Luinpahan tämän aamun uutisista kun toimittaja oli vieraillut vapaapistoolin kultamitalisti Väinö Markkasen luona ja houkutellut vanhan veteraanin ampumaan ilmapistoolilla.
Enpä nyt oikein osaa sanoa; siis varsin typerää, vanhaa mestaria halventavaa suhtautumista houkutella nyt 90-kymppinen mestariampuja ampumaan ilmapistoolilla.
Ilmapistooli on verrannollinen vapaapistooliin, jossa lajissa Vänni, hyvä tuttavani, Tokiossa P Linnosvuon kanssa voittivat olympiakultaa.
Pitikö nyt osoittaa, että vuodet karsivat mestaruuden mennessään. En osaa ymmärtää.
Ei silti ainakaan minulle tullut mielikuvaa heikosta ampumisesta.
No, eihän uutisessa mainittu oikeastaan tulosta, vaan ampujan suoritusta ja se ”todettiin” menneeksi. Tottakait, ikä 90v, silloin nuoruuden saavutukset lienevät muistoja vain.
Uutisen käsittely vs nykypäivä, mielestäni varsin kohtuutonta.
Arvo vanhalle mestarille.
Minä kyllä katselin saman jutun televisiosta. Ei siinäkään tarkkaa tulosta sanottu, mutta kaukaa näytettiin taulua. Lävet olivat keskimäärin 7- 8 kohdalla, ei huono.
No tokikaan ei huono tulos 90-vuotiaalta. Minä nykyisin pystyn hädin tuskin 9-tasoon, noin keskimäärin ja tuntuu siltä, että tuokin taso pyrkii karkaamaan.
Hyppäsihän Nykänenkin veteraanien maailmanmestareiksi muistaakseni. Myös eräs entinen seiväshyppymestari hyppi seipäällä intoa puhkuen.
Siiri Rantanen esiintyi yleisölle Lahdessa vielä yli 90-vuotiaana. Tuollaisesta asenteesta urheiluun minä pidän.
Olishan se jutun voinut paremminkin tehdä.
Onhan se nyt käsittämätön riman alitus toimittajalta; pistää nyt 90-vuotias mestariampuja ampumaan ja sitä vielä kuvataankin. Sanoisin; vanhan mestarin silkkaa halveksuntaa.
Toisaalta; eihän Suomessa ampumaurheilijoita koskaan ole oikein arvostettu. Pl ampumahiihtäjät, jotka hiihtävät n keskinkertaisesti, ampuvat vieläpä keskinkertaista huonommin.
Linnosvuo ja Markkanen kun tulivat kotiin kultamitalit taskussa; ketään ei ollut vastassa.