Teinpä sitten lounaaksi parista pihvistä, joita olen raakakypsyttänyt kolmisen viikkoa, aterian.
Valkosipuliperunoita vaimo teki jo aamusella; laitoin valurautapannun, siihen tilkka voita ja rypsiöljyä hellalle. Toinen pannullinen punasipulirenkaita ja kuullottumaan.
Tein valkosipulivoin jääkaappiin.
Kun sipulirenkaat kuullottuivat, korppujauhoa sekaan ja tilkka valkosipulikermaa. Hämmentelin ja hautumaan.
Sitten paistopannu kuumimpaan paikkaan ja kun voi hieman ruskistui, pihvit pannulle; pari minuuttia/puoli ja maustoin mustapippurilla ja suolalla; kansi päälle ja pihvit sivuun.
Salaatiksi porkkanaraastetta puolukkasurvoksen kera.
Simppeli ruokahan siitä tuli, vaimo väitti, että toistenkin saan tehdä.
Ei sen ruuan aina niin ihmeellistä tule olla ollakseen maukasta.
Niin mekin, kun kivijalassamme olevan K-marketin kauppias kysyi, että kelpaako kunnon lihakeitto. Ei maksa mitään ja, vie vaimollesikin. Kaksi isoa purkkia ja runsaasti lihaa, eli oli nimensä arvoinen lihakeitto.
Vaimoni kävi hetki sitten ravintolakoulu Wivissä vastapäätä, ja osti valmiita lohifileitä 3 pkt lisukkeineen, karibialaista jauhelihakeittoa ja jälkiruokia, Hinta oli noin 20 €. Ei maksa vaivaa alkaa sotkemaan keittiötä.
Halvalla täällä Pyynikin kulmilla eletään ruoan suhteen ainakin.
Minulle ei oikeastaan tuo raaka-aineen hinta ole ensisijainen kriteeri vaan hinta-/laatusuhde.
Kun itse tekee, aika usein mieleistään saa.
Meidän keittiö taas on ruuanlaittoa varten ensisijaisesti ja toisaalta, eihän tuossa kokkauksessani tullut tiskiä kuin kaksi lautasta aterimineen, kolmen pannun pesu; normaalia. Vaan vieläkin muhkea valkosipulin maku viipyilee suussani.
Valmisruokiin meillä ei kajota, vaikka ilmaisiinkiin, haluan tietää mitä syön ja mitä raaka-aineet ovat ja mistä.
Nämä, mitä ostimme eivät olleet ns, valmisruokia, vaan tuolla Wivin koulupuolella valikoiduista laadukkaista, lisäaineettomista raaka-aineista tehtyjä juuri nyt.
Ja kauppiaan lihakeitto oli kaupan omassa keittiössä tehtyjä juuri ja nyt.
Kun olen puoli ikääni touhunnut kaiken mahdollisen ruoanvalmistuksen kanssa, täällä kaupunkikeittiössä täytyy oikaista hiukan.
Mutta se ei poista etanoita valkosipulivoissa uunissa, eikä oman maan maa-artisokkakeittoa, mutta kuitenkin valikoiden.
Vieraillekin oikaisimme juuri näin, tulee uusia makuja, mihin on itse tottunut.
Mutta, kyllä minä edelleen rakastan sitä maalaiselämän keittiötä kaikkinensa- mutta aikansa kutakin sanoi…
Näyttääpä hyvältä: Sait Kalle nyt minulle melkoisen nälän.
Tuosta pihvin paistosta vielä;Kun pihvit ovat kypsät; lämmitettyyn pannuun aluminifolion päälle pannulle pihvit, timajamia ja valkosipulisiivuja; folio umpeen hetkeksi ja herkuttelemaan.
Minä söin eilen kaalikääryleitä, porkkana- ja tomaatilohkoja, taisi olla jotain muutakin, en vaan muista. Maito oli ainakin juotavaksi, sitä minä juon pari lasia vuorokaudessa. Mausteita minä en yleensä lisää, joskus ripauksen suolaa. Valkosipulin kanssa, me emme sovi samaan huusholliin, vaikka muuten sipulista pidänkin, varsinkin raakana.
Ovathan Pentti nämä makukysymykset ikuisesti eroittavia. Minä ehdottomasti rakastan valkosipulia, Tuohon kaalikäärylyseenkiin voi sijoittaa uskomattomia makuelämyksiä. >Meillä niitä tehdään moniakin variaattioita.