Taas, näin ikämiehenä, tuossa vappuna; en muistanut, kun en sitten muistanut; ottaa vappukänniä, rapularyypyn, kuten joka aamu (2cl valkosipuliviinaa), muistin, muistin nostaa lipun salkoon ja laskea aikanaan, muistin viedä aamuyhdeksältä ystäväni käymään tuolla Syrjänharjun kupeessa. Unohdin lähteä vappumarssille, unohdin lähteä kuuntelemaan poliittisia jorinoita Forssan torille, en tv:stä vappukarkeloita katsellut, unohdin. Se lienee yhtä unohtamista tämän ikääntyneen miehen elämä; vanhukseksi en vieläkään suostu edes näillä vuosillakaan itseäni tituleeraamaan. Vastahan vajaat pari vuotta sitten tänne monen taivaalliseksi kuvittelemaan eläköitymiseen suostuin. Taisi siinäkin joku unohdus käydä.
Sopivan mansellismielinen blogialusta
No parikymmentä vuotta eläkkeellä ollen en enää kaikkea muista, mutta onko sillä nyt niin väljäkään? Toki sentään muistan ottaa saunakaljat.
Niin Niilo, prioriteetithän pitää ikämiehenkin hallita.
Se mitä minä en tahdo muistaa on ihmisten nimet. Tosin se vaiva on aina ollut ja olen ehkä sitä tietoisesti huonontanut, asiakaspalvelussa olleena. Silloin en jostain syystä edes halunnut ihmisten nimiä muistaa, niitä oli liian paljon.
Pentti; aivan sama minulla, vuosikymmenten ajan alituiseen vaihtuvat asiakkaat, jos tosin kosolti vuosiakin tuttuja vakioasiakkaita, vaan ne nimet. Aivan sama vaikeus minullakin. Todella pitkäaikaisten asiakkaiden kohdalla kun piti vieläpä ehkä muistaa asiakkaan koiran rotu, jopa nimikin.
Niin – mistä iästä tai ikäluokasta alkaa vanhuus tai tuntee olevansa Vanhus?
Siis nykyisin mutta lienee henk.koht.
Mielestäni vanhus voi olla jo kuusikymmppisenäkin, toisaalta, ikä on vain numero ja henkilökohtainen terveys, viriliteetti, asennoituminen elämään ja yhteiskuntaan, henkilökohtainen aktiivisuus … jne. Mielestäni se on henkilö itse kun toteaa olevansa vanhus.
Avauksesta voisi päätellä, että Kallella taitaa olla vähän sellainen valikoiva muisti ja kelläpä meillä ei olisi.
Itselläni on valikoivan muistin lisäksi valikoiva kuulo, vähän kuin koirilla.
Emäntä toki on toivonut, että vanhempana saisin minäkin jonkin muistinsairauden, jotta edes puolet kaikesta turhasta nippelitiedosta katoaisi taivaan tuuliin.
Oikeassapa Mika hyvinkin olet. Selektiiviseksi (noin hienosti sanottuna, pitäähän minunkin briljeerata), muistiani pitäisin. Tuo kuulopuoli minulla on aina helppo selittää vaimolle; katsos kun paristo oli melkein loppu.
Kaiken kaikkiaan, pitäneekö ihmisen kaikkea edes kuulla, muistaa; nähdähän kyllä pitää jos mitä.
Kyllähän se niin on, että sopu säilyy paremin kun ei ihan kaikkea kuule tai muista.