Näin kun syksy on jo ovella, ehkä peremmälläkin. Aamusella kun tossuttelen tuonne keittiöön ja sytytän hellaan tulen; tunnin päästä tuo keittiö, miltei taivaallisen elävä ja lämmin.
Sähköhella on minulle tunteeton ja toimiessaankin kylmä.
Ei sitten mikään voita aitoa puuhellaan ruuanlaitossa.
Riittiköhän tämä nyt puuhellan ylistyslauluksi?
Olkoon vaan syksy ovella, minä en siitä vähääkään pidä. Syksy on minulle sitä surkeinta vuodenaikaa, menisi vaan äkkiä ohitse.
Kahvikeittimellä keitän minä saamukahvin. Oikeastaan ilman paria kuppia kahvia en pysty mitään tekemään, sen jälkeen sitten mietitään onko yleensäkään syytä nousta siihen päivään.
Ruoka meillä kyllä laitetaan puuhellalla, nyt kun helteet menivät ohitse.
Meillä nuo ruuat laitetaan aina puuhellalla. Kahvinkeittimestähän se meidänkin aamukahvi tulee; puuhellasta huolimatta.
Kahvia juon ainoastaan sen yhden mukillisen aamusella, sitten seuraava seuraavana aamuna. En ole kahvin suurkuluttaja.
Myyntiautossani minulla oli oikein ”pressokeitin” sillä sain myyntipaikallani päivän alkuun.
Herättyäni aamusella n klo 03 aikoihin, lähdin aina suoraan taipaleelle.
Syksy on sekä vuodenaika, että mielentila. Vuodenaikana pidän siitä, mielentilana, en anna sille valtaa.
Lisääntyvä pimeys on ikävää, mutta taasen sienet metsissä, puissa kypsyvät omenat ja rantojen lähellä uiskentelevat nälkäiset kalat saavat hymyn huulille ja mieleen.
Syksyn edetessä luonnon väriloistoa ei voita mikään ja kamera saa laulaa, vaikkakaan ei sillä luontoäidin loistoa täydellisesti saa vangittua.
Sade ropisee, tuuli humisee ja meri pauhaa, mikäs tässä on kuolevaisella ollessa.
En pysty suggeroimaan itseäni pitämään syksystä, lähestyvä pimeys, kosteus ja kylmyys vaanivat jo nurkan takana.
Oma suhteeni syksyyn ja talveen on kuin Huovisen Hamstereilla. On varauduttava, kuivat hyvälaatuiset polttopuut, lämpimät vaatteet, ravintoa ja suhteellinen määrä viinaksia kylmänvihojen varalle. Kun on selustat turvattu eikun takkatulen eteen hyvien kirjojojen pariin ja osan ajasta horrostaen.
Puuhellan omistajia kadehdin, onneksi on iso vuolukivitakka lämmön lähteenä, siinä myös uuni osio jossa yönyli hautuu herkullinen karjalanpaisti, juurespata ja joulun alla kinkku.
Nytpä lähdenkin heti muistaessani komeron pohjilta etsikelemään esille kirkasvalo lamppua jonka avulla edes hieman yritän sulostuttaa aamukahvi hetkiäni pimeän keittiön ikkunan ääressä.
Minulla tuo puuhella on talon ydin, itseasiassa kirjaimellisestikkin.
Aamusella kun herään, tossuttelen keittiöön ja sytytän tulen hellaan, pukeudun ja toimittelen aamuaskareitani ja keittiöön palatessani sieltä tulvahtaa lämmin henkäys. Aina aamusella ei siinä hellalla mitään valmistella mutta se lämpö.
Joskus sitten laitan pannun hellalle, avaan pekonipaketin ja laitan pannulle, tummaa vahvaa olutta, siten, että pekoni miltei peittyy. Haihdutan nesteen ja lisään lorauksen öljy/voita ja pari munaa pannulle. Siinä kahvin kera tukeva aamiainen kahdelle.
Syksyä ilman pärjäisin minäkin, kuten Pentti myös. Valo loppuu, vatutus kasvaa, kiire lisääntyy, taloushuolet kovenevat, teennäisyyttä joka puolen.
Todennäköisesti teen kuten viime vuonnakin, aloitan taas aktiivisen päivittäisen meditoinnin. Se on toistaiseksi paras lääke mitä olen keksinyt. Myös, aika halpa.
Olen Kallen kanssa puuhellasta 100 % samaa mieltä.
Porvoon nurkilla meillä oli puuhella, vaikka ikivanha talo oli modernisoitu kaikin osin.
Olipa huushollissa lisäksi 5 kpl puilla lämmitettävää ”kakluunia” + leivinuuni sähkölämmön ja keskuslämmityksen lisäksi.
Mikään ei ole niin hianoo, kun panna hellaan ”praasu” aamun tunteina, sen lämpö ja tunnelma ovat sellaiset, jotka tuovat lapsuuden parhaat hetket mieleen. Puuttuu vain pullan tuoksi.
Meiltä pääsääntöisesti sekin puuttuu kun herään aamulla mutta siinä seitsemän maissa se pullakin alkaa tuoksua.
Siitä aamusta; milloin se on? Jo markkinakauppiasajoiltani tuo klo 03 – 04 herääminen on niin vahvasti iskostunut takaraivooni, että se enää tuskin muuttuu.
Toisaalta, jos et herää varhaiseen aamuun, vuodenajasta riippumatta; menetät paljon. Se luonnon kiertokulku läpi vuoden jää vääjäämättömästi havainnoimatta.
Taas Kallen kanssa 100 % samaa mieltä.
Kun muut heräävät meillä on jo ehditty elämää puoli päivää ja olemaan aamuyön touhuissa jo tunteja, sää sekä järven laineet ja tuulen suunta on arvioitu ml puiden lehdistön muutos.
Meillä se tarkoittaa vuodenajasta riippumatta, minulla n. klo 4- 5 aikaan , vaimolla sitten, kun olen saanut aamukaffeet ja aamiaisen valmiiksi.