Tässä eilen kun ulkosalla kuulin kanojen melkoisen h
ätäkotkotuksen; ei tullut reagoitua asiaan. Sitten kun istuin tässä pöytäni ääressä; huomasin kissan hyökänneen yhden kanan kimppuun; minulla kun supeja torjuessani tuolla tuulikaapin lokerossa on aina Toz 78-04, erinomainen ase, kiikaritähtäimellä ja äänenvaimentimella. Nappasin sen ja terassille ja huusin kissalle; kissa teki elämänsä suurimman virheen, jäi edelleen väijymään; ei väijy enää, tuli maastamuuttaja, muutti mustassa muuttopussissa roskikseen.
Mielestäni noiden kuljeksivien kissojen torjuntaan on vain edellä mainittu lääke.
Hiljainen tarkka ase ja äänenvaimennin, ei muuta.
Jos kissalla on panta tai muuten tunnen kissan; edellä mainittua keinoa en luonnollisestikkaan käytä.
Mieltäni sentään hivelee vanhana ampujana kun kiväärini on kohdistettu 75 metriin, etäisyysarviointi tulee huomioida. Miltei 100% tulosta ja vapaalta kädeltä näyttää syntyvän.
Kyllä minäkin olen ymmärtänyt että vapaana juokseva kissa on melkoinen ongelma luonnolle.
”Suomessa sovelletaan eläinten suojelua koskevaa eurooppalaista yleissopimusta, jossa heitteillä olevalla eläimellä tarkoitetaan sellaista lemmikkieläintä, joka on omistajansa tai haltijansa kotipiirin rajojen ulkopuolella, eikä kenenkään muun omistajan tai haltijan hallinnassa tai suorassa valvonnassa. ”
Tämän perusteella toisten pihoilla kuljeskeleva kissa on heitteillä.
Toistuvasti tavattuna se siirtyy villintyneiden joukkoon.
” Omistajan kuuluu järjestyslain mukaan huolehtia, että irrallaan oleva kissa ei mene naapuritalon tai taloyhtiön pihalle eikä järjestyslaissa lueteltuihin kiellettyihin paikkoihin, kuten kuntopolulle tai muulle sen kaltaiselle juoksuradalle. ”
Ei näytä koskevan suurinta osaa kissanomistajia.
Maaseudulla metsässä tavattu kissa menee aika usein turpeen alle….
Ymmärrän, että halusit suojella kanojasi. Muuten en kyllä ymmärrä vimmaa tappaa vapaana liikkuva kissa. Ja toisin kuin Juhak en usko kovinkaan monen maaseudulla vihaavan kissoja, siellä ne yleensä saavatkin kuljeskella vapaana. Tutulla entisellä maanviljelijällä on kissa joka on jo reilusti yli kymmenen vuotta vanha ja aina vapaana. Kerran olivat huolissaan, missä kissa on kun lähistöllä liikkui kettu. Kohta kettu näkyikin juoksevan, kissa perässä.
Samaa mieltä Norpan kanssa. Kissa on hieno eläin, eikä sitä pidä jahdata aseilla.
”Maaseudulla metsässä tavattu kissa menee aika usein turpeen alle….”
Mitä hemmettiä tuokin tarkoittaa, aivan roistomaista toimintaa. Kertoo paljon juhakin arvomaailmasta.
_kk:n nimittely sen kuin jatkuu ja samoin asiaton syyttely.
Kerroin tiedossani olevan seikan ja _kk alkaa syyttelemään.
Tosiasia kuitenkin on, että metsissä kuljeskeleva kissa on lain mukaisesti villiintynyt ja sitä koskee laki aivan tarkalleen.
Metsissä kuljeskeleva kissa on myös nimenomaan suuri poikasten tappaja, mistä kissaväki näyttää viis veisaavan.
Edelleen kissa ei kuulu Suomen luontoon millään tekosyyllä, joten kissanomistajat pitäkööt huolen kissojensa pysymisestä omalla tontillaan.
Eihän koiriakaan saa pitää irrallaan toisten mailla ilman lupaa.
”Tosiasia kuitenkin on, että metsissä kuljeskeleva kissa on lain mukaisesti villiintynyt”
Ei laki aivan niin sano. Se voi yhtä hyvin olla jonkun kotikissa (ja todennäköisesti onkin), joka saa ravintonsa pääasiassa kotoaan.
Siis pääasiassa kotonaan; mutta jos lisäravinto onkin minun kotieläimeni?
Ajatuskuvio, että maaseudulla kissa saa juoksennella vapaana, ei nykypäivin päde.
Toisaalta jos omistaja kastruoi kissan, se pysyy pihapiirissä paremmin joskaan ei ehkä täydellisesti.
Meillä nyt kyseessä ovat hallitsemattomasti lisääntyvät kissat.
Olen loukuttanut niitä ja vienyt Jokioisten löytöeläinkotiin; omistaja hakekoon.
Jos avaukseni luki, ilmenee selkeästi millainen tilanne oli. Laillinenkin toimenpide oli, selkeä pakkotila. Kissoja vastaan minulla ei ole mitään, itse asiassa meillä kävi yli kaksi vuotta syömässä, joskus parikin kertaa päivässä nätti harmaa kissa, enkä tänäkään päivänä tiedä kenen se oli. Harmiton oli, ei edes pikkulintuja jahdannut. Kanoihin suhtautui täysin välinpitämättömästi. Eräänä päivänä se sitten vaan katosi. Avauksenkin tämän Mirrin suhteen tein.
Leijona, tiikeri, leopardi, gepardi, ilves, kissa, samaa sukua. Leijonaa vaan ei pidetä sylissä tai sylissä pitäjä tulee syötyä. Kissan suuhun tuo syötävä ei mahdu ellei leiki hiirtä. Peto mikä peto.
Onhan se kissa periaatteessa peto mutta mitä havaintoja olen tehnyt, niidenkin saalisvietissä on melkoisia eroja. Jos ruokaa onlöytyy paljon kissoja, jotka eivät saalista ja sitten joillain saalisvietti käy ylikierroksilla.
Tuo sama pätenee ihmisiinkin. Joidenkin pitää saada ampua kaikkea mikä liikkuu ja taas joitain tuo tappaminen ei alkuunkaan kiinnosta. Kuulun kyllä tähän jälkimmäiseen ryhmään.
Pitää nyt kuitenkin sanoa; nuorempana vuosikymmenet olin innokas metsästäjä, sittemmin vanhempana huomasin, metsästyksen aineellinen hyöty vs panostus, eivät olleet perusteltavissa.
Mitä vanhemmaksi olen elänyt, sitä vastenmielisempää eläimen ampuminen ilman perusteltua syytä, on muodostunut.
Vielä erikseen mainitsisin, esim harakoista; meillä tässä käy päivittäin ruokailemassa semmoinen 12 – 15 linnun parvi, ovat muuten hyödyllinen hälytysjoukko pikkulinnuillekkin, jos kissa ilmestyy niiden näköpiiriin, alkaa melkoinen räksytys, pikkulinnut ja kanat reagoivat välittömästi.
Silloin kun haukka ilmestyy ilmatilaan, harakat välittömästi hyökkäävät taivaalle ja uskomattoman rohkeasti häätävät haukan ilmatilastamme.
Harakka on muuten eksoottisen kaunis lintu ja ainakin meidän pihassa hyödyllinen.
… ja varis se vasta paras hälytyskello kaikille kanssaeläjilleen.
Veljeni kissaa kovasti varikset kiusasivat, mutta se loppui kun viiru sai yhden kiinni. Vesirotan kanssa Viiru kävi kovan taistelun ja selvisi voittajana. Veljeni sai kuvattua tuon taistelun kännykällään. On se vesirottakin ärhäkkä peto.
Serkkuni lapinkoiraa aitauksessaan varikset kiusasivat, lyhyillä syöksyillä koira turhaan yritti niitä saada kiinni onnistumatta.
Lopulta koira keksi keinon, asettui puolitäyden ruokakuppinsa viereen selälleen ja näytteli kuollutta. Pikkuhiljaa varis lähestyi ruokakuppia. Koira jaksoi tunnin verran maata liikahtamatta kunnes oli iskuetäisyydellä ja se oli kerrasta poikki, leikitön lapinkoira teki tunkeilijasta lopun.
Viisas ja kärsivällinen saattaa lapinkoira olla.
Matti; Maija kävi justiin meillä. Laitas Sinun s-postiosoite, olisi asiaa.
kallepohjola@gmail.com
Meillä oli pitkään paras vahti muita kissoja vastaan. Saku kissamme, villikissan pentu joka löydettiin pienenä metsästä ja siitä tuli meidän perheenjäsen. Ei kävellyt muut kissat meidän pihan hoodeilla, nyt kun Saku the cat siirtyi ajasta iäisyyteen 18 vuotiaana (haudattiin mökin multiin) ja ei ole enää pihan vahtia niin naapuripihojen kissat uskaltautuu tontille. Minua ei haittaa, napsiivat ölliäisiä ja muuta vipeltävää pihoilta pois.
Meidän kesämökkitontilla metsämyyrät ovat riesa. Levittävät muunmuassa punkkeja. Kun otettiin Viiru mukaan mökille, niin se sai lyhyessä ajassa pyydystettyä monta metsämyyrää.