Tavoistani poiketen teen tänä päivänä toisenkin avauksen.
Eilen poikkesin Forssan torille tervehtimään tuttavaani kalakauppiasta. Oikeastaan hänen isänsä on vielä vanhempi tuttavani.
Juteltiin niitä näitä kunnes Jyri sanoi; nyt olisi kuule Kalle tuoretta kotimaista kirjolohta. Oikeastaan olinkin jo tehnyt päätöksen ostaa savustettavaksi pienen pyöreän kirjolohen; tämä kun minulla on eräänlainen hätätilannetalvi.
Jyri kuitenkin sanoi, ota nyt tuota filettä, et kadu. Otin.
File oli miltei kilon painoinen, siis hyvänkokoinen.
Maustoin fileen Santa Marian Carlic-öljyllä ja saman valmistajan fish bbq-oljyllä, tuoreella tillillä ja ripaus merisuolaa.
Kolme tuntia 85-asteisessa savustimessa, tammisavusssa; sitten alufolioon ja parin tunnin päästä, herkullista. En ole kymmeneen vuoteen kirjolohta ostanut, vaan nyt oli hätätila. Savukalaa teki mieli.
Samassa yhteydessä selvisi, että enää kahteen vuoteen kauppiaan ei ole tarvinnut ilmoittaa nostopäivää eikä pyyntialuetta.
Kuitenkin kalastajan myydessään esim tukkurille pitää ilmoittaa nostopäivä, vesistö, pyydys, yms tiedot.
Sinänsä mielenkiintoista, ettei kauppias enää ehkä tiedä mitä ja minkä laatuista myy.
Tämän avaukseni ydin on siinä; jos olette ostaneet esim välttävänlaatuista kalaa, syy ei ehdottomasti ole kauppiaassa. Tukkurilla, joka kauppiaalle myy kalan, hänellä on kaikki alkuperätieto.
Toki kokenut kauppias osaa kalasta nähdä viitteitä sen laadusta mutta vain tukkurilla on kaikki laatutieto.
Jos on mahdollisuus ostaa suoraan kalastajalta; onnistuminen laadun suhteen on hyvä. Kalastajan intresseihin ei kuulu myyminen kerran vaan jatkuva asiakassuhde. Puhun kokemuksesta.
Eksoottisista kaloista ostin kerran sokoksen kalatiskiltä kissakalaa. Ei maistunut kovin tuoreelta..
Kas kun sitten Timo edes erehdyit kissakalaa ostamaan? Muistan kun aikanaan, olisiko tuosta nyt parikymmentä vuotta, Forssan S-markettiin eksyi kalatukkurilta pikkuinen hai (sinihai). olisiko ollut alle metrin; myymättä kaiketi jäi.
Kyllä tuli avannosta kalaa tänään, tuoretta on, möksälle tuli lumikenkäiltyä.
Oltiin Lynge vuonolla kalassa, seitä, turskaa ja vähän mateen näköisiä kaloja saatiin (yhtä niitä sanovat siellä longaksi) ja hyvällä halulla syötiin. Puna ahvenet olivat parhaita paistinkaloiksi. Saatiin sitten noin kolmen kilon kissakala, fileoitiin ja paistettiin pannussa, aika hyvää se oli, mutta olihan se tosi tuoretta myös.
Laittaisin kuvankin siitä häijyn näköisestä kissakalasta mutta kun ei voi näihin kommentteihin.
Minäkin olen käynyt Lyngen -vuonolla kalassa. Seitiä, turskaa paljon, mutta parhaimman makuista oli tuoreeltaan savustamamme makrilli.
Kyllähän se noissa oloissa se kissakala varmaan hyvää on, tuoretta mutta tänne asti tuotuna? Puna-ahven, ehdottoman maukasta. Turskaa aikanaan on niin perusteellisen paljon tullut syötyä; en enää välitä, jos ei tarjollakaan ole, paitsi pakastettua molvaa.
Sitä vaan sitä savukalaa tänäänkin meidän pesueessa syödään keitettyjen juuresten ohella. Niin ja kastikkeena kermaviiliin sinapin, tillin, sitruunan, worchestershire-kastikkeen seosta.