https://fi.wikipedia.org/wiki/Venäläinen_keittiö
Ylläoleva linkki toimii johdatuksena venäläisen keittiön oleellisempiin osakokonaisuuksiin.
Olen kokonaan ihastunut venäläisen keittiön olemukseen ja herkullisiin ruokalajikkeisiin.
Yllä Jaana Virrosen venäläistä kotikeittiötä esittelevä reseptikirja. Kannattava hankinta jokaiselle ruuanlaittoa ja ruokakulttuuria harrastavalle: Borssia ja sarlotkaa, maukasta ruokaa venäläiseen tapaan: Jaana Virronen.
Venäläinen keittiöhän on satojen vuosien ajan imenyt vaikutteita esim Turkista, Ranskasta, alankomaista ja Keski-Aasian maista. Venäläiselle keittiölle on ominaista, että niin palatseissa kuin tavallisissa kotikeittiöissä pätevät samat perusteet herkulliseen ruokaan. Mm hauduttamalla valmistetut lihapadat, erittäin maukkaita.
Venäläinen keittiö on valloittanut esim suomalaisen, balttilaisen, puolalaisen keittiön. Tuosta kirjasta ilmenee venäläisen keittiön vahvoihin perinteisiin, rakkaudella valmistettuihin ja jopa omintakeisiin ruokalajikkeisiin.
Ominaisia venäläisen keittiön suhteen ovat kala, leivonnaiset, liha, runsaat kasvikset ja juurekset, viljoista varsinkin ohra ja tattari ja hirssi; ikivanhoja pohjoisen pallonpuoliskon viljelykasveja.
Kirjan reseptit ovat mahtava kokoelma herkullisia ruokalajikkeita ja leivonnaisia. Esim blinit, pelmenit; tyypillistä venäläistä pikaruokaa. Olen valmistanut varsin monia kirjassa mainittuja ruokalajikkeita ja leivonnaisia, ani harvoin tarkalleen reseptejä noudatellen, minulle reseptit ovat vain ohjeellisia.
Lisäisin vielä irrallisena edelliseen, venäläisen ja suomalaisen keittiön (kotikeittiö), selkeä ero nykypäivin on, että monesti tehdään ruokaa vain raaka-aineita kypsentäen ja sekoitellen; tavoitteena vain saada tarvittava energia ateriasta. Rakkaus ruokaan puuttuu.
Omalta kohdaltani kallistun vahvasti venäläisen keittiön sydämeen, laittaa omaa luovuuttaan ja rakkauttaan ruuanlaittoon, resepti vain ohjeena mutta mukaellen. Käytän päivittäin paljon aikaa erilaisten ruokien valmisteluun, komponentteihin, mausteihin (mielellään villiyrttejä, laadukkaita juureksia ja kasviksia), en oikein välitä noista tehoviljellyistä/-kasvatetuista tuotteista. Eteläiset salaatit, juurekset, bataatit yms, jätän rauhaan, perunaakaan en oikein suosi, sitä vastoin nauris, lanttu jne, siis kotimaisia ja mieluiten vielä lähiruokaa. Eestiläinen, karjalainen keittiö, ovat miu mau mukkaan ja siihen oma reseptiikka.
Vähän tässä keskustelen itse itseni kanssa mutta kun pyrin välttämään pitkiä ”jorinoita” joita kukaan ei ehkä lue.
Tein tänä aamuna kaalikeittoa; puna- ja valkokaalia kun en halua poliittista asettelua. Kaalit kattilaan, muhimaan, sitten lisäsin lievästi ruskistamani jauhelihan (itse jauhettua), runsaasti valkosipulia, porkkanan siivuja ja pari rkl hapankaalia ja ei kun hellalle muhimaan. Parin tunnin kuluttua; mintunlehtiä, suolaa, mustapippuria, koemaistamisen tuloksena olin tyytyväinen, vielä haudutusta.
Hyvää siitä tuli.
Vaimo palaa ruokapöytään n tunnin kuluttua, sitten kuullaan lopullinen tuomio.
Venäläisen keittiön yksi perusasia on hapattamien kaikkine herkkuineen, jota me emme tahdo osata. Yksi parhaista hapankaaleista on Torkkelin perheen venäläiset suolakurkut ja hapankaali : http://torkkelinperhe.fi/
Isäntä on Moldovasta kotoisin ja huippuviulisti Tampereen Filharmoniassa ja rouva pietarilaisen musiikkikoulu käynyt pianisti. Poika pyörittää firmaa Kangasalla. Ovat olleet Suomessa puolet iästään.
Venäläinen keittiö on vähintäänkin yhtä mielenkiintoinen kuin arvostetuimmat keittiöt kuten ranskalainen tahi italialainen.
Itsellä on lapsesta asti ollut ilo nauttia vähintäänkin venäläiseen keittiöön pohjautuvista ruuista kuin myös ihan suoraan perinteisistä venäläisistä ruuista, äidin puolen suvun siunauksena, kauppiaita, kokkeja, leipureita ja ruuanlaittajia Venäjältä ja Karjalasta.
Edellinen taitaa tehdä minusta joidenkin silmissä ryssän, mutta se olkoon sitten heidän murheensa.
Ville Haapasalo joitain vuosia sitten esitteli hieman venäläistä keittiötä eräässä ohjelmasarjassaan, toki aika pintapuolisesti, mutta kuitenkin.
Ruoanlaitto on hieno ja varsin rentouttava harrastus, jossa oppii aina jotain uutta mikäli on utelias asian suhteen, mutta kuten eräässä avauksessani painotin niin tavalliselle arkiruoalle pitää myös antaa iso arvostus.
Hieno arvostus Mikalta venäläiseen keittiöön spasiba !
Tuo viimeinen kappale kommentissasi; kyllä arkiruoka on aina paikallaan mutta kuten taisin aiemmin mainitakkin, ihan tavalliseen arkiruokaankin pitää paneutua sen valmistamiseen, ei ainoastaan kypsentää raaka-aineita.
Ns isoäidin reseptit ovat pääsääntöisesti sellaisia kuten mainitsin. Orjallinen reseptien seuraaminen ei oikeastaan tuo onnistumisen tunnetta, sellaisen ruuan tekeminen on mielestäni mielikuvituksetonta, vaikka perusmaku kunnossa olisikin.
… ja sitten se oikein tehty-> https://www.soppa365.fi/reseptit/liha/savoyn-vorschmack
Mikko, joka oli Savoyn pääkokki ja on nyt Viking Gracen päävastaava, teki sitä ollessaan vielä Savoyssa. Sitä haudutettiin 3 vrk. Mikko toi sitä päivällisillemme kotiinsa. Se oli niin hyvää, että söin itseni ”kipeäksi”. Sen kanssa nautittiin venäläistä shampanjaa. Alkuruokana olivat ne perinteiset venäläiset hapatetut valkosipuliset suolakurkut hunajan kanssa.
No, sen arkiruuankin voi ehdottomasti tehdä rakkaudella ja sen ytimeen paneutuen. En tosiaankaan ole minkäänlaisten tv-kokkien tuotteiden ihailija.
Meidän suomalainen perinteemme ruuan osalta on läntinen keittoruokien suuntaus vs itäisten uuniruokien hauduttamalla tehty ruoka. Itäiseen ehdottomasti kuuluvat myöskin erilaiset piiraat; tosin lännessäkin niitä jo osataan tehdä.
Meillä täällä Tammelassa ei huippukokkeihin juurikaan törmää, jos siksi ei lasketa Kim Palhusia, Saaren tilausravintolan toimijaa.
Omat kokemukseni arkiruuan ylistyksestä koskevat Veijo Vanamon ja Jaakko Kolmosen pitämään 3kk kurssiin Kallio-opistossa; liekkö sekään enää olemassa.
Kuitenkin, rakkauteni ja esikuvani; venäläinen keittiö on jotain niin hyvää, että vaikeaa on ehkä vertailla muiden kansallisten keittiöiden kanssa.
Joka tapauksessa, se on ohjenuorani hyvässä ruuanlaitossa.
Nykyään teen usein borssia, mutta näin kaupunkiympäristössä tuo punajuuri vaatii sottaisuutensa vuoksi kärsivällisyyttä. Viljelen niitä kyllä ihan omalla palstallani.
Ken haluaa sitten valmistaa aidon venäläisen kaalikeiton, resepti, jota muuten on helppo mukailla mutta keiton valmistamiseen menee aikaa:
Ainekset,
400 g hapankaalia
½ pkt pekonia
2 rkl öljyä
2 – 3 dl vettä
1 rkl sokeria
1 iso sipuli
2 porkkanaa
noin100 g lanttua
3 rkl öljyä
2 rkl tomaattipyreetä
6 mustapippuria
4 maustepippuria
400 g kaalia
1 – 2 rkl sokeria
hienonnettua persiljaa tai tilliä
smetanaa, lisätään lautasellisen keskelle juuri ennen ruokailua.
Kaali ja juurekset haudutellaan öljyssä ennen keittoon lisäämistä.
Resepti on mukailtu Helsingin venäläis – suomalaisen koulun kotitalousopettaja Kirsi Viljaalan alkuperäisestä reseptistä.
… jos nyt alkuhaudutuksen tekisi oikeaan venäläiseen tapaan, se pitäisi tehdä silavalla tai ihralla valurautapannulla, mutta kevyesti- ei tulikuumalla. Pekoniksi kelpaa vain ”lihakaupasta” maustamaton pekoni.
Minä valmistelen kaikki keitot valurautapadassa, kas kummaa, nekin venäläisiä. Pekonisiivut savustan itse tuolta naapurista hankkien. Ei meillä haudutettavia ruokia missään peltikattilassa tehdä, eikä muovipinnoitetuissa kasareissa.
Se tuo venäläinen keittiö on muuten sellainen, että monenkin ruuanlaitosta kiinnostuneen kannattaisi tutustua.
Toisaalta kun se nimike on venäläinen…, ei se sitten sovi kaikille.
Lohdutuksena sanoisin, että se löytyy Suomesta, balttiasta, Puolasta, Saksasta, jopa Ranskastakin … jne. Jos se vähän helpottaisi. Tämän asian suhteen Venäjään ei ole kuin pelkästään monisatavuotinen venäläinen ruokakulttuuri. Ei sisällä mitään poliittista, sotilaspoliittista, eikä oikeastaan mitään poliittista, siksi laajalti venäläinen keittiö käsitteenä on levinnyt.
Minua on kutsuttu venäjämieliseksi, punaiseksi Pohjolaksi, vasemmistoon kallistuvaksi, vihervasuriksi; mitään niistä en ole, rakkaus ruokakulttuuriin ja erityisesti venäläiseen ruokakulttuuriin, se on ydin.
Naapuri tulee kylään parin viikon päästä – mitä hänelle tarjotaan?
Voisin halutessasi esim kahvipöytään tehdä eräänlaisen piirasehdotuksen. Kahvi ja maittava piiras, hyvä yhdistelmä.
Jos taas ateriaa, voisin siihenkin ehdotuksen tehdä.
Oleellisena osana venäläiseen keittiöön kuuluu vodka napsut, niin ruan laiton yhteydessä ja ruokailun aikana, se joka tästä kieltätyy häpäisee talon isännän.
Monasti on Петрозаводск paikassa pelmenejä ja makeaa teetä nautittu… vodka on jo aamupalalla.