetty veturi ja kolme vaunua Rautuun. Samana päivänä lähetti kenraali Ivan Jeremejev Pietarista 600 miestä ja raskasta aseistusta Rautuun (Ylikangas 2012, s. 102). Kuljetuksen mukana Rautuun tuotettiin mm. 40 konekivääriä, toistakymmentä tykkiä ja panssarijuna (Ed. s. 110.) Rata Terijoelta Rautuun kulki Pietarin kautta, joten on oletettavaa, että nämä kuljetukset liittyvät yhteen. Osa junista oli peräisin Terijoelta ja osa Pietarista. ”
Salaperäisen kenraalin väitetään toimineen jopa VASTOIN Leninin (hallituksen) päätöksiäkin:
” Pietarin puolustuksesta vastaava kenraali Ivan Jeremejev toimi venäläisten joukkojen hovihankkijana. Hänen suunnitelmissaan oli toimittaa venäläisiä apujoukkoja aina Tampereelle asti. Jeremejev toimi tietoisesti vastoin Leninin 1.4. 1918 kieltoa toimittaa lisäjoukkoja Suomeen. Venäjän oma sisäinen tilanne (sisällissota), saksalaispelko sekä Brest-Litovskin rauhansopimus eivät Jeremejeviä pidätelleet. Hän taipui vasta, kun hallitus hänet siihen pakotti. Venäläisten joukkojen vetäytyminen Raudusta viivästyi ja se koitui satojen venäläisten joukkosurmaksi. ”
Mahtaisikohan kyseessä olla tämä toveri, Ivan Fedorovitš Jeremejev, ei kuitenkaan mikään kenraali eikä komentaja, vaan konekivääriampuja sotamies ja politrukki ja paikallisten sotilasneuvostojen ja puolue-elinten jäsen,joka oli muodostanut Putilovin tehtailla konekiväärikomennuskunnan (komanda), joka valtasi Lokakuun vallankumoukseen liittyen Smolnan ja huolehti sen turvallisuusjärjestelyjen toimeenpanosta. Hän saattoi kyllä värvätä kavereitaan taistelemaan Suomessa, mutta kyse oli Suomen Punakaartin eikä ”Venäjän armeijan” joukoista! Ivan Fedorovitš, joka antoi Leninille suullisen raportin Smolnan puolustuksesta, koska ei osannut 10-vuotiaasta teollisuustöitä tehneenä ja sotineena vaikka paljon lukeneenakin tuolloin vielä kirjoittaa, taisteli sekä sisällissodassa että II maailmansodassa haavoittuen molemmissa useita kertoja vakavasti ja suoritti myös yliopistollisen loppututkinnon, alasta ei ole ainkaan mulla tietoa, mutta varmaan sota (kuva siltä ajalta). Hänelle myönnettiin ansioistaan 1950 henkilökohtainen ammattisotilaan eläke, ikään hän kuin olisi toiminut koko ajan kapiaisena.
***
On esiintynyt myös ”kenraali ja komentaja” K. (S.) Jeremejev, joka saattaisi olla Pravdan toimittaja, Pietarin puolustusneuvoston jäsen, bolševikki jo vuodesta 1903 eli alun pitäen, aliupseeri vuodelta 1895 Konstantin Stepanovitš Jeremejev, mikään komentaja eikä upseeri hänkään:
” Viikot kuluivat ankarien taistelujen merkeissä,ja valkoisten tilanne Raudun suunnalla kävi yhä tukalammaksi. Karjalan rintamalla sotatoimia johti jääkärimajuri Aarne Sihvo. Hän oli huolestunut Pietarin suunnalta saamistaan tiedoista, joiden mukaan vihollinen tulisi tekemään suurhyökkäyksen maalis-kuun lopulla. Sihvo sai tietää, että muun muassa kenraali K. S. Jeremejev esikuntineen oli käynyt tutustumassa Raudun rintaman olosuhteisiin. Jeremejev toimi Pietarin sotilas-piirin ylipäällikkönä ja siirtyi maalishuhtikuun vaihteessa – piirin toiminnan lakattua – henkilökohtaisesti johtamaan Raudun operaatiota. ”
Myös Konstantin Stepanovits Jeremejev toimi poliittisena komissaarina: sittemmin Saksan vakoojaksi osoittautuneen vasemmistoeserräkenraali Mihail Muravjovin joukossa!
Pravdan toimittaja Konstantin Stepanovitš Jeremejev, tsaarin armeijan aliupseeri, petturikenraali vasemmistoeserrä Mihail Muravjovin armeijan politrukki (ja komentajan ilmeinen ”päällystakki” Leninin taholta),bolševikki vuodesta 1903 eli heti puoluejaon ilmettyä ja Leninin kaikkein ensimmäisiä vallankumoustovereita tuossa suhtees- sa, johti puolueen rintama-agitaatiota I maailmansodassa. Vuosina 1922 – 28 hän toimi myös Krokodil-pilalehden päätoimittana.
Jeremejev oli syntynyt 1874 Kiovassa, mutta vanhemmat oilivat kotoisin Äänisen alueen Kentjärven kunnan Voronovon kylästä (saattoi olla siis lyydinkarjalaista syntyperää ja osata suomea).
Väitetään tavatun Raudun taistelussa, jossa luultu ”kenraaliksi”. Hän saattaa hyvinkin olla ollut siellä ainakin Pravdan toimittajan ominaisuudessa. (Hän oli tuurannut sotilaspiirin komentajaakin, Muravjovia tämän ollessa komentamassa Kerenskin vasta-hyökkäyksen torjuntaa, ja kukistamassa Kiovan Tsentralnaja radan kapinaa, mutta ei kyllä enää Raudun taistelun aikaan.) Hän on ilmeisen tärkeä henkilö, josta on vähän tietoa.
Neuvosto-Venäjä, joka oli tunnustanut itsenäisen Suomen VALTION eikä hallitusta (kuten muuten Suomikin pruukaa edelleen tehdä uusien maiden suhteen), ei koskaan julistanut ”valkoiselle Suomelle” sotaa.
Valkoisen Suomen tynkäeduskunta julisti Neuvosto-Venäjälle sodan 15.05. 1918, vuorokausi viimeisen Punaisen joukko-osaston antautumisen jälkeen.Elokuun 1. päivänä Suomen hallitus tarkensi vaativansa Suomelle Kuollan niemimaata ja Itä-Karjalaa ”rauhanteon ehtona”. TÄSTÄ ”sodasta”, johon liittyivät Suomen ”heimosotaretket” Itä-Karjalaan, tehtiin Suomen Tartton rauha 14.10.1920. (Viron Tartton rauha oli solmittu 02.02.1920, näillä kahdella rauhalla tai sodilla joista ne solmittiin ei ollut tekemistä keskenään.)
http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Finland
” … From 1918 to 1945. The suppression of the revolution in Finland was followed by the establishment of a regime of White terror.On May 15,1918, Parliament voted to break relations with Soviet Russia.In August the Finnish government declared that peaceful relations between the two countries would be established only after Karelia and the Kola Peninsula had been incorporated into Finland. Moreover, Parliament passed several laws to aid the formation of a political alliance with Germany; it voted on Aug. 1, 1918, to make Finland a monarchy and on October 9 to elect the German prince Friedrich Karl of Hessen as king of Finland. The German revolution of 1918 and Germany’s defeat in World War I saved Finland from becoming a vassal of Germany. Finland was proclaimed a republic on July 17, 1919, and K. Ståhlberg was elected president of the bourgeois republic.
… ”
Vanhan tsaarin armeijan joukkojen asema ja rooli Suomessa oli JO VÄLIAIKAISEN HALLITUKSENKIN AIKANA EPÄSELVÄ, koska Suomen asema oli epäselvä. Niiden virallinen rooli oli olla valmiina puolustamaan Suomea Keskusvalloilta – eli Saksalta maailmansodassa. Väliaikaisella hallituksella oli maassa kenraalikuver-nööri, joka olisi voinut kytkeä komentoketjun Venäjälle.
Lenin kuitenkin LAKKAUTTI LÄHES ENSI TÖIKSEEN Suomen kenraalikuvernöörin viran, ja nimitti sen viimeisen haltijan, sillanrakennuksen professori Nikolai Vissarionovitš Nekrasovin, entisen liikenneyhteys- ja varapääministerin, hallituksensa tilastohommiin.
Lenin kuitenkin LAKKAUTTI LÄHES ENSI TÖIKSEEN Suomen kenraalikuvernöörin viran, ja nimitti sen viimeisen haltijan, sillanrakennuksen professori Nikolai Vissarionovitš Nekrasovin, entisen liikenneyhteys- ja varapääministerin, hallituksensa tilastohommiin.
Armeijaa alettiin tosissaan kotiuttaa Kerenskin tultua valtaan, elokuussa 1917, jolloin Suomessa lienee ollut n. 120000 venäläisen sotilaan taustaista henkilöä, puolet tästä merivoimissa.
Suomi kuitenkin tunnustautui de facto ”Venäjän maakunnaksi” suostumalla Eduskunnan hajotukseen Kerenskin toimesta ja uusiin vaaleihin (vaikka bolševikit varoittivat, ja kehottivat mielummin puolustamaan itsenäisyyttä aseellisesti).
Suomen itsenäistyttyä Tallinnan ja Helsingin tukikohtien sotalaivojen kotisatamaksi vaihdettiin Kronstadt, ja niiden kotiuttaminen sinne alkoi. Ne eivät koskaan tapelleet Suomen sisällisodassa. Sitä paitsi osa entisitä Venäjän laivastoupseereista oli Valkoisten puolella ja he mm. riisuivat Mannerheimin määräyksestä muita venäläisiä aseista.
Viikko Lokakuun vallankumouksen jälkeen neuvostohallituksen kansallisuusasioiden komissaari Stalin saapui Sosialidemokraattien puoluekokoukseen (mikä oli kai kansankomissaarin ensimmäinen ulkomaanvierailu) ja kehotti Suomea välittömästi julistautumaan itsenäiseksi.
” https://www.marxists.org/reference/archive/stalin/works/1917/11/14.htm
”Silloinen eduskunta” – puhuuko trolli Suomen eduskunnasta?
”krenskin Venäjän maakuntaparlamentiksi” – ilmeisesti jotain, minkä vain Venäjällä asuvat tuntevat.
.
Risto Koivula sanoo:
9.9.2019 17:17
Silloinen eduskunta oli valittu krenskin Venäjän maakuntaparlamentiksi. Sen jäsenistä puolet tapettiin.
Tämä on sen 3% seuraajien potaskapropagandaa, millä ei ole mitään tekemistä tosiasioiden kanssa.
Noin se on:Kereski ”hajotti” Suomen Valtalsin-Eduskunnan valtuuksilla joita hänellä ei Suomen suhteen ollut, pienen Ruotalaisten ja Vanhasuomalaisten feodaalijengin ehdotuksesta. MM. Väinö Tannerkin sitten vastusti raivoisasti Sosialidemokraattien uusiin vaaleihin osallistumista, mutta ”radikaalit” niihin lähtivät, kun luulivat sillä syrjäyttävänä oikeitodemarit kuten Tannerin, Tokoin ja Paasivuoren.
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2017/06/itsenaisyytta-ei-olisi-saatu-sovinnolla-ilman-leninia-sotaministeri-niinisto
” Itsenäisyyttä ei olisi saatu sovinnolla ilman Leniniä, sotaministeri Niinistö!
http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/itsen-isyytt-ei-olisi-saatu-sovinnolla-ilman-lenini-sotaministeri
Itsenäisyyttä ei olisi saatu sovinnolla ilman Leniniä, sotaministeri Niinistö!
Kirjoittanut Risto Juhani Koivula (5. jouluk
http://www.hs.fi/paivanlehti/03122016/art-2000004892172.html
uu 2016, 04:30)
Päivän lehti 3.12.2016
Puolustusministeri Jussi Niinistö: ”Lenin-setä ei lahjoittanut Suomelle itsenäisyyttä”
Puolustusministeri torjuu neuvostoaikaisen myytin Suomen itsenäistymisestä ja kertoo, että hallitus peruu turvallisuussyistä aikeet löysätä väestösuojien rakentamismääräyksiä.
… Presidentti Vladimir Putin kehotti torstain puheessaan perkaamaan Venäjän vallankumouksen taustoja. Niinistö pitää kehotusta arvoituksellisena.
”Historiaa on käytetty Venäjällä aina välineenä ja Suomihan itsenäistyi vallankumouksen rinnalla.Meillekin on merkitystä,miten Venäjällä vallankumousta katsotaan.”
”Neuvostoaikana hellitty myytti,että Lenin-setä lahjoitti Suomelle itsenäisyyden, ei tietysti ole totta. Kyllä Suomi itsenäisyytensä ihan itse otti,ja vallankumous tarjosi siihen mahdollisuuden.”
Tosiasiassa mitkään muut poliittiset voimat kuin Venäjän bolševikkien leniniläinen johto sekä Suomen Maalaisliitto ja Työväenpuolue/Sosialidemokrattinen puolue (jälkimmäinen nimi vuoden 1903 Forssan kokouksesta oli kielletty Senaatin toimesta, mutta kieltoa ei noudatettu) eivät edes ajaneet Suomen täyttä kansainvälisoikeudellista valtiollista itsenäisyyttä, vaan muita vaihtoehtoja:
Suomea osana Venäjän uutta porvarillista diktatuuria (Väliaikaisen hallituksen vaikutusvaltainen oikeusministeri ja lopuksi diktaattori Kerenski, ”myöntyväinen” osa Vanhasuomalaisia ja Ruotsalaisia), vaihtamista Venäjän imperiumin alaisuudesta Saksan imperiumin alle (jääkärit, aktivistioikeisto), feodaalista Valkoista Venäjää (Mannerheim ym.,ajoivat aatelisvaltaista Puolan lakia keulakuvatsaarina Felix Jusupov, tyhmänkankea Nikolai II oli myös heidän ”tapettavienlistallaan”).
Itse asiassa Suomen itsenäisyyspuolueidenkin linja kirkastui kohti Valtalain julistamista 18.7.1917,jolla Suomen Eduskunta julistautui Suomen korkeimman valtiollisen vallan haltijaksi, vasta kun ilmeni vastaansanomattomalla tavalla, että Väliaikainen hallitus teki ”pehmeää” mutta selvää sortopolitiikkaa Suomea kohtaan oikeusministeri Kerenskin johdolla: huononsi systemaattisesti Suomen siihen saakka vallinnutta juridista asemaa.
Lisäksi Väliaikaisella hallituksella EI OLLUT MITÄÄN TODELLISTA JURIDISTA OIKEUTTA OIKEUTTA VALTAAN SUOMESSA, SILLÄ SUOMI EI OLLUT VENÄJÄN KEISARIKUNNAN OSA, vaan sen kanssa personaaliunionissa oleva toinen valtio Suomen suurruhtinaskunta.
http://www.makelinseura.fi/documents/Manninen_valtalaki.pdf
” Yrjö Mäkelin -seuran järjestämässä seminaarissa
” Valtalaki 90 vuotta – Y r j ö M ä k e l i n ja Suomen itsenäisyys ”
4.9.2007 (Oulu) filosofian tohtori Turo Mannisen luento.
VUODEN 1917 VALTALAKI – TAUSTOJA JA VAIKUTUKSIA
Suomen eduskunta hyväksyi 18.7. 1917 seuraavan lakipykälän:
”Suomen eduskunta yksin päättää, vahvistaa ja voimaanpantavaksi määrää kaikki Suomen lait, myöskin valtiontaloutta, verotusta ja tulliasioita koskevat. Eduskunta lopullisesti päättää myös kaikkien muiden Suomen asian ratkaisemisesta, jotka keisari ja suuriruhtinas on tätä ennen voimassa olleiden säädösten mukaan on ratkaissut. Mitä tässä laissa säädetään, ei koske ulkopolitiikan asioita, ei myöskään sotilaslain-säädäntöä.” …”
On huomattava, että tässä Valtalaissa EI sanota,että ”Venäjän hallitus vastaisi Suomen ulkopolitiikasta ja puolustuksesta”, vaan siinä yksinkertaisesti ei sanottu siitä asiasta mitään (muuta kuin että Eduskunta on ylimmän valtiovallan haltija). Tämä olikin aivan oikea linja, sillä Suomi ei asettunut poikkiteloin Venäjän sotaa käyvän hallituksen tielle, mikä olisi tarkoittanut sotaa Saksan puolella Venäjän valtiota vastaan (jota aktivistioikeisto ajoikin!)! Eduskunnalla ei ollut armeijaa (Ympärysvaltojen puolella), mikä oli tämän valtalain suurin heikkous.
Sosialidemokraatit rupesivat kuitenkin muodostamaan ydinkannatusalueillaan Punakaarteja, joiden ylin komentaja oli Eduskunnan puhemies Kullervo Manner, ja Maalaisliitto Talonpoikaiskaarteja (jotka eivät alun perin olleet aktivistisia Valkokaarteja; Mannerheim hönäytti ne sellaisiksi sittemmin valehtelemalla ”Neuvosto-Venäjän hyökänneen Suomeen”.
Linkistä ilmenee,että Suomen Eduskunnalle olisi kelvannut alun perin myös Suomen valtion liiton jatkaminen toistaiseksi Venäjän kanssa, kunhan sille olisi hankittu uusi kansainvälinen vahvistus, mikä ei oikeusministeri Kerenskille kelvannut:
”Vuonna 1914 alkoi ensimmäinen maailmansota, ja julkinen poliittinen elämä Suomessa kuihtui. Vuonna 1916 pidettiin kuitenkin eduskuntavaalit, joissa sosiaalidemokraatit saivat 103 paikkaa eli ehdottoman enemmistön. Vaalimenestyksen suurimpana syynä oli porvariston passiivisuus. Vaalivoitosta huolimatta sosialidemokraattien tilanne ei ollut hyvä. Eduskuntaan asetetut toiveet olivat pettäneet, ja Forssan ohjel-ma oli jäänyt toteutumatta. Maaliskuun 13. päivänä 1917 tilanne radikaalisti muuttui, kun Venäjällä alkoi vallankumous. Keisari Nikolai II luopui kruunusta, ja valtaan tuli ns. väliaikainen hallitus, jota johti liberaali ruhtinas Lvov. Venäjä oli sodassa Saksaa vastaan, ja siksi väliaikainen hallitus pyrki rauhoittamaan läntisillä alueillaan tilanteen. Se lupasi Puolalle itsenäisyyden, ja Virolle ja Liivinmaalle se antoi lakia säätäviksi elimiksi maapäivät.
Suomessa oli runsaasti venäläistä sotaväkeä, minkä lisäksi väliaikainen hallitus tiesi, että suomalaiset aktivistit tekivät yhteistyötä Saksan kanssa.Suomen rauhoittamiseksi väliaikainen hallitus lupasi hyväksyä erityisen manifestin, mikäli suomalaiset sellaisen itse laatisivat. Sosialidemokraatit luonnostelivat nopeasti oman ehdotuksensa venäläisten pyytämäksi manifestiksi. Sen sisältöön löivät leimansa edellisten vuosien pettymykset;nyt jos koskaan puolueohjelman tavoitteet oli toteutettava. Erityisen kiinnostuneita sosiaalidemokraatit olivat eduskunnan vallan kasvattamisesta, olihan heillä eduskunnassa ehdoton enemmistö. He vaativat, että eduskunnalle oli myönnettävä täydellinen esitysoikeus sekä päätösvalta valtion taloudessa. Lisäksi eduskunnan päättämien lakien toimeenpano oli turvattava ja hallituksen jäsenet saatettava vastuuseen eduskunnalle.
Porvarilliset poliitikot eivät hyväksyneet sitä, että sosiaalidemokraatit liittivät manifestiluonnokseensa sellaisia Suomen sisäisiä asioita,jotka eivät heidän mielestään lainkaan kuuluneet Venäjän väliaikaiselle hallitukselle. Porvarit laativat oman manifestiluonnoksensa, jonka venäläiset hyväksyivät 20.3. melkein muutoksitta. Näin syntynyt asiakirja sai nimen Maaliskuun manifesti. Siinä Venäjän väliaikainen hallitus ”täyden vallan haltijana” ilmoitti kumoavansa kaikki venäläistämissäädökset ja palauttavansa Suomelle sen aseman, joka sillä oli ollut ennen vuoden 1899 Helmikuun manifestia. Poliittisista syistä vangituille ja karkotetuille luvattiin armahdus. Suomen eduskunta luvattiin kutsua koolle ja sille luvattiin antaa esitys uudeksi hallitusmuodoksi.
… Kevään 1917 suuria kysymyksiä oli, kenelle Suomessa kuului kukistuneen keisarin valta. Väliaikaisen hallituksen mielestä valta kuului sille itselleen, koska se jo oli antanut maaliskuun manifestin, kutsunut koolle Suomen eduskunnan sekä nimittänyt Suomelle uuden senaatin. Väliaikainen hallitus keskitti valtaa itselleen, sillä se halusi estää Suomen luisuminen vihollismaan Saksan vaikutuspiiriin. Myös suomalaiset konservatiiviset oikeusoppineet Robert Hermanson ja R. A. Wrede olivat sitä mieltä, että kruunusta luopuneen tsaarin valta oli siirtynyt väliaikaiselle hallitukselle. Suomen porvarien enemmistö pelkäsi sosialistien vallan kasvua ja oli Hermansonin ja Wreden kanssa samaa mieltä. Aktivisteja lähellä oleva oikeusoppinut Rafael Erich puolestaan tulkitsi, että hallitsijan kukistuttua valta siirtyi vanhojen perustuslakien mukaisesti valtiopäiville eli tässä tapauksessa Suomen eduskunnalle.
… Kevään 1917 aikana itsenäisyysajatus vahvistui suomalaisten keskuudessa. Johdonmukaisimmin itsenäisyydestä puhuivat sosiaalidemokraatit. Maaliskuun lopussa he jättivät väliaikaisen hallituksen edustajalle Kerenskille muistion, jossa he vaativat Suomelle täyttä sisäistä itsenäisyyttä. Toisin sanoen Suomella tuli olla Venäjästä täysin riippumaton korkeimman vallan haltija. Ulkopolitiikka kuuluisi kuitenkin Venäjän hallitukselle. Rauhan aikana Venäjällä ei olisi oikeutta pitää joukkojaan Suomessa, mutta sodan sattuessa valtakunnan puolustaminen olisi yhteinen asia. Suomen erikoisasema Venäjän yhteydessä varmistettaisiin kansainvälisellä sopimuksella. Kerenski torjui suomalaisten ehdotuksen. ”
KERENSKI SIIS AJOI HUONONNUSTA AUTONOMIAN AJALLA VALLINNEESEEN TILANTEESEEN VASTOIN ASUKKAIDEN ENEMMISTÖÄ EDUSTAVAN LAILLISEN PARLAMENTIN KANTAA, toimenpidettä, joka tehtiin aika pian yleiselläkin tasolla kansainvälisessä oikeudessa laittomaksi ensin Kansainliiton ja sittemmin YK:n laeilla.
” Huhtikuun 20. päivänä eduskunnan täysistuntoon tuli hallituksen esitys Venäjän kansalaisten oikeudesta elinkeinon harjoittamiseen Suomessa. Keskustelun avasi senaatin varapuheenjohtaja Tokoi, joka puheenvuorossaan ensimmäisen kerran toi julkisuuteen sosiaalidemokraattien itsenäisyysajatuksen. Hän sanoi: ”Suomen kansan itsemääräämisoikeus,Suomen kansan itsenäisyyden alku on nyt varmalla pohjalla ja meidän velvollisuutemme on sitä kehittää järkähtämättä ja johdonmukaisesti, ja sillä tavalla, että Suomen kansan itsenäisyys jo läheiseen tulevaisuudessa tulee taatuksi.
”Toukokuun 18.päivänä Venäjän väliaikaisen hallituksen kokoonpanoa uusittiin, mikä herätti Suomessa toiveita, että Pietari olisi nyt taipuvaisempi laajentamaan Suomen oikeuksia.Kolme päivää Tokoin eduskuntapuheen jälkeen Tokoi ja Mäkelin matkustivat pääministeri Lvovin puheille Pietariin. He esittivät Lvoville paperin, jossa suorasu- kaisesti ilmoittivat, että väliaikaisen hallituksen valtaoikeudet Suomessa rajoittuisivat siitä lähtien ulkopolitiikkaan ja maanpuolustukseen. … Tuomo Polvinen pitää kirjassaan Venäjän vallankumous ja Suomi Tokoin paperia ”sittemmin kuuluisan valtalain alkiona”. ”
Mistä tuo vanha laki sitten oli peräisin?
http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/05/nikolai-starikovin-stali…
Nikolai Starikovin ”Stalin ja Suomi”
” Nikolai Starikov: ” Täytyy muistaa,että suomalaisilla ei ollut koko historiansa aikana minkäänlaista valtiollista asemaa ennen Suomen liittämistä Venäjän imperiumiin. Vasta silloin suomalaiset saivat oman valtion. Muistutan, että tämä tapahtui neljässä vaiheessa; Suomi liitettiin Venäjään pala palalta. Kaikki alkoi Uudenkaupungin rauhasta vuonna 1721, siitä seurasi Venäjän ja Ruotsin välinen sota, jota kävi Pietari Suuren tytär Elisabet Petrovna vuosina 1741-1743, sitten Katariina Suuren sota 1700-luvun lopussa. Lopuksi Aleksanteri I sinetöi Suomen liittämisen Venäjään Napoleonin Venäjänvastaisen hyökkäyksen aattona, kun Venäjän armeija jälleen kerran löi ruotsalaiset. ”
Spammiro Botti: Suomen asemasta määräsi silloisten Euroopan valtioiden Wienin kongressi vuonna 1815 osanottajien välisellä sopimuksella, jota saattoi vain uudella sellaisella laillisesti muuttaa. Sen mukaan Puola ja Suomi olivat eri valtioita kuin Keisarillinen Venäjä omine lakeineen ja valtiollisine organisaatioineen, mutta ne olivat personaaliunionissa Venäjän kanssa. Venäjä yritti tätä muuttaa yksipuolisesti Puola-Liettuan kohdalla, mutta muut Wienin kongressin valtiot eivät tätä muutosta hyväksyneet lailliseksi, eivätkä sitä hyväksyneet myöskään Venäjän Duuma-puolueet, eikä myöskään Väliaikainen hallitus Georgi Lvovin aikana, jonka Kerenski syrjäytti heinäkuussa 1917. Kongressi määräsi Suomen rajat, mutta Aleksanteri I liitti Suomeen myös ns. Vanhan Suomen eli Suomen Karjalan. Sitä ei mikään Wienin kongressin osapuoli vastustanut. Rajat löytyvät (vain!) Sovjetskaja entsiklopedijasta:
Kuka helkutin Kerenski – tämäkö?
https://fi.wikipedia.org/wiki/Aleksandr_Kerenski
Aleksandr Fjodorovitš Kerenski (ven. Алекса́ндр Фёдорович Ке́ренский, 4. toukokuuta (J: 22. huhtikuuta) 1881 Simbirsk – 11. kesäkuuta 1970 New York) oli venäläinen poliitikko, sosialistivallankumouksellinen ja Venäjän keisarivallan kaataneen helmikuun vallankumouksen jälkeisen väliaikaisen hallituksen voimahahmo ja pääministeri, viimein diktaattorin oikeuksin.
****
Eikö olisi paikallaan, että Pietari trollit pohtisivat Venäjän tapahtumia omissa blogi-saiteissaan?
Juuri tämä Kerenski. Hän munasi hallituksensa kaikkien Venäjän vähemmistökansalliuukien nationalistien, mm. Ukrainalaisten silmissä, joiden Radassa eserrät olivat enemmistönä. Sotaministerinä oli kuitenkin manshevikki Simon Petljura, menhvikkikenraali Josef Piludskin, joka johti puolalaista osastoa Itävallan armeijassa, kaveri.
https://www.pirkanblogit.fi/2018/risto_koivula/venajan-toimeenpaneva-keskuskomitea-hyvaksyi-suomen-itsenaisyyden-4-1-1918/
Venäjän toimeenpaneva keskuskomitea hyväksyi Suomen itsenäisyyden 4.1.1918
Verrataan tässä Suomen ja Ukrainan tapahtumia, sillä näissä maissa seurattiin toisiaan ja oli samoja henkilöitäkin toimimassa.
Ukrainan Keskusneuvosto (Tsentralna Rada), joka hallitsi Kiovan ympäristössä, oli ärähtänyt jo Kerenskille siitä, ettei tämä tunnustakaan kansallista itsemääräämisoikeutta. Itse asiassa se oli perustettukin tästä syystä, kun ilmeni, että vaikka Väliaikaisen hallitus oli tunnustanut muodollisesti Saksan miehittämän Puolan itsenäisyyden, sillä ei ollutkaan aikomustakaan jatkaa tällä puolueidensa ja myös neuvostoissa vaikutusvaltaisten bolševikkien alun perin julistamalla linjalla tuon pitemmälle, ei Suomessa, Baltiassa, Kaukaasiassa – eikä Ukrainassa. Rada koostui samoista puolueista kuin Väliaikainen hallituskin, puheenjohtaja oli Kerenskinkin SR-puolueen (eserrä) akateemikko Mihail Hruževski (ven. Gruževski, demokraattinen nationalisti) ja puolustusministerinä ja sotilaskomentajana pilsudskilainen menševikki Simon Petljura, monien mielestä antisemitistinen varhaisfasisti, ehkä menševikkipuolueen sisäisten ristiriitojen jäljiltä, jossa yhteydessä itsenäisyyttä vastustavat, kansallista kulttuuriautonomiaa Venäjän yhteydessä ajavat bundilaiset (Juutalainen työväenliitto) usein hakeutuivat bolševikkien liepeille, vaikka aatteet ja olivat kaukana toisistaan.
Keskusradaa ei totellut Kiovan sotilaspiiri, joka nyt katsoi olevansa ”Väliaikaisen hallituksen (ja sen kansainvälisen tunnustuksen) perillinen” komentajinaan ensin Väliaikaisen hallituksen alueellinen sotakomissaari (ministeri) kenraaliluutnatti Mihail Oberutšev (1.5. – 17.10), sitten tämä esikuntapäällikkö ja varakomentaja kenraaliluutnantti Mihail Kvetsinski (17. 10. – 7.11), Lokakuun vallankumouksen jälkeen everstiluutnatti Viktor Pavlenko (14.11. – 13.12.) ja esikuntakapteeni 11. Suomenmaalaisesta tarkka-ampujarykmentistä Mykola (Nikolai) Šinkar (13.12. – ).
Sotilaspiiri katsoi viistoon, että Rada kokosi 28.6.1917 nimittämänsä puolustusministeri Simon Petljuran johdolla omaa armeijaa, joka toimi Kiovan lisäksi Harkovan sotilaspiirin alueella. Suurin osa Ukrainaahan oli Keskusvaltojen miehittämänä.
Sotilaspiirin komentajista ministeri Oberutšev oli selkeästi hallituksen nimittämä. Hän siirtyi kuitenkin hallituksensa edustajana syyskuussa Kööpenhaminaan neuvottelemaan sotavankien vaihdoista. Hän kieltäytyi palvelemasta bolševikkihallitusta ja emigroitui palaamatta NL:on. Kvetsinski oli hänen valitsemansa varamies, joka erosi tai erotettiin vallankumousyönä, ja hän hankkiutui valkokartien puolelle. Everstiluutnantti Pavlenkon nimittivät ja myös erottivat 13.12.1917 Keskusrada, jonka varapuolustusministeri tämä oli, ja Ukrainan Keskussotilasneuvosto, jotka myös nimittivät tilalle kapteeni Šinkarin. Pavlenkoa syytettiin erityisen ”porvarikaartin” perustamiesta, joka ”ei edustanut koko kansaa”.
Kyse oli Keskusradan toimista, jotta se voisi sotilaspiirin avulla esiintyä ”Väliaikaisen hallituksen laillisena perillisenä”, vaikka se oli syntynyt sille kriittisenä ja jopa vastakkaisena autonomia- (jota sitäkään ei Kerenskiltä sovinnolla herunut) ja itsenäissyliikkeenä. 23. 1. 1918 Šinkar nimitti Radan puolustusministeri Petljuran koko Ukrainan eli myös Harkovan sotilaspiirin atamaaniksi eli kasakkahallinnon johtajaksi (joka ei kuitenkaan välttämättä ole rintamalla komentaja). Petljura erosi tai erotettiin Radasta, ilmeisesti ”kilpailevasta toiminnasta”.
Puna-armeijan ainoa vasemmisto-eserräkenraali, Saksan vakooja Mihail Muravjov hyökkäsi tammikuun lopussa 1918 Kiovan Sotilaspiiriä vastaan operaatiossa, joka ei mennyt taiteen sääntöjen mukaan varsinkaan ottaen huomioon, että osapuolilla oli yhteinenkin vihollinen Saksa, ja josta hän sai nimen ”Kiovan teurastaja”. Samaan aikaan iski kaupunkiin myös I maailmansodan rintamatauti pilkkukuume.
Mylläkästä kertoo Mihail Bulgakovin teos ”Turbinien päivät”, jonka päähenkilö on Kiovan yliopiston ikuisten opiskelijoiden parissa toimiva sukupuolitautien erikoislääkäri tohtori Turbin.Piirit ovat alun perin kaupungin kusi sukassa lymyileviä valkoisia, josta myös elokuvien nimet ”Pako” (Бег) ja Valkokaarti”. Rada katseli virallisesti sivusta, vaikka mm. puheenjohtaja Hruževskin talo jyrättiin sileäksi. Kiovan kaupunkineuvosto poikkeuksellisesti suurissa kaupungissa ei ollut bolševikkienemmistöinen edes menševikkien loikkausten kautta, sen sijaan sitä oli Harkovan neuvosto, joka kutsui koolle Ukrainan neuvostotasavallan julistavan edustajakokouksen.
Sekä Pavlenko että Šinkar päätyivät myöhemmin bolševikkien puolelle, kun tarpeeksi monta kertaa oli sahattu edestakaisin, mm. valkoiset feodaalit kertaalleen hetkeksi vallanneet Ukrainan.
http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249044-venajan-toimeenpaneva-keskuskomitea-hyvaksyi-suomen-itsenaisyyden-411918
” Venäjän toimeenpaneva keskuskomitea hyväksyi Suomen itsenäisyyden 4.1.1918
12.1.2018 21:00 Veikko Huuska
Punaisia ei teloitettu tarpeeksi ja saivat liikaa tahtonsa läpi.
Olen sanonut tämän ennenkin: merkittävämpiä syitä, ehkä merkittävin siihen että Suomessa puhkesi sisällissota, oli toveri Lenin. Lenin lähetti Suomeen vuonna 1917 agitointimielessä madame Kollontain ja Dsukakasvilin, joka tunnetttiin myöhemmin Stalinina. Lisäksi Lenin yllytti, kiihotti ja suorastaan painosti Suomen sosiaalidemokraatteja nousemaan kapinaan laillista hallitusta vastaan, lupasi myös aseellista ja miehistöapua ja myös sitä antoi.
Jostakin syystä tätä ei ole haluttu myöntää, vaan on väännetty, ennen kaikkea Väinö LInna on vääntänyt, sisällissotaan johtaneisiin syihin torpparikysymyksen, joka on kylläkin romanttisempi syy kuin raaka ja tylsä totuus, mutta todellisuudessa ei ollut edes merkittävämpiä syitä sisällissotaan johtaneista asioista.
Olisiko asia niin kuin kuuluisassa länkkärissä ”Mies, joka ampui Liberty Valancen”, sanotaan lehtitoimittajalle: ”Jos pitää valita kumpi kerrotaan yleisölle,totuus vai myytti, niin kertokaa myytti.”
Vai olisiko asia siten, että Karl Marxin luoma (ei keksimä, kommunismi ”keksittiin” ennen Marxia, Marx oli vain aatteen popularisoija ja myös sen profeetta, tietysti yhdessä Engelsin kanssa) kommunistinen utopia, on niin kiero järjestelmä, että ”valitutkin eksyvät”.
Juurinkin näin Lasse.
Ottakaapa huomioon että sata vuotta sitten ei ollu tv:tä, nettejä, yms vaikuttamisen välineitä, kyllä näiden oli mentävä paikan päälle agitoimaan. Ajatelkaapa nykyaikana jos vieraan vallan edustajat pitäisi turuilla ja toreilla palopuheita joissa kehoitetaan vallankumoukseen…
Dzugashvili ja Kollontai kehottivat ennen kaikkea Suomea julistautumaan heti itsenäiseksi:
https://www.pirkanblogit.fi/2018/risto_koivula/neuvosto-venajan-kansallisuusasiain-kansankomissaari-stalinin-puhe-sdpn-puoluekokouksessa-14-11-1917/
Neuvosto-Venäjän kansallisuusasiain kansankomissaari Stalinin puhe SAJ:n edustajakokouksessa 14.11.1917
Tästä puheeesta on nyt jauhettu niin paljon paskaa niin valtameediassa kuin tällä palstallakin, että leväytetään originaali näkyville. Varmaan tämä jostakin löytyy suomenkielisenäkin netistä. Tämä on myös varmaan ensimmäinen kenenkään Venäjän kansankomissaarin ulkomailla pitämä puhe.
Ainakin minun tulkintani mukaan tämä tarkoittaa Suomelle kehotusta julistautua välittömästi itsenäiseksi. Samoin tulkitsee myös mm. venäläinen ”imperialistinen” professori Nikolai Starikov. Bolshevikit pitivät Suomea jo itsenäisenä valtiona: Lenin oli mm. vallankumousyönä lakkauttanut Kerenskin Suomen-kenraalikuvernööri Nikolai Nekrasovin viran ja siten myös käskysuhteet Venäjältä Suomeen. Sanalla Venäjä (Rossija), joka ei ollut täsmällinen, tarkoitettiin asiayhteydestä riippuen joko entistä Venäjän keisarikuntaa (Tsarstvo Rossija) tai Venäjän / Tsaarin imperiumia (Tsarskaja t. Rossijskaja Imperija), johon olivat kuuluneet myös Puola ja Suomi ja eräitä mm. Keski-Aasian alueita. Kun Suomi oli osallistunut venäjän vaaleihin (mistä bolshevikit olivat varoittaneet) piti puhua ”pyöreitä”. Stalin ei esitä mitään ehtoja eikä neuvotteluja, vaan sanoo, että kun itsenäisyysjulistus annetaan neuvostohallitukselle, tämä allekirjoittaa sen siltä istumalta. Sen jälkeen neuvotellaan ”potin” jaosta, valtioiden kesken. (Sosialidemokraatit olisivat saattaneet periaatteessa esittää omia tunnuksiaan iltalypsymielessä ”ehdoiksi”, vaikka kukaan mitään siivestä ei ollut siellä esittänyt Neuvosto-Venäjään liittymistä.)
Nikolai Starikov: ”Stalin oli vuonna 1917 kansallisuusasioiden kansankomissaari ja yksi Leninin lähimpiä yhteistyökumppaneita. Suomessa ei ehkä muisteta, että toveri Stalin teki ensimmäisen virallisen vierailunsa marraskuussa 1917 juuri Suomeen ja puhui nimenomaan Suomen itsenäisyyden oikeutuksesta ja välttämättömyydestä. Stalin esiintyi 14. marraskuuta 1917 Suomen sosialidemokraattisen työväenpuolueen kokouksessa Helsingissä. ”
(Toisinkuin tuolla sanotaa, se OLI nimenomaan puoluekokous. Stalinin arkistossa on vanhan ajanlaskun mukaiset päivämäärät.)
Starikovin kirjassa Stalin Suomi tuo kohta on Suomennettuna seuraavasti:
” «Meitä peloteltiin Venäjän hajaantumisella, sen pirstoutumisella monilukuisiin riippumattomiin valtioihin; tällöin viittailtiin Kansankomissaarien Neuvoston julistamaan kansojen itsemääräämisoikeuteen, pitäen sitä «tuhoisana virheenä». Mutta minun on lausuttava mitä jyrkimmin, että me emme olisi demokraatteja (sosialismista puhumattakaan!), ellemme tunnustaisi Venäjän kansoille vapaata itsemääräämisoikeutta.
Minä selitän, että me pettäisimme sosialismin, jollemme ryhtyisi kaikkiin toimenpiteisiin veljellisen luottamuksen palauttamiseksi Suomen ja Venäjän työläisten välillä.
Mutta jokainenhan tietää, että ilman Suomen kansan vapaan itsemääräämisoikeuden päättävää tunnustamista ei tällaisen luottamuksen palauttaminen ole ajateltavissa.
Ja tässä on tärkeätä ei vain tämän oikeuden suullinen, vaikkapa virallinenkin tunnustaminen. Tärkeätä on se, että Kansankomissaarien Neuvosto tulee teossa varmentamaan tämän suullisen tunnustamisen, että se tullaan horjumatta panemaan täytäntöön. Sillä sanojen aika on mennyt. Sillä on tullut aika, jolloin vanha tunnuslause: «Kaikkien maiden proletaarit, yhtykää!» on pantava täytäntöön. Täysi vapaus elämänsä järjestämiseen Suomen kansalle, samoin kuin kaikille muillekin Venäjän kansoille! Suomen kansan vapaaehtoinen, rehellinen liitto Venäjän kansan kanssa! Ei mitään holhousta, ei mitään valvontaa ylhäältäpäin Suomen kansaan nähden! Tällaiset ovat Kansankomissaarien Neuvoston politiikan periaatteet. Vain tällaisen politiikan avulla voidaan luoda Venäjän kansojen keskinäinen luottamus.
Vain tällaisen luottamuksen pohjalla voidaan toteuttaa Venäjän kansojen proletaarien luja liittyminen yhdeksi armeijaksi. Vain tällaisen yhteenliittymisen kautta voidaan Lokakuun vallankumouksen saavutukset lujittaa, vielä eteenpäin kansainvälisen sosialistisen vallankumouksen asiaa. Kas tämän takia me hymähdämme joka kerta, kun meille puhutaan Venäjän kiertämättömästä hajaantumisesta kansojen itsemääräämisoikeuden aatteen toteuttamisen johdosta.»
Tätä osoittaa, että Stalin oli noihin aikoihin Suomen itsenäisyyden suurin kannattaja. ”
Stalin noudatti puoluensa linjaa ja maansa lakia: seuraavana päivänä Kansankomirssarrien neuvosto julkaisi Venäjän Kansojen oikeuksien julistuksen, jossa nuo periaatteet oli vahvistettu laiksi.
Declaration of the Rights of the People of Russia
” The united will of this Congresses, The Councils of the People’s Commissars, resolved to base of their activity upon the question of the nationalties of Russia, as expressed in the following principles:
1. The equality and sovereignty of the peoples of Russia.
2. The right of the peoples of Russia to free self-determination, even to the point of separation and the formation of an independent state.
3. The abolition of any and all national and national-religious privileges and disabilities.
4. The free development of national minorities and ethnographic groups inhabiting the territory of Russia.
The concrete decrees that follow from these principles will be immedieatly elaborated after the setting up of a Commission of Nationality Affairs.
In the name of the Russian Republic,
Chairman of the Council of People’s Commissars,
V. Ulianov (Lenin).
People’s Commissar on Nationality Affairs,
Josef Dzhugashvili (Stalin).
Kyllä tämä on taas ”leikkaa liimaa” touhua…
Walitettavasti ainakin Suomen Wikipediaa veivataan koko ajan infosotasuuntaan. Nekrasovin kuvernöörinviran lakkauttamispäiväkin poistettu.
Enpä ole koskaan kiistänyt etteikö Neuvosto-Venäjä auttanut punaisia; aivan samoin Saksa auttoi valkoisia ja lähetti jopa joukkojakin. Eikä Saksa sitä pyyteettömasti tehnyt, vielä sisällissodan jälkeenkin yritti tehdä Suomesta Saksan vasallivaltion.
Tuo 3% sitten onkin mielenkiintoinen luku; mistähän se on laskettu?
Olisiko tässä se prosentti määrä, 1917 asukkaita oli Suomessa 3 134 300 https://www.stat.fi/tup/satavuotias-suomi/vuosisadan-vertailut.html
Vapaussodassa oli punaisten puolella n 76 500 punakaartilaista + naiset + näiden tukijat, eli päästään lähelle 90 000 henkilöä…n 3%
http://itsenaisyys100.fi/sisallissodassa-vastakkain-kaksi-kouluttamatonta-armeijaa/
Valkoisen lukumäärä oli sotillaallisesti pienempi mutta pitää muistaa että he edusti laillisilla vaaleilla valittua Halitusta ja Suomea eli koko Suomen kansaa, ennemmistöä ja siinä taisteltiin punakaartia ja sitä aseistanutta Venäjää vastaan.
Niin, tuskimpa Saksa ihan kaverityönä täällä oli ryssää häätämässä pois, omat tavoitteet sillä oli kuten toisessa maailmansodassa…
Olihan sillä omat tavoitteet, kuten kaikilla suuremmilla ja pienemmilläkin valtioilla aina.
Näin on, tälläkin hetkellä Yhdysvallat, Kiina, Venäjä ja moni muu maa huseeraa omien rajojensa ulkopuolella hakien ”elintilaa” eli lähinnä omilleen raaka-aineita yms ja pelimerkkejä tulevaisuuteen, moni asia voi muuttua kun ihmiset sikiää kuin kanit tällä planeetalla…
Väinö Linna ei ole kirjoittanut mitään vuoden 1918 sisällissodan historiaa. Hän ei koskaan itse sanonutkaan sellaista kirjoittaneensa. Hän kirjoitti loistavan kaunokirjallisen eeppisen romaanin, jonka aiheena oli vuoden 1918 sisällissota, sitä edeltänyt ja sen jälkeinen aika yhden pitäjän ja kylän näkökulmasta – Linnan oman kotipitäjän Urjalan (vaikka hän ei nimeä romaanissa mainitsekaan) Näkökulma on maatalouspitäjän – ei teollisuustaajaman eikä hallinto- ja yliopistokaupungin.
Liinnan arvostelijat, kuten tässä Lasse Kallo, ovat lähteneet olettamuksesta että Linna olisi pyrkinyt kirjoittamaan tuon sodan historian. Tämän virheellisen lähtökohtansa jälkeen he jatkavat että Linnan kirjoittama ”historia” on väärä ja puutteellinen. Väärä ja puutteellinen on sen sijaan heidän arvostelunsa, sillä Linna ei kirjoittanut sodan historiaa vaan kaunokirjallisuutta siitä millainen tuo sota MUUN MUASSA oli hämäläisen maaseutuyhteisön kokemana.
Sama voidaan sanoa Linnan Tuntemattomasta sotilaasta ja sen saamasta arvostelusta muka väärin esitettynä jatkosodan historiana. Se on kaunokirjallinen, maassamme taiteellisesti ylittämätön romaani yhden fiktiivisen puolijoukkueen miehistä ja heidän lähiympäristöstään.
Väinö Linnan kirja : ”Täällä Pohjantähden alla” on yhtä uskottava kuin James Fenimore Cooperin :”Viimeinen mohikaani”. Tottakai kirjailjalla pitää olla vapaus kertoa asioita omalla tavallaan, mutta se onkin vain romaanitrilogia , ei historian faktoihin perustuva kertomus. Sinäänsä kirja on hyvä.
Moni vain luulee sitten asioiden olleen juuri niinkuin Linna kirjoitti, eikä se ole kirjailijan vika vaan lukijan joka ei osaa eritellä faktaa fiktiosta.
No mikäs sitten oli eri tavalla? Minun äitini oli Pentinkulman naapurikylästä Kylmäkoken puolelta ja oli silloin 9-vuotias, tunikin oan kirjan henkilöistä, joilla oli esikuva, kuten myös Linnan isän, joka oli pienviljelijä ja kiertävä teurastaja.
Kukaan ei ole väittänyt, että Linna olisi trilogiallaan ”Täällä pohjantähden alla” pyrkinyt/tarkoittanut sen muuksi kuin fiktiiviseksi kertomukseksi Suomen historiasta 1800-luvun loppupuolelta toisen maailmansodan loppuun asti.Historialliset tosiasiat ovat kohdallaan mutta tulkinta on sitten kaunokirjallista työtä.
Tämä LInnan teos on kuitenkin vaikuttanut vahvasti siihen, miten sen aikaiset tapahtumat on yleisesti nähty ja nähdään vieläkin.
Linna itse on sanonut ”Ei minulla ole mitään ideologiaa. Arvostan tätä maata, sen kansaa, sen kieltä ja kulttuuria. Jos en tekisi näin, miten sitten osaisin arvostaa muita kansoja ja heidän kulttuuriaan.”
Runoilija Aila Meriluoto sanoi tavattuaan Väinö LInnan eräässä kulttuuritapahtumassa ”Siinä vasta kompleksinen mies”.
Linna oli erittäin taitava kertoja ja löydettyään ”oman äänensä” erilaisten kokeilujen jälkeen, esimerkiksi tsehovimainen ”Musta rakkaus”, hänen pääteoksensa ”Tuntematon sotilas” ja ”Täällä pohjantähden alla” ovat täyttä rautaa. MInusta näistä kahdesta ehdottomasti torpparitrilogia on parempi, siis kaunokirjallisessa mielessä.
Linna oli myös varsin itsepäinen mies. Ilmeisesti hän itse uskoi torpparikysymyksen olleen merkittävin syy sisällissodan sytymisen. En tiedä.
Olen lukenut LInnan Tuntemattoman sotilaan englannin kielisen version, ja vaikka englannin taitoni on varsin rajallinen, huomasin kuinka surkea käännös se oli. Olen kuullut, että romaanista olisi tehty uudempi käännös, joka sekin sai, ainakin Amerikassa, melko nuivan vastaanoton. Romaania moitittiin kliseiseksi. On siinä minunkin mielestäni jonkin verran kliseemäisiä kohtia, muttei mitenkään haitaksi asti. Kyllä niitä löytyy kaikista merkittävistä romaaneista, jos sikseen tulee. Epäilen vain että tässä uudemmassaan käännöksessä ei ole löytynyt tarpeeksi hyvää kääntäjää.
”Tämä LInnan teos on kuitenkin vaikuttanut vahvasti siihen, miten sen aikaiset tapahtumat on yleisesti nähty ja nähdään vieläkin.” Juuri kuten Lasse sanoi.
Siksi moni luulee mm Vapaussotaa ”torpparikapinaksi”, ihan kuin joku tilanherra olisi jahdannut näitä torppareita ja siksi alkoi sota heitä vastaan. Moni luulee vieläkin niin. Samaa mielikuvaa on pidetty yllä mm koulujen historian tunneilla pahimpaan 60-70 luvun aikaan.
Teollisuustyöntekijöidenkin tausta oli suuressa määrin torppareissa ja pienviljelijöissä. Isot tilalliset pysyivät tiluksillaan ja toisen polven teollisuustyöväestöä oli vähän.
100 vuotta on lyhyt aika historiassa, silti ei pidä jäädä historiaan makaamaan.
Jäi edellisestä pois. Kun Väinö Linnan torpparitrilogia ilmestyi, Linna joutui puolustuskannalle, syyte oli historian vääristely. Näin vaikka kyseessä oli romaani (miten se Mark Twain sanoikaan ”Hanki faktat ensin, voit vääristellä niitä sitten myöhemmin”).
Pitää muistaa, että Väinö LInnalla oli sisällissotaa ajatellen varsin rajoitettu lähdeaineisto verrattuna nykypäivään. LInna luki sisällissotaa edeltäneitä senaatin pöytäkirjoja ja Murresanakirjan, nämä päällimmäisenä, (tietenkin luki paljon muutakin) kääri hihat, veteli mutkat suorksi ja rupesi kirjoittamaan.
Mutta sanotaan silti :”lukeminen kannattaa aina”. Joskus on mm hyvä lukea aivan eri kantoihin perustuvia kirjoja, ei tule putkinäkö asioihin.
Myös Englanti ja USA vastustivat Saksaa ja iten myös Mannerheimia. Churchill piti Kustaata aina alta lipan, antoi Stalinkin ymmärtää, että Mannerheim ottaa suoraan Hitleriltä käskyjä.
Mistä nää jutut oikein tulevat?
Churchill kehui Mannerheimia: ”Todellinen mies – vahva kuin kallionjärkäle”
”Kun Englnti julisti sodan Suomelle 1941, se tapahtui mitä sivistyneimmin ja kohteliaimmin sanakääntein, kertoo brittiläinen sotahistorioitsija Terry Charman. Hän toteaa myös, että se taisi olla ainoa sota, jossa kukaan ei kuollut.
Englannin pääministeri Winston Churchill arvosti suuresti sotamarsalkka Gustaf Mannerheimia, jonka hän tunsi aikaisemmasta yhteistyöstä. Niinpä hänelle oli vaikea pala, kun Stalin vuonna 1941 kesällä ja syksyllä vaati häntä julistamaan sodan Suomelle.
Kun Stalinin painostus jatkui, Churchill lopulta kovasti pahoitellen lähetti Mannerheimille henkilökohtaisen viestin. Hän muisteli aikaisempia mukavia tapaamisia ja varoitti tätä etukäteen sodanjulistuksesta.” – Internet, Suomen Kuvalehti 5.11.2017, artikkelin otsikko sama kuin tässä.
Se dissinformaatio olikin 1938.
Suurin dissinformaation lähde on Pietarin trollitehdas
”Se” on Pellinpaskan keksintö.
https://www.pirkanblogit.fi/2018/risto-koivula/aiheellisia-kysymyksia-bellingcat-peltikissalle/
” Aiheellisia kysymyksiä Bellingcat-”Peltikissalle”…
Englannissa majaileva (hölynpöly)tomittaja Eliot Higginsin luoma nettisivusto Belllingcat väittää ratkaisseensa kaikki suuret kansainväliset rikosmysteerit Malesialaisten Boing-matkuatajakoneiden putoamisista ja katoamisista Syyrian kaasuiskuihin ja Englannin loikkariagenttien myrkytystapauksiin.
Yhteistä kaikille ”Koristekissan” ”saavutuksille” on kolme seikkaa: muka ARMOTON ”moukantuuri”, näennäiset ”perstuntumaselviöt” (muualta hyvinpedattu disinformaatio) ”todistusmentelmänä”, paikkoihin ja tilanteisiin ja henkilöihin nähden uskomattoman edistynyt NASA-tasoinen informaatioteknologia,erityisesti vakoilusellainen – ja huijaus-
… ja ennen kaikkea muuta aina sama ”syyllinen ja suurroisto” – PUTIN!
Elliot väittää jenkkiläisessä feministilehdessä Huffington Postissa (mm. ”naisen orgasmi ihmiskunnan suurimpana terveysuhkana”) joutuneensa vahingossa näiden kysymysten pariin ”seurattuaan huvikseen läppäriltä Syyrian sisällissodan rakettiliikennettä” ja ”21. elokuuta 2013 havaittuaan kaksi outoa rakettia, jotka eivät räjähtäneetkään” (mistä hän siis tiesi ne juuri raketeiksi?) putoavan Zamalkan kaupunkiin Damaskosta etelään.
Tämä Huffpon toimituksen harmittoman näköinen kanala osallistui, luultavasti aivan tietoisesti, Syyrian lasten provokaatioterrorikaasuttamiseen…
Seuraavana päivänä ”insinööri Muhammed al-Jazaeri” (nimi on sama kuin erään Saddamin-vastaista maihinnousua ajaneen päätoimittajan 10 vuotta aikaisemmin, tämän myöhemmän on kuitenkin sittemmin tarkennettu olleen tuolloin vain 17-vuotias) laittoi Youtubeen tietoja kyseisessä paikassa tapahtuneesta kaasuiskusta. Täältä saadaan ihan eri päivämäärä, 3. tammikuuta (2013?). Päivämäärät on ainakin jossa- kin asetettu jälkikäteen. Ilmeismiin samainen Muhammed al-Jazaeri siitemmin ”haavoittui al-Assadin kaasuiskussa Ghoutassa” (jollaista ei ollut!) marraskussa 21017:
” Cases of suffocations were found as Assad’s regime targeted eastern Ghouta with poisongas. Media workers Muhammed al-Jazaeri, Diaa al-Shami, Abdulmunim Issa and Mazen al-Shami were injured by the attack on 16 November 2017. Lieneekö suorastaan kuollutkin…? Vai olisko tämä ollutkin se vanha päätoimittaja?
Kukahan tuo Jokapaikan-Muhammed al-Jazaeri oikein todella on?
Mistä sellaisia ohjelmia saa, joilla läppärikauppias (?) seurasi reaaliai- kaisesti Syyrian rakenttiliikennettä? Oliko ohjelmassa jokin tekoäly, joka osoittaa raketit, ja keiden tutkista? Voisinko minä ladata sellaisen jostakin?
Varsinaiset asiantuntijat ja vastuuhenkilöt havaistivat hyvin pian iskut opposition ihmiskilpiin oppositon itsensä tekemiksi:
https://www.youtube.com/watch?v=pS6Oa_aDS6E&t=83s
Ex-UK Ambassador: Assad wasn’t behind the chemical attack
https://www.youtube.com/watch?v=o5RWC9joWKk
UN’s Carla Del Ponte: 2013 chemical attack was done by Syrian rebels, not Assad
Bellincatin seuraava ”bravuuri” oli Ukrainassa alas ammutun HM17 matkustajakoneen ”todistaminen muka Venäjän armeijan ampumaksi Ukrainasta”. Ohjus oli kuitenkin Ukrainan omaisuutta, ja Bellingcatin animaatiovideoillaan kuljetta , ythtä ohjusta vajaa BUK_lavettinin oli ukrainalainen ja tapahtumahetkellä Ukrainen hallituksen puolella, lähellä kylläkin. (Ei ole mitenkään selvää, että ohjus olisi ammutu sieltä.)
https://www.tiede.fi/keskustelu/76427/venaja-ampui-alas-mh-17-lentokoneen-hollannilla-todisteet?page=9
***
https://www.independent.co.uk/voices/skripals-bellingcat-gru-novichok-anatoly-chepiga-alexander-mishkin-putin-russia-a8577161.html