Kuten tuossa taannoin vuodatin kyyneleitä vuokralaisten tuhottua omakotitaloni, aikaa kun on paljon, paniikissa ja vähissä rahoissa on pakko remontoida itse.
Teettäminen ei tule kuuloonkaan, rahat siihen ei riitä.
Teloin itseni oikein kunnolla. Putosin A-tikkailta katon rajasta (katon korkeus 3,1 metriä).
A-Tikkaiden päälle naamalleni, lisäksi oikean käteni päälle.
Tulos: oikea ranne meni poikki. Se lopulta leikattiin Taysissa, ja ruuveja rautaa ranteeeseen.
Kylkiluita oikealta puolelta useita poikki.
Päähän ei saattunut, olenhan kovapäinen…siis kommunisti.
Siksi ei ole minusta mitään vähään aikaan kuulunut, ei ole pystynyt olemaan koneella eikä kirjoittamaan.
Talo on rakennettu luokkasodan aikaan 1918, kunnon hirsistä.
Lämmitys, vesikiertoinen, alunperin painovoimaisesti kiertävä, nerokas.
Myöhemmin laitettu vesikierto sähköpumpulla.
Patterit siis vanhoja järeitä kuten putketkin. Patterien säätöventtiilit jo aikaa jumittuneet, josta vuokralaisille sanoin, ettei niihin kosketa, vaan säätö tapahtuu muualta.
Silti heidän piti oikein työkaluilla, minulle mitään puhumatta, mennä vääntelemään väkisin, kun oli liian kuuma.
Tulos oli, että osa venttiileistä meni rikki ja alkoivat vuotamaan, ja järjestelmään meni ilmaa…ja lämmitys lakkasi toimimasta.
Eikä toimi edelleenkään.
Kaikki on koetettu. Ammattiputkari kävi juuri ja totesi savotan.
Vittu kun tulee kalliiksi noiden vuokralaisten takia. Harmia tosi paljon. Ei riittänyt, että tuhosi kämpän ja varasti kaiken mitä irti sai, perinnöksi lisää rahanmenoa, johon ei ole varaa, siihenkään…
Tai pakkohan rahaa on löytyä. Täytyy vissiin mennä assankulmalle myymään persettä, napparin kulma on kuulemma hiljentynyt…
Valtavasti ollaan tehty remppaa jo: perähuone jaettiin kahtia, kipsilevyt seiniin, kittaus ja maalaus, sekä komea laminaatti lattiaan.
Olohuone seinät siistittiin, tapetit pois, kittaus ja maalaus. Ja komea laminaatti lattiaan.
Eteinen ja entinen palvelijan huone on nyt työn alla.
Sähkäri sitä mukaan tekee sähköt kun huoneita on valmiina.
Harmittaa kun ei oikein minusta ole paljon mihinkään, kun olen rampa.
Onneksi olen saanut apuja hätiin, myös vaimoni (nainen) on ollut suureksi avuksi.
Samoin siskon mies, kunnallispoliitikko isännöitsijä, iso apu.
Olen saanut myös apuja Tampereen entisen (jäänyt eläkkeelle) kunnallispoliitikon kautta apuja.
Heille isot kiitokset.
Uudet hyvät vuokralaiset ovat jo tulossa, kun saadaan valmista aikaiseksi.
Tosin menee vielä marraskuu remontin merkeissä.
Terveisin kommunisti kapitalisti Lempäälästä.
Se on vaarallista, se on … ja vähän turhaakin…
Juu, parempi vaan elellä yhteiskunnan tukiaisilla ja tuhota toisen vähäistä omaisuutta…
No on kovan onnen tarina. Isommat vammat kuten halvautuminen tahi kuolema on liipannut nyt läheltä. Tsemiä sinne puolueesta riippumatta.
-Kiitos tsempeistä. Niitä tarvitaan. Säryt ovat melkoisia. Eiköhän laannu…olutta otetaan, särkylääkettä ei. Halusin vain ———–kertoa, että miten kävi ja miksi ei äijästä kuulu.
Kaksi sydänleikkausta takana johon toisella kertaa meinasin jäädä…lopullisesti.
Siksi kyllä ymmärsin mitä tippuessani A-tikkaiden päälle voi olla tulossa.
En saanut henkeä.
Luulin puhuvani vaimon kanssa joka hysteerisenä vieressä liikkui.
Hän sanoi, etten sanonut sanaakaan.
Siksi hän pelästyi.
Vaimo suuttui tänäänkin, kun ilmoitin, että tänään juon olutta.
Teki mieli olutta. Vaikka kaikkia paikkoja särkee…
Henki ei meinaa kulkea.
Kylkiluiden takia.
Kännissä en kirjoita enkä kommentoi. En sitä ole tehnyt ennenkään.
Harmittaa, kun en voi tehdä mitään. En tehdä sitten yhtään mitään.
Paitsi pystyn jo istumaan, ja kirjoittamaan vasemmalla.ja yhdellä sormella oikealla.
Oletkos Markku muuttanut takaisin Lempäälään, vai käytkö vain remontoimassa.
Eikös olekin maailma mennyt merkilliseksi, kun puhuu vaimostansa niin pitää laittaa sulkeisiin selvitys (”nainen”) Ihan vähällä oli,ettei päässyt nauru.
Tässä itsekin jonkun aikaa melko järeissä kivuissa olleina pitää toivotella peukkuja kaikkiin paranemiseen.
Mutta niinhän se on että elämä on vaarallista. Ei taida aate poistaa elämästä riskejä.
Siinä tapauksessa – taidanpa eheytyä kommunistiksi.
En ole muuttanut takaisin Lempäälään. Olen, elän ja asun Lempäälässä edelleenkin.
Ostin alkuvuonna Kylmäkosken keskustasta ison verstashallin, ja kylkiäisinä mukana iso omakotitalo, jonka laitoin vuokralle, surullisine tapahtumineen.
Minun on hieman vaikeaa orientoitua nykyisiin sukupuolinormeihin.
Ennen oli helpompaa, oli vain tyttöjä ja poikia.
Tytöt poikien kanssa ja pojat tyttöjen kanssa.
Nyt ei enää sovikaan sanoa tyttöä tytöksi ja poikaa pojaksi.
Lisäksi, hämmennystä tuo minulle sekin, että pojat voivat mennä poikien kanssa naimisiiin ja tytöt tyttöjen.
En oikein tiedä mitä pitäisi sanoa, kun vaimo voi olla joko poika tai tyttö.
Selvennykseksi laitoin, puhutellessani omaa vaimoa, että kyseessä on tyttö (nainen).
Meetoo kampanja on minulle ollut erityisen raskas ja vaikea ymmärtää. Helpot asiat on tehty vaikeiksi.
Miten enää uskaltaa parisuhdetta muodostaa, kun ei tiedä mitä voi olla tulossa…?
Kuinka pitkä matka on vielä taivallettavana, että olemme kuin krokotiilit?
Tai muitakin kaksineuvoisia eläimiä…?