Tänään oikein pohdin kun meidän pihassa naapurin kissoja jatkuvasti pyörii. Selvästi nälkäisiä koska maapähkinätkin kelpaavat.
Eihän niistä nykyisistä kissoista riesaakaan ole, ne kaksi, nättejäkin ovat mutta nälkäisiä.
Tein päätöksen, nauttikoot kaikkia ruokintapaikkamme antimia jos haittoja ei esiinny. Eihän se oikeastaan kissojen vika ole jos ”omistaja” on holtiton; joten käykööt syömässä.
Tänään taas katselin kun tuttavarouva lähetti paistettuja silakoita; ensin kanat innostuivat tarjonnasta ja sitten harakat, miltei symbioosisa. Oli mielenkiintoista seurailla.
Naapurien ”perhekissat” eivät juurikaan pihallamme vieraile.
Saas nähdä, mihin tulokseen KHO päätyy.
Siellähän on tietääkseni vireillä juttu, missä kissojen päästäminen irralleen katsotaan EU:n eläinsuojeludirektiivin perusteella heitteille jättämiseksi.
Minusta kissoja saisi koskea se kiinnipito yhtä lailla kuin koiriakin.
Minä nyt tätä asiaa koskettelen eläimen kannalta. Jos eläin on selvästi nälkäinen, saa meillä ruokaa.
Se ”omistaja” sitten ei minulta armoa saa. >Ihmisen tulee huolehtia kotieläimistään, se on perusperiaate mutta se itse eläin ei ole syyllinen mihinkään.
Tuosta juhak:n mainitsemasta asiasta on kinasteltu vähintään kymmenisen vuotta ja tosiasiassa eläimet ovat niitä kärsijöitä.
Näin on.
Vielä pahempia ovat ne ”kesäkissan” ottajat, jotka hylkäävät sen kissan loman loppuessa.
Niille pitäisi antaa ikuinen eläintenpitokielto.
Meikäläisen kissanomistajanaapurit ulkoiluttavat kissojaan talutushihnoissa, ihan kuin koiria.
Vapaana menevät kissat aiheuttavat mittavaa vahinkoa luonnolle, eli kyllä minä siinä kohtaa laittaisin omistajan vakavasti edesvastuuseen.
Ei ollut haitta määräänsä isompi maaseutuaikaan mutta nykyään on.
Millä se omistaja sitten edesvastuuseen laitetaan? Helppo sanoa mutta entäs se toteutus?
Poikasena jänismetsällä enoni kanssa kuljin, kookas suomenajokoira Ukko vastasi riistanajosta. Jos se metsässä huomasi kissan niin hetkeksi keskeytti ajon, otti kissa keskeltä selkää kiinni, ravisti voimakkaasti ja heitti raadon pois suustaan ja jatkoi kiivasta ajoa. Kissojen suhteen Ukko oli täysin leikitön.
Oman perusluonteeltaan kiltin koirani olen opettanut ajamaan pihalleni eksyneet kissat korkealle puuhun koska jahtaavat pikkulintuja joita syötän.
Hyvin pidettyjä kotikissoja vastaan ei minulla mitään ole mutta luontoon ne eivät kuulu. Uskon että esimerkiksi monelle yksinäiselle naiselle on kissa suurikin lohtu ja elämän sisältö ihmiskontaktien puutteessa.
Meidän nurkilla Porvoon maalla naapurilla oli kaksi kissaa Tiivi ja Taavi. Siellä tonteilla ne pyydystivät hiiriä ja rottia ja olivat siinä mestareita. Saalis tuli näytille rappusille ja paskassaan ne sitten olivat karvoineen.
Lähipuussa ne kyttäsivät linnunpöntön päällä. Silloin, jos vielä olisi ollut ritsat käden ulottuvilla, olisivat saaneet tuta, miltä kivi perseessä tuntuu.
Meillä käy harvakseltaan parikin kulkukissaa, pyydystävät hiiriä tuolla vanhassa navettarakennuksessa. Siinä mielessä ne ovatkin ihan hyödyllisiä, mitään muuta ei niille annetakaan. Toinen on ruskeankirjava ja toinen mustavalkoinen, ihan nätti. Varmasti jonkun kotikissoja, kun ovat suhteellisen kesyjä.
Kulkekoon meidänkin alueen kissat vapaasti. Pitävät hiiret ja muut loitolla.
Jospa asia olisikin näin, ongelmaa ei olisi. Kun kuljeksivat kissat, selvästi osa nälkäisiä, alkavat saalistaa kotieläimiäsi omassa pihassasi; ajatuksesi voi muuttua, varsinkin jos asuisit ruutukaavan ulkopuolella. Kaupunkioloissa tämmöinen viisaus ehkä toimiikin.
Suuri ongelma ovat myöskin joka elokuun puolivälin jälkeen kesämökkiläisten hylkäämät kissat. Talvihan ne hävittää loppuviimeksi mutta kuvaa hyvin nykysuomalaisen suhdetta luontoon.
Kun asuu vuodet läpeensä täällä haja-asutusalueella, oppii kyllä kesämökkiläisten luontosuhteesta jotain. On kesäkissoja, kesäkanoja … jne.
Hylätty kesäkissa tai naapurin kolli, molemmille kelpaavat tiaiset, pikkuvarpuset ym pikkulinnut joita talvikaudet syötän. Kun ei ole pyssyä olen opettanut koiran häätämään kissat pihaltani kuten taisin jo kertoakin.
En tiedä miten omistajat laitetaan edesvastuuseen, mutta sen tiedän että asia ei edes lähde liikkeelle ellei asiaa sanota suoraan.
Nykyään ei uskalleta näistä äidin pikku pusipusi-kissimirreistä sanoa halaistua kritiikin sanaa.
Mitäpä menisitkään sanomaan henkilölle, joka on tulossa postilaatikolle, minut nähdessään palaa kiireesti kotitielleen. Ei vastaa tervehtimisiin, karttaa kaikkia ”naapureita”, jne.
Ei, ei se ole helppoa pienessä kyläyhteisössä tuo kanssakäyminen aina.
Minulla ei tosiaankaan ole mitään kissoja vastaan, edellytän ainoastaan, että ei toivottuja ilmiöitä, lintujen pyydystelyä, kotieläinteni ahdistelua yms, tapahdu.
Oikeastaan meidän pihassa käy vain kaksi sellaista kissaa, jotka ilmiselvästi saalistavat pikkulintuja. En muuten voi olla mainitsematta sitä, että harakat yrittävät häätää kissoja pihasta (oma ruokareviiri) pois. Taas yksi piste harakoille.
Meillä kulkee päivittäin ohi kaksi kissaa, molempien omistajat tunnen, ovat tästä aivan naapurustosta( eihän täällä muita olekaan)
Piki, joka on aivan täysin musta, kiiltäväturkkinen vanha kolli käy tiellä aamusella ja uudeelleen taas iltapaivällä. Itsetietoinen ja arvonsa tietävä vanha kaveri, joka hyvin nopeasti huomasi, että meidän koiruudet pysyvät aidan toisella puolen ja näin hieman hidastaa meidän kohdalla kulkiessaan, ihan kuin vittuillakseen 🙂
Toinen on Sylvi, nuori ja utelias tytteli, joka seurailee tapahtumia takapihan aidan takana ja useinmiten päällä. Ovat koiruuksien kanssa jopa hieman toisiaan hitaasti lähestyneet, miksi, sitä en tiedä.