Tänään sitten savumuikkua kuivasuolattuna ja sen päällä timjamia mausteeksi, tammipuru.
Muikkua jouduin ostamaan, masennuksekseni, ainakin tältä kaudelta pyydyskalastus jää tosi vähiin; siis vanhaksi tulen, ei voi mitään mutta näillä mennään mitä annettu on.
Timjami sekä lihan, että kalan mausteena, siis tuoreena on minulle uusi kokemus. Aina sitä vanhakin oppii.
Tuo Borniak, se vaan on hieno laite.
Tulipahan sitten tänään sellainenkin lievä ongelma; savunkehittimen syöttöruuvi kyllä toimi mutta tammipuru oli senverran tauon jälkeen kostunutta, ettei sinne kuiluun niin vain vajonnutkaan. Piti siis ”sörkkiä” sinne ruuville ja nyt sitten savuaa.
Itse vetilin tuossa juuri mahan täydeltä savusilakkaa ruisleivän kera ja oli muutoin namia.
Savumuikkua ja ruisleipää – mitä muuta voisi kaivata.
Kyllä se savusilakka, hyvää on sekin, kilohaili vielä parempaa kun on rasvaista. Kaupallinen savusilakka vaan kun on savustettu pääsääntöisesti perkaamatta, suolineen kaikkineen.
Kyllä kalajaloste on aina valmistettava peratusta kalasta.
Silloin kun ”silakka-apajilla” asustelin, normaali työjärjestys oli; perkaaminen, suolaaminen ja seuraavana päivänä savustaminen ja hyvää tuli.
Sain savusilakat ihan paikalliselta kalastajalta vastineeksi siitä, kun taannoin vaihdon hänelle jarrupalat autoon ja kyllä ne oli perattu, suolattu ennen savustusta.